Etusivu

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Siivoamalla selkeyttä elämään


Kevät on koittanut. Auringon säteet tulvivat sisälle paljastaen kauniin pölykerroksen, tahrat ikkunoissa ja sormenjäljet kaapinovissa. Minä niin en ilahdu tästä joka keväisestä ilmiöstä. En yhtään. Olen nykyään täysin fiilissiivoaja. Siivoan silloin kun sille tuntuu. Toki tunnen ja tiedän kehossani ja mielessäni, että mitä paremmassa järjestyksessä kotimme on, sitä helpompi siellä on hengittää. Ja tämä kevään tuoma lisääntyvä kirkas valo on ankara, se näyttää selvästi siivoamattomuuteni jäljet.

Minä olen pidemmän aikaa noudattanut itseni kanssa sääntöä, yhtä uutta ostamaani tavaraa / vaatetta kohtaan, laitan kaksi vanhaa pois. Tämä on ollut hyvä keino vähentämään tavaran määrää hiljalleen. Mutta viime aikoina on alkanut tuntua, että tämä on liian pitkän aikaa vievä prosessi minulle. Ja koska perheessäni asuu neljä muutakin ihmistä minun lisäkseni, ei auta, että ainoastaan minä vähennän tavaraa, vaan muidenkin pitäisi tätä noudattaa, mutta eivät sitä aina tee. Sinänsä en kaipaa meille sen suuremmin vähemmän tavaraa, mutta kaipaan meille tilaa ja selkeyttä. Meillä on vaatehuone. Tai sillä nimellä sitä arkkitehdin piirustuksissa kutsutaan. Se on muistuttanut lähinnä sisävarastoa, jossa ei ole ollut mitään rajaa siinä mitä se pitää sisällään. Oven avattua sieltä on tulvinut vastaan kauppakasseja, reppuja, leluja, erilaisia pelivarusteita ym. ja perällä jossain on häämöttänyt joitain kausivaatteita lähinnä ikuisuussäilytyksessä. Mikä tavaroiden sekamelska!

Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja tyhjensin koko tuon vaatehuoneen, tai millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua. Tavaraa lähti suunnattomasti kiertoon, lahjoitukseen ja ihan rehellisesti myös roskiin. Nyt ei haittaa vaikka vieraat eksyisivätkin kurkistamaan tuonne. Siellä on tyhjää tilaa hyllyillä ja kaikki ovat omilla paikoillaan tilavasti. Hyvä minä!

Sain tästä suunnattoman kipinän tyhjentää koko kotimme kaikesta aikansaeläneestä, turhasta ja ylimääräisestä. Törmäsin myös samalla tällä hetkellä montaa muutakin inspiroineeseen KonMarin metodiin kodin siivoamiseen kerralla. Youtubessa on muuten video tästä aiheesta ja KonMarin metodista, jos et ole lukenut tai saanut käsiisi KonMarin suosittua kirjaa.

KonMarin mukaan koko koti tyhjenee kerralla kaikesta turhasta lyhykäisyydessään tällä tavoin:

          1. Aseta itsellesi aikaraja (pyri siivoamaan nopeasti ja tehokkaasti)
         

          2. Älä siivoa huone kerrallaan vaan asia kerrallaan
             (esim.kaikki vaatteet kerralla, näin näet mitä kaikkea sinulla todellisuudessa on)

          3. Heitä pois kaikki mikä ei tuo sinulle iloa!

Tällä metodilla minä olen käynyt nyt läpi omat vaatteeni ja voi elämä mikä ihanuus on avata aamulla vaatekaappi, kun kaikki vaatteet (ja vain ne joita todella käytän) ovat siistissä pinoissa, eikä mitään tursuile mistään hyllyiltä tms. Vaatteiden laitto kaappiinkin pesun jälkeen sujuu todella vaivattomasti koska tilaa on. Myönnän, hieman teki tiukkaa luopua vaatteista, jotka minulle sopivat, ja olivat ihan hyväkuntoisia, ja jossain mielessä kivan näköisiäkin. Mutta en kuitenkaan ollut käyttänyt noita varmaan vuoteen! Olin vain säästänyt niitä ”jos vaikka joskus sattuisin laittamaan ylleni”. Todellisuudessa tuota hetkeä tuskin ihan heti tulisikaan. Vielä ainakaan en ole kaivannut mitään poisheittämistäni vaatteista.

                           
                                 

Kerralla kodin tyhjentäminen kaikesta turhasta ja ylimääräisestä luo tilaa, tuo selkeyttä ja harmoniaa ympärille. Kun koti pitää sisällään vain niitä asioita, jotka tuottavat iloa ja hyvää mieltä, niin voiko sitä olla huonolla tuulella (no joo, tottakai voi)?! Turhan ja ylimääräisen raivaaminen mahdollistaa kuitenkin vaivattomammat siivoukset jatkossa, koska aikaa ei kulu niin paljon niiden paikoilleen laittamiseen (ainakin toivon niin). Tämä projekti jatkuu minulla vielä, mutta koetan päästä tavoitteeseeni tämän kuun aikana, ja saada koko kotimme tyhjäksi kaikesta aikansaeläneestä (ainakin suurimmasta osasta). Aivan kirjaimellisesti en tule KonMarin metodia noudattamaan, en esimerkiksi tule viikkaamaan sukkiani ja joudun antamaan periksi monessa iloa tuottavassa esineessä siitä yksinkertaisesta syystä, että ne saattavat tuottaa jollekin muulle meidän perheessä iloa, vaikka minulle eivät sitä suuremmin tuottaisikaan. Mutta ainakin tämän metodin avulla suurin osa turhasta ja aikansaeläneestä pääsee pois kaappien nurkista ja tilaa vapautuu!





2 kommenttia:

  1. Hauskaa lukea kokemuksistasi. Olen vuosikausia puhunut tavaramäärän (ja varsinkin miehen varaston, heh heh) siivoamisesta tarpeettomista tavaroista. Omia on helppo irtipäästää, mutta toisten puolesta sitä ei voi tehdä, muuten voi tulla sanomista...

    Minäkin nautin suunnattomasti vaatekaapin käytöstä nykyään. Vaikka vaatetta on selvästi vähemmän kuin ennen, niin sopivaa löytyy aina. Sitä vanhaa lausetta: "mulla ei ole mitään päällepantavaa" ei ole enää kuulunut ;-)

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, minäkin niin tunnistan tuon "ei mitään päällepantavaa" fiiliksen. En ole ostanut mitään uusia vaatteita, mutta nyt kaapissani todella on vain ne joita käytän, joten KAIKKI vaatteeni ovat nyt "päällepantavia". Hassua miten sitä ei ole aikaisemmin tajunnut tehdä tällaista karsimisliikettä. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aina sitä jotain oppii ja kehittyy.

      Minä toivon, että saan tartutettua tämän tyhjennysbuumin myös muihin perheenjäseniini. Mutta vaikka he eivät omia kaappejaan yms.tyhjäisi, niin silti olen jo päässyt melkoisesti turhasta eroon ja kyllä tuntuu hyvälle.

      Ihanaa viikkoa sinullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!