Etusivu

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Lomalla


Meri. Lämmin tuulen vire ihoa vasten. Ruohon pehmeys varpaiden alla. Uudet perunat, tuoreet salaatit. Savustettu merilohi. Puusaunan tuoksu. Löylyjen kuumuus. Purjeveneiden tuijotus - kun ne lipuvat ohi meren hiljalleen aaltoillessa.
 
Olemisen ihanuus.
 
 
Olemme jälleen Ahvenanmaalla, kuten jo lähes viimeiset kymmenen vuotta olemme kesäisin aina olleet. (Jos tahdot lukea viime vuoden kesäkuulumisiani Ahvenanmaalta, niin pääset niihin tästä.) Tämä on paikka mitä sieluni odottaa, mieleni janoaa ja etenkin tänä vuonna tuntuu myös, että kehoni tarvitsee. Olemme viime vuosina varanneet vain menolipun, ja niin teimme tänäkin vuonna. Kun ei ole paluuta tiedossa, on helpompi heittäytyä ajattomuuteen. Kiire katoaa. Myös lapsilta. Jos sitä nyt on ollutkaan. Ympärillä oleva "hälinä" kuitenkin katoaa. Saamme kaikki vain olla.
 
Tänä vuonna saavuttuamme satamaan, minulta pääsi itku. Tajusin miten paljon olinkaan tätä odottanut. Jossain vaiheessa oli epävarmaan lähdemmekö ollenkaan tänne tänä kesänä. Mutta kyllä se vain niin on, että sitä mitä arvostaa ja oikeasti haluaa, siitä tahtoo myös pitää kiinni. Ja täällä me nyt olemme. Tajusin myös, miten koko maailma - oma maailma - voi olla erilainen eri paikoissa, vaikka minä olenkin sama minä kaikkialla siellä missä olenkin. On jännä huomata miten Suomi voikin olla erilainen eri paikoissa. Minä niin tarvitsen tätä paikkaa ollakseni minä. Kuullostaa ehkä omituiselle, mutta jos sinulla on jokin paikka missä tunnet olevasi vain olemisen ihanassa tilassa, tiedät mistä puhun. Kotonani voin kyllä myös olla. Mutta. 5-henkinen perhe. Ovikello, Kaverit. Puhelimet. Tabletit. Kaikki elektroniset välineet. Pesukoneet ym. Häiriötekijöitä on. Joskus vain tarvitsee irtiottoa, lomaa, aikaa olemiselle, täydelliselle läsnäololle, ainakin minä tarvitsen.
 
Ja täällä sitä on. On vain ympäröivä meri. Linnut. Lokit pyydystämässä kalaa. Tuttu joutsenpariskunta laiturin vierellä, tänä vuonna vain yhden poikasensa kanssa. Jostain kaukaa kantautuu lampaiden määkiminen. Koululaiset istuvat laiturin nokassa mato-ongella. Savu kohoaa mökin piipusta - sauna on valmis. Muuta en nyt tarvitse.

 
 
 
Kaikki on hyvin. Nyt on hyvä olla.

 

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Nautinnollista keskikesän juhlaa!

 
 
Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringon paisteesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.
 
-Tommy Tabermann-
 
 
 
 
 
Ihanaa keskikesän juhlaa sinulle! Sataa tai paistaa ympärilläsi. Olet kotona, hotellissa, teltassa tai mökillä. Oletpa sukulaisten, ystävien, tuttavien, työtovereiden  tai perheen kesken. Hyttysten ympäröimänä, märillä sukilla tai sohvan pohjalla elokuvia katsellen. Ihanaa, nautinnollista aikaa sinulle! Niistä pienistä hetkistä suuretkin juhlat ja parhaat muistot syntyvät.
 
Aina ja jokaisella on mahdollisuus valittaa, harmitella, surkutella, kapinoida tai ärsyyntyä. Aina voi valittaa säästä (milloin on liian kuumaa, milloin liian märkää). Sukulaisista löytyy paljon negatiivista, saatikaan omasta perheestä. Milloin on ruuhkaa, milloin ei ketään missään, milloin on liian kuuma ja milloin liian kylmä. Kuitenkin huomaamalla ne pienetkin hyvät asiat ympärillä ja hyväksymällä olosuhteet sellaisina kuin ne ovat, voi nauttia tästä hetkestä. Yhtälailla kuin voi valita valittamisen tai ärsyyntymisen, voi myös valita hyväksymisen ja tästä hetkestä nauttimisen.
 
