Etusivu

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Minä tein sen!


Kello on 5.55. Ympärilläni vallitsee täydellinen hiljaisuus. Olen hereillä. Virkeänä ja pirteänä. Olen tehnyt sen, olen voittanut itseni! Olen viimeiset kaksi viikkoa jaksanut herätä ilman kellon herättämistä virkeänä ja pirteänä kellon näyttäessä suurinpiirtein 5.45. Tämä tuntuu hyvälle! Todella hyvälle.


Blogini alkumetreillä tein saman tempun. Aloin laittaa kelloa soimaan joka päivä aina vain aiemmin ja aiemmin. Ja onnistuin siinä. Olin lähes vuoden ajan aamuvirkku. Heräsin ennen muuta perhettäni. Sain nauttia aamun rikkoutumattomasta hiljaisuudesta itseni kanssa. Arkeni parhautta. 

Sitten tuli sitä ja tätä. Elämä tuli vastaan. Tuli aamuja etten jaksanut herätä, ja sallin tämän itselleni. Näitä tuli aina vain lisää ja lisää. Viime syksynä unirytmini heitti häränpyllyä. Oli pimeää ja koleaa. Ei tullut yhtenäkään aamuna mieleeni laittaa vapaaehtoisesti kelloa soimaan yhtään aikaisemmin mitä oli tarve. Ei sinnepäinkään. Päätin jo alkuvuodesta, että tänä keväänä teen tähän muutoksen, mutta en pystynyt tähän aiemmin. Kerryttämäni univelka oli saatava tasoitettua kunnolla. Maaliskuun alussa päätin, että ennen huhtikuun loppua jaksan herätä virkeänä ja pirteänä ilman kellon pirinää ennen aamu kuutta.

Aloitin aamuvirkuksi harjoittelun, laittamalla parin viikon ajan kellon soimaan aina kymmenen minuuttia aiemmin. Ja pakotin itseni nousemaan heti sängystä ylös. Myönnän, tuntui alkuun pahalle. Välillä todella pahalle, etenkin siinä vaiheessa, kun peiton alla oleva ihana lämpö tuntui katoavan kuin tuhka tuuleen raottaessani peiton reunaa noustakseni sängystä. Tuo oli pahinta. Päivisin olisi väsyttänyt. Tiesin, etten kuitenkaan voi antaa periksi ja nukkua päivällä sillä muuten en tunne itseäni iltaisin väsyneeksi ja tulee helposti valvottua pidempään. Mutta nyt. Tilanne on toinen. Iltaisin olen väsynyt, nukkumatti on vienyt minut jo ilta kymmeneltä höyhensaarille. Tänä aamuna heräsin kellon näyttäessä 5.31. Tämä aamuherääminen ei ole tehnyt minusta väsynyttä tai muutenkaan uupunutta. Päinvastoin.

Olen täynnä tarmoa ja virkeyttä.
Herään pirteänä. Jaksan koko päivän hyvin.



Nämä omat aamuhetkeni ovat minun arkeni parhautta. Joskus istun hiljaa ja juon höyryävää teetä lempituolissani. Kuuntelen ympäröivää hiljaisuutta. Lasten huoneista kantautuvia tuhinoita, taustalla kuuluu vain muutama ohi ajavan auton ääni. Niin rauhallista. Maailma herää uuteen päivään ja uuteen alkuun. On hienoa olla vastaanottamassa tätä. Joskus meditoin. Joskus kirjoitan. Annan ajatusteni virrata paperille, ilman häiriötä, ilman keskeytyksiä. Joskus tekstiä syntyy huomaamatta sivukaupalla, joskus vain ajatus. Joskus luen.

Tämä on hetkeni, jota en halua jakaa. Tämä on hetkeni, josta tahdon pitää kiinni. Tämä on hetkeni, joka on vain minulle ja minua varten. Minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta saan tehdä juuri sitä mitä haluan. Päiväni ei voisi kai paremmin alkaa.


