Etusivu

tiistai 2. elokuuta 2016

Kuunteletko sydämesi ääntä?



Sain onnekseni viettää tänä(kin) kesänä kaksi viikkoa Ahvenanmaalla mökillä. Kauniissa luontomaisemassa, meren läheisyydessä. Tämä on minun paikkani, jossa todella voin sanoa "sielu lepää". Tai pikemminkin sieluni pääsee voimistumaan, kehoni päästäessä kaikesta jännityksestä ja kireydestä eroon ja mieleni rauhoittuessa. 

Ensimmäinen lomaviikko sujui ihanasti, rentouduin ja lepäsin. Kuitenkin jo tuon ensimmäisen viikon lopulla, mieleni alkoi harhailla. Olin kyllä rentoutunut, mutta huomasin olevani loppuviikkoa kohden enemmän ja enemmän puhelin kädessä, vaikka minun ei olisikaan tarvinnut. Sain itseni useammankin kerran kiinni tästä ja sain aikaiseksi hienoista ärsytyksen tunnetta. Ärsyynnyin siis itse itselleni. Mieleni koetti haalia minulle selvästikin jotain toimintaa, jotakin hälyä hiljaisuuden ympärille. Toisen viikon päätinkin sitten viettää täysin eristyksestä muusta maailmasta. Laitoin puhelimen syvälle kassin pohjalle, ei sähköposteja, ei sosiaalista mediaa, ei päätöntä selailua netissä tai ei edes harkittua sellaista, ei nopeita katsahduksia puhelimen suuntaan, ei mitään reaktioita ulkomaailmaan tuon pienen kapistuksen kautta. Ja nopeasti ymmärsinkin miksi minun piti näin tehdä.



Kun eristää itsensä hetkeksi kaikesta muusta ulkopuolisesta hälystä, on helpompi kuulla omaa sydämen ääntä. Niitä intuition viestejä, joita arjen oravanpyörässä on suunnattoman helppo sivuuttaa. Usein vetoammekin niin itsellemme kuin toisillekin velvollisuuksiin mikäli toimimme vastoin omaa sydämemme ääntä. Tiedämme ja tunnemme kuitenkin aina mikä on meille parasta ja oikein, jos vain rohkenemme ja annamme tilaa syvimmän itsemme tulla kuulluiksi. Joskus tämä pelottaa. Vaatii nimittäin rohkeutta toteuttaa ja tehdä sitä minkä sydämessään oikeaksi tietää, sillä se saattaa olla jotain muuta mitä olet aiemmin tehnyt tai mitä ajattelet muiden pitävän oikeana.

Sydämen ääntä seuraamalla seuraa omaa intohimoa ja omaa kutsumusta. Se on omien taitojen ja lahjojen esiin tuomista. Se on oman persoonan käyttöä tavalla, joka rikastuttaa niin omaa kuin muidenkin elämää.


Minun sydämeni ääni odotti, että pääsee kuulumaan voimakkaammin. Se odotti, että kysyn mitä kuuluu? Mitä oikeastaan haluan ja miksi haluan? Olenko menossa oikeaan suuntaan?

Sydämeni kertoi kyllä suunnan olevan oikea, mutta ymmärsin, että vain minä itse luon itselleni raamit ja rajoitukset tähän elämään. Minulla ei ole kiire, vaikka mieleni olikin koettanut minua näin ohjeistaa. Minun ei tarvitse saada aikaiseksi tai valmiiksi mitään yhtään sen nopeammin kuin sydämeni sanoo. Jos näin koetan tehdä, olen vaikeuksissa, elämä ja arkeni alkavat takkuamaan. Minun tulee luottaa – kaikki tapahtuu juuri täysin oikeaan aikaan. Minun elämässäni oli siis juuri oikea aika pitää eritys muusta maailmasta. Tämä kirkasti ajatukseni ja rauhoitti mieleni. Minun sydämeni sai puheenvuoron ja tämä sai minut vasta rentoutumaan täysin. 



Sydämen ääntä kuuntelemalla voimmekin saada yhteyden omaan sisäiseen voimaamme ja siihen kauneuteemme, joka meissä kaikissa asuu.

Kuunteletko sinä omaa sydämesi ääntä? Ehkä niitä pieniä hentojakin kuiskauksia?