Joten nautinnollista juhannuksen aikaa sinulle!
 

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Tarvitsemme toisiamme


Kyllä. Me tarvitsemme toisiamme.
 
Ketään ei ole tarkoitettu elämään yksinäisyydessä. Me olemme sosiaalisia, vaikka olemmekin erilaisin temperamentein varusteltuja. Jokainen tarvitsee omia yksin vietettyjä hetkiä, joskus pidempiäkin aikoja, mutta ei yksinäisyyttä sydämessä. Ei jatkuvaa yksin oloa.  Ei yksinäisyyden pohjatonta kaivoa. Ei yksinäisyyden särkemää sydäntä. Kun on yksin, ajatukset kiertävät helposti samaa kehää.  Yksin ei ole ketään kenelle jakaa onnistumisia, tai surra menetyksiä ja epäonnistumisia. Yksinäinen voi masentua. Yksin voi olla p o h j a t t o m a n yksinäinen. Voi olla pudonneena mustaan aukkoon. Yksinäisyys voi olla jollekin pahinta mitä tietää ja mitä on kokenut.
 
Yksinäisiä ihmisiä on. Paljon. Mutta miksi? Ei ihmisiä tarvitse pelätä. Jos pelottaa, mieti mikä sinua pelottaa. Menneisyys ei ole tässä hetkessä, eikä tulevakaan ole vielä ehtinyt paikalle. Ota rohkeasti askel. Kysy toiselta mitä kuuluu? Aloita pienestä. Älä jää yksin. Ota osaa. Ylitä itsesi ja lähde mukaan työpaikan illanistujaisiin tai vanhojen luokkakavereiden tapaamiseen, lähde vaikka pelottaa tai jännittää. Rohkaise itsesi. Voit mennä mukaan, vaikka et tuntisi muita. Ja jos sinä, jolla on jo monta ystävää huomaat jonkun joka on yksin ja saatat jopa tuntea hänen yksinäisyytensä, älä ohita sitä. Tartu sinä hänen käteen, katso silmiin ja kysy kuinka voit, mitä kuuluu ja odota vastaus.
 
Sillä. Niin totta kuin se onkin, me voimme kasvaa vain toistemme avulla. Tarvitsemme peilejä ympärillemme näyttämään kasvun mahdollisuutemme. Vaikka ne välillä sapettaisivatkin.  Me tarvitsemme ihmisiä ympärillemme jakamaan asioitamme. Me tarvitsemme läheisyyttä toisten kanssa tunteaksemme. Me tarvitsemme tunteita ollaksemme omia itseämme.  
 
Voimme kasvaa omaan voimaamme toisten avulla. Yhdessä toisten kanssa. Rinnalla, mukana, vierellä. Siis kyllä. Me tarvitsemme toisiamme.
 
 
 
 
Heräsin ajattelemaan tätä, sillä näin viikonloppuna nuoren, joka kertoi yllättävästä parisuhteensa päättymisestä tai ilmeisesti virallista suhdetta ei edes ollut kyseessä, mutta nuoret olivat olleet yhteydessä toisiinsa satunnaisesti puhelimitse. Me emme olleet ennestään tuttuja, satuimme vain olemaan samassa paikassa ja satuin kysymään häneltä mitä kuuluu. Tunsin kuinka hän oli odottanut saada kertoa tämän jollekin. Tajusin siinä, että näin kesäisin yksinäinen ihminen voi kokea olevansa vielä enemmän yksin kuin syksyn pimeinä iltoina, jolloin suurin osa meistä suomalaisista viettää jonkinlaista horrostilaa kotikoloissaan. Syksyn pimeänä aikana ja talven pakkasilla on "tavallista" mennä työpäivän tai opiskeluiden jälkeen suoraan kotiin, ei kukaan ihmettele mitä sinä siellä teet. Kesäisin on tapahtumia, kahvilat, terassit, rannat ja puistot täyttyvät ihmisistä. On juhlia ja kaikenlaisia kissaristiäisiä, joihin usein mennään toisen kanssa. Mitä tekee se joka on yksin, yksinäinen? Menee työpäivän jälkeen kotiin? Ehkä joskus rohkaistuu menemään yksin jonnekin? Kenen kanssa hän jakaa tämän kokemuksen?
 
Ei kenenkään kuulu olla yksinäinen.
 
Kyllä me niin tarvitaan toisiamme.
 