Mahtavaa päivää sinullekin!


sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Entä kun kaikki mättää?




Viime postaukseni jälkeen minulta kysyttiin, että mitkä ovat ne ”temput” mitä teen, kun tiedän, että minun on irtipäästettävä irti jostain ikävästä tunteesta tai ajatuksesta tms. Miten oikeasti voi irrottaa itsensä negatiivisista ajatuskeloista?



Niin, tiedättehän sen tunteen, kun jotain asiaa alkaa pohtia mielessä ja se meinaa vallata kaiken tilan. Yhtäkkiä kaikki kauneus ja tuoreus elämästä on kadonnut ja tilalla on surua ja murhetta, josta ei meinaa päästä eroon. Työkaveri on saattanut sanoa ohimennen pahasti, ja nuo sanat vellovat mielessä vielä seuraavanakin päivänä. Puoliso on ärsyttänyt tavalla tai toisella ja tuo ärsyyntyminen saa vallan mielessä ja kehossa niin, että ajatuksiin ei meinaa mahtua muuta kuin, että mitä sanon takaisin kun sopiva tilaisuus tulee. Jokin asia ei suju niin kuin olisimme sen halunneet sujuvan ja tunnemme tästä suuttumusta ja ärtymystä. Saatamme pohtia ja sanoa ystävillemmekin kuinka asian olisi kuulunut mennä, jotta olisimme voineet, tunteneet, olleet onnellisia yms. Niin kuluttavaa. Niin uuvuttavaa. Ja niin energiaa vievää. Mutta kaikki varmasti tunnistavat tämän fiiliksen ainakin jossain vaiheessa elämässään. Olemmehan ihmisiä ja inhimillisiä.

Kaikilla meillä onkin vaikeita päiviä ja joskus pidempiäkin vaikeita aikoja. Haasteet ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja ne voivat olla joskus jopa kaikkein parhaimpia opetuksia mitä meille on koskaan sattunut. Mutta vellominen niissä pidemmän päälle ei vie meitä eteenpäin.

Minä laadin itselleni joskus suunnitelman mitä teen, kun ego meinaa ottaa minusta vallan ja asioiden vatvominen tuntuu jäävän päälle. Se on hyvin yksinkertainen. Se on suunnitelma pahan päivän varalle. Se on lista siitä, miten voi piristää itseään huonolla hetkellä. Eli tässä ovat ne ”temput”, joita minä teen huonolla hetkellä (tai ainakin pyrin tekemään), sillä hetkellä kun huomaan, että ajatukseni alkavat kiertää vain samaa rataa ja fiilis alkaa painua miinukselle.

  1. Hengitä muutaman kerran oikein syvään nenän kautta ja puhalla suun kautta voimakkaasti ulos
  2. Käy lenkillä, juokse! Tai mene metsään rauhalliselle kävelylle raittiiseen ilmaan
  3. Kuuntele musiikkia - soita omaa ”tsemppaus-soittolistaa"
  4. Mene suihkuun (tämä etenkin, jos ei ole mahdollisuutta lähteä heti ulos)
  5. Lue hyvää "ajatelma" – kirjaa


Pieni arkinenkin juttu voi muuttaa päivän kulkua. Mieti mikä sinut saa tuntemaan olosi hyväksi ja mistä sinä nautit. Tee näitä asioita silloin kun heikko hetki valtaa mielesi ja kehosi. Nauti elämästä edes pieni hetki, sillä tämä luo ihanampaa ja parempaa huomista juuri sinulle! Tee oma listasi pahan päivän varalle jos tahdot, mutta laita listaasi vain ne asiat, joista sinä tiedät hyötyväsi. Mitä pidempi lista, sitä parempi huominen. Ja mitä nopeammin ehtii murheiden märehtimisen keskeyttää sitä nopeammin ilo löytää takaisin elämään.


Iloa alkaneeseen huhtikuuhun!