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Syötävän hyvä mansikkaraakakakku

 
Tein taannoin elämäni ensimmäisen raakakakun! Se onnistui ja se oli elämäni myös elämäni paras syömäni raakakakku! Joten vaikka tämä blogi ei olekaan ruokablogi, eikä taitoni tai innostukseni  kyllä riittäisivätkään siihen, niin tätä ohjetta en voi olla jakamatta. Niin syötävän hyvää kakkua tuli.
 
Koululaistemme kommentit, kun esittelin kakun terveellisenä raakakakkuna olivat jotakuinkin tämän tapaisia "onks tää jotain gluteenitonta kuivaa kakkua", "siis ei ollenkaan vai sokeria, just!" "en kyllä syö" "äiti on tehny uuden kokeilun...". Mutta rohkaistuttuaan maistamaan alkoi kuulua "saaks tätä lisää?", "voiksä tehdä tätä äiti ainakin kolme mun synttäreille". Eli en vain minä pitänyt tästä, vaan kakku hujahti niin nopeasti parempiin suihin, että vasta viimeistä palaa viedessä tajusin napata nopeasti kuvankin (on siis kuitenkin todistusaineistoa tästä onnistumisesta).
 
 
En ole koskaan viihtynyt keittiössä. En ole nauttinut erityisesti ruoanlaitosta, puhumattakaan leipomisesta. Monet naurut olen saanut kuin myös lähipiirini, kun olen tehnyt jotain itselleni uutta keittiössä. Luovuutta ei ole minulle jaettu keittiön puolelle, sen olen useampaan kertaan todennut. Piparien leipominen yhdessä lasten kanssa jouluna on ihanaa, siitä nautin, mutta sekin onneksi voi tehdä valmiista pakastetaikinasta. Pullaa en ole koskaan leiponut. Niin, ihan totta.  Pakastepullia olen kyllä paistanut sitäkin enemmän. Olen kuitenkin vuosien mittaan huomannut voivani itse huomattavasti paremmin, kun olen kiinnittänyt huomiota mitä suuhuni laitan. Tämä kuitenkin vaatii sen, että ruokaa on pääasiassa itse laitettava. Nyt viime aikoina olen päättänyt keittiössä olemisenkin suhteen alkaa ajatella toisin, "minä osaa", "minä pystyn", "tämä on mukavaa". Ja tulosta on siis alkanut syntyä. Nyt siis tämän raakakakun muodossa. Jos tahdon syödä hyvin ja terveellisesti ja minun on ruokittava lapsenikin, niin miksi tekisin tätä hampaat irvessä, kun voin yrittää tästä nauttia edes hieman tai edes silloin tällöin.
 
Mutta itse kakkuun. Raaka-aineet ovat suht yksinkertaiset ja minä sain kaikki ainekset ihan tavan marketista, eli eli ei tarvitse lähteä ostamaan isoa purkkia jotain kallista erikoispulveria erikoiskaupoista, jota tulee käytettyä teelusikallinen. Kakku valmistui myös melko nopeasti, mikä tietenkin sopi minulle enemmän kuin hyvin. Aikaa kului ainesten pöydälle laittamisesta siihen, kun kakku meni pakastimeen noin 40 minuuttia. Eli jos olet yhtä aloittelija kuin minä raakakakkujen saralalla, etkä aiemmin tehnyt raakakakkuja, tästä voisi olla sopiva aloittaa! Sillä sinä onnistut, jos minäkin onnistuin. Kuva on viimeisestä palasta, joka ei ole edukseen, mutta maku korvasi ulkonäön.



 
Mansikkainen raakajuustokakku

Pohja
vajaa 2 desiä pekaanipähkinöitä (tai tilalle esim. manteleita ja saksanpähkinöitä)
reilu desi pehmeitä taateleita (n. 7 - 9 kpl)
ropsaus vuori/merisuolaa

Täyte
n. 4 dl (liotettuja) cashewpähkinöitä
2 sitruunan mehu
1 tl aitovaniljajauhetta tai 1 vaniljatangon siemenet
n. 1 dl (tai vähän alle) sulaa kookosöljyä*
1/2 dl - 1 dl hunajaa (vegaanit esim. kookosnektaria) 

2 dl (tai enemmän) mansikoita (minulla oli ainakin 3dl)



Muusaa pohjan ainekset yleiskoneella/sauvasekoittimella/blenderillä. Suolaa tulee siksi, että se tasapainottaa taateleiden makeutta. Hyvä koostumus on pehmeä muttei liian tahmainen. Painele / levitä taikina vuoan pohjalle.

Blendaa kaikki täytteen ainekset paitsi mansikat sileäksi. Kaikista pehmeimmän ja silkkisimmän koostumuksen saa tietysti mahdollisimman tehokkaalla blenderillä, ja täytettä kannattaa blendata ainakin pari minuuttia täydellä teholla. Ja pähkinät kannattaa muistaa liottaa etukäteen. Jos täyte tuntuu jähmeältä, voi sinne lisätä pienen tilkan vettä (tai säätää kookosöljyn määrää). Mutta makeutus oman maun mukaan, aluksi kannattaa laittaa vähemmän ja lisätä sitten varovasti jos tarve vaatii. Minä en tehnyt tätä vaan maistelin tuotosta, kun kaikki aineet olivat sekaisin ja ajattelin apua! Täyte maistui aivan liikaa minun makuuni kookosöljylle ja hunajalle, mutta onneksi tämä ei kuitenkaan valmiina maistunutkaan enää niin voimakkaasti.

Lusikoi n. 2/3 täytteestä pohjan päälle, ja blendaa sitten mansikat lopun täytteen kanssa. Kaada vaaleanpunainen seos vuokaan. 

Ja nyt kakku pakastimeen jähmettymään.  Kakun koosta riippuen se on valmista tarjoiltavaksi parin tunnin sisällä (isomman kakun saat lisäämällä kaikkia aineksia). Minä unohdin kakun huomattavasti pidemmäksi aikaa pakkaseen, mutta ei tuosta ollut haittaa. Kakku suli rauhassa jääkaapissa hetken ennen tarjoilua ja maistui hyvälle. Tämä ohje alkuperää en pystynyt metsästämään, sillä jo aikoja sitten tästä haaveilin ja olin raapustanut ohjeen paperinpalalle. Ohjeita uudelleen selatessa huomasin, että joissain ohjeissa oli käytetty myös banaania täytteessä, taidan kokeilla sen lisäämistä ensi kerralla. Netti on kyllä pullollaan erilaisia raakakakun ohjeita, eli sieltä metsästämään mieluista, jos tämä ei kutsunut puoleensa.

Mukavia herkutteluhetkiä!
 

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Elämäntarkoitusta etsimässä 2




Elämäntarkoitusta etsimässä postaus jatkuu kysymyksineen, aiempiin kysymyksiin vastauksineen pääset tästä.
 




11. Mitä tekisin, jos raha ei olisi päämäärä? Todennäköisesti eläisin kuitenkin aika samansuuntaisesti kuin tälläkin hetkellä. Kirjoittaisin kuitenkin huomattavasti enemmän. 


Alan Wattsin
video (noin 5 min englanniksi)

12. Mitä tekisin, jos en ehdottoman 100%:sti välittäisi siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat? Hmm ... olisin varmasti vielä rennommin lasteni kanssa, tai antaisin heidän olla "vapaammin" myös muiden ihmisten seurassa, en välittäisi pitkistä katseista tai siitä mitä melua / liikettä lapsistani lähtee. En myöskään välittäisi yhtään kenenkään kommenteista yrittäjyyttä kohtaan. Ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että monilla on käsitys yrittäjyydestä super raskaana puurtamisena, jonka tuovat sen hyvin selvästi esille. Tämä välillä meinaa näin aloittevaa yrittäjää / yrittäjän tielle ryhtyvää koskettaa... apua mihin olenkaan ryhtymässä!!! Ja kuitenkin sisällä on fiilis... näin kuuluu mennäkin minun osaltani nyt tällä hetkellä.


Kuten rahaa koskevassa kysymyksessä, on tärkeää kysyä itseltäsi, mitä tekisit, jos ei olisi mitään rajoituksia. Jos olisit täysin vapaa, mitä tekisit?

13. Mitä on "teen ennen kuolemaa" –listallani? Tahdon matkustaa paljon, ainakin Irlantiin ja Islantiin ja New Yorkiin... no siinä aluksi, tahdon myös kirjoittaa kirjan, tahdon viettää rakkaitteni kanssa aikaa, niin että olen nauranut, iloinnut ja ollut läsnä.

Mikä on tärkeintä sinulle? Minkä asioiden saavuttaminen saa aikaan tuon syvän täyttymyksen tunteen sisälläsi? Nämä opastavat sinua varmasti tarkoitustasi kohti.

14. Mitä aiheita voin yhdistää luodakseni oman ainutlaatuisen paikkani? Liikunta, kirjoittaminen, hyvinvointi, luonnonmukaisuus ... näistä koostuu minun elämäntehtäväni ja minun hyvinvointini...

Miten voit yhdistää eri asioita luodaksesi oman ainutlaatuisen elämänmosaiikkisi? Upea esimerkki mitä James Altucher käytti, oli sellainen, joka rakastaa koripalloa ja tilastotiedettä. Jos hän ei pääse NBA:han (eli valtava enemmistö), hän voi yhdistää kiinnostuksensa koripalloon ja tilastotieteeseen ja luoda oman mestaruusyhdistelmänsä.

15. Jos minun pitäisi kirjoittaa lyhyesti (1-2 lausetta) itsestäni ja kuvata ihanneversiotani, millainen se olisi? Ihanneminäni... Olen täynnä elämänvoimaa ja iloa, täytän elämäntehtävääni ja autan tällä keinoin monia ihmisiä voimaan paremmin omassa elämässään. Olen vahvasti oma itseni, nainen, ystävä, äiti ja vaimo, kaikki roolit ovat tasapainossa keskenään. ❤



Esitä itsellesi johdonmukaisesti näitä paljastavia kysymyksiä ja löydät elämäsi tarkoituksen sekä autat sitä toteutumaan.


 

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Elämäntarkoitusta etsimässä


Tässä on 15 kysymystä, jotka asettavat sinut elämäntarkoituksesi suuntaan. Bongasin nämä kysymykset Katjan Tässä ja Nyt blogista, ne ovat poimittu mukaan täältä. Ole hyvä, käytä hyväksesi, jos tunnet tarvetta. Minä vastailin näihin kysymyksiin seuraavasti:

 
1. Mikä antaa minulle energiaa? Oma yksin vietetty aika lataa tehokkaasti akkujani. Perheeni ja muidenkin ihmisen kanssa koetut ilon ja onnen hetket. Liikunta ja kirjoittaminen.
 
Toiminta mikä on harmoniassa tarkoituksesi kanssa, energisoi. Toisaalta toiminta mikä ei resonoi ydinolemuksesi kanssa, uuvuttaa. Tiedosta ja käytä energiatasoasi oppaana. 

2. Mikä innostaa minua? Innostun uusista ideoista, ihmisten tarinoista ja kokemuksista. Innostun kirjoittamisesta, myös elämän pienistä ihmeistä. Oma lapseni saavat minut myös ponnistelemaan ja omalla energiallaan myös usein innostumaan.

Tämä on parempi kuin laimea "mistä olen intohimoinen?" Kenen tahansa on helppoa erottaa innostus. Ja hassua on, että löydät intohimosi pelkästään tiedostamalla, mikä innostaa sinua. 

3. Millaisia ideoita minulle tulee suihkussa? Vaikea kysymys... en muista mitä yleensä suihkussa ideoin. Saunan lauteilla yksinäni haaveilen unelmiani.
 
Suihku on luultavasti rentouttavin osa jokapäiväistä elämäämme. Inspiraatio iskee, kun olet rentoutunut, koska silloin olet vastaanottavaisin. Tiedosta siis, millainen inspiraatio tulee raikastuessasi ja puhdistuessasi.
 
4. Millaisista asioista ihmiset kysyvät minulta aina? Hmm... "Mitä sinä ajattelet / Mitä voin tehdä / Onko sinulle sattunut tai tapahtunut näin..?" Jotakuinkin tämäntapaisia kysymyksiä minulta kysytään, ei kukaan ole koskaan kysynyt minulta mitään mikä liittyisi teknisiin laitteisiin, ruoanlaittoon (no tähän ehkä kerran tai kaksi) tai ylipäätänsä yleissivistykseen liittyviin asioihin ;).
 
Millaisia neuvoja toiset etsivät sinulta? Tämä on merkki siitä arvosta, minkä voit mahdollisesti antaa maailmalle laajemmin.

 
5. Millaisia keskusteluja käyn lähimpieni kanssa? Elämänpohdintoja. Tulevaisuuden suunnitelmia. Kasvun iloja ja kipuja. Ilon ja surun aiheita.
   
Mihin aiheeseen uppoudut rakkaidesi kanssa? Mitä informaatiota jaat niiden ihmisten kanssa, joista välität eniten? Mistä puhut, kun olet todellinen itsesi?

6. Mitä teen vapaa-ajallani? Liikun, kirjoitan, luen, vietän aikaa perheeni ja ystävieni kanssa. Visioin tulevaa ja rentoudun.

Teot sanelevat, missä prioriteetti on.
 
7. Mistä aiheista luen säännöllisesti? Hyvinvoinnista, elämäntavoista sekä ajatuksen voimasta.  
 
Selvä tapa säteillä valoa suurimpiin kiinnostuksiisi.
 
 
 
 
8. Mitä toistuvia unia minulla on? En saa nyt kiinni mistään toistuvasta unesta... unia kyllä olen viime aikoina nähnyt enemmänkin.
 
Unien teemat paljastavat paljon alitajunnastasi. Etsi unien merkitystä tajutaksesi paremmin välitettävän esoteerisen viisauden.
 
9. Minkä elämäni kokemusten aikana olen tuntenut olevani eniten elossa? Oi... tätä piti ihan todella miettiä. Uskon kuitenkin olleeni eniten elossa niinä hetkinä, kun olen ollut täysin läsnä hetkessä ja sisäisen fiiliksen on täyttänyt rakkauden tunne. Elossa olen kokenut olleeni myös saadessani luoda itse jotain, joskus tietty musiikkikin saa syttymään eloon :).
Eri "kierre" innostuksesi seuraamiseen.
 
10. Mitä ainutlaatuisia kiinnostuksia tai kykyjä minulla oli pienenä lapsena? Osasin virkata ennen kuin menin kouluun tai kirjoittaakaan. Olin hyvä käsitöissä ja sepitin ja kirjoitin tarinoita ja päiväkirjaa jo hyvin pienenä (heti kun opin kirjoittamaan).
 
Jos muistisi on hämärä, pyydä vanhemmiltasi lisää selkeyttä. Tämä kysymys paljastaa paljon luontaisista kyvyistäsi ja kiinnostuksistasi ennen yhteiskunnan ehdollistamista.


Loput 5 kysymystä jatkuu seuraavassa postauksessa... 
 

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kesäloman parhaat ainekset...


... syntyvät kiireettömyydestä, aikatauluttomuudesta, yhdessä olosta, hitaudesta, perhosista, kukkasista, tuoksuista, linnun laulusta, jäätelöstä, aamuista jolloin voi syödä ulkona, kauniista lämpöisistä illoista, järven ja meren tuoksusta ja tunnusta, uimisesta, paljaista varpaista. Näistä ja monesta muusta pienestä asiasta koostuu minun parhaat kesälomafiilikset.

 
 

Kesä on koittanut meillekin! Koululaisemme ovat olleet jo muutaman päivän lomalla, tämä on tuonut minullekin lomafiilistä, vaikka onkin viileää ja vettä satelee. Lapsemme ovat jo täysin aikatauluttomia ja pian minäkin. Voi, niin sitä jo odotankin. Ne hommat mitä teen, nautin niistä, ainakin suurimmaksi osaksi. Joudun vyöhyketerapiaopintoihini liittyen tekemään ensi viikolla kaksi tenttiä, joihin lukemiseen motivoituminen ei meinaa nyt käynnistyä. Mutta näiden jälkeen, lomailen lasteni kanssa elokuuhun asti. Ihanaa!
 



 
 
Olen aina nauttinut kesästä. Nautin kesän tuomasta valoisuudesta, vihreydestä ja kukkasista. Kesällä tuntuu aivan kuin päivässä olisi enemmän tuntejakin. Viime kesän päätös olla tekemättä liian tarkkoja lomasuunnitelmia tulee pitämään tänäkin kesänä. Tahdon, että kesä vie minut täysin "pihalle" arkisesta aherruksesta, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja tähän tarvitsen suunnittelematonta aikaa. Aikaa jolloin voi tehdä sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvälle. Tulemme matkaamaan tänäkin kesänä mökille Ahvenanmaalle, joka onkin toiminut meidän perheen akkujen latauspaikkana jo viimeiset kymmen vuotta, mutta muita tarkkoja suunnitelmia emme tule juurikaan tekemään.
 
 

 
 
...Muista iloita hetkestä. Muista olla kiitollinen. Muista arvostaa kaikkea sitä mitä on. Muistaa ottaa aikaa itselle. Muista olla. Muista kuunnella. Muista nauttia. Muista haistella, maistella ja tuntea. Muista olla läsnä. Muista itsesi. Minä itse valitsen asiat ja tekemiset elämääni, muista tehdä ne ilolla ja mielihyvällä. 
 
Näin kirjoitin itselleni viime kesänä ja nämä tahdon muistaa tänäkin kesänä.
 
Ihanaa kesää jokaiselle!