Etusivu

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Miten kasvatan lapsiani?


 
Minulta kysytty useammankin kerran tämän vuoden puolella miten kasvatan lapsiani. On tehnyt mieli vastata - en mitenkään, rakkaudella vain. Tiedän, että ehkä kysyjä on kaivannut jeesiä omaan vanhemmuuteensa tai tapaansa kasvattaa lapsiaan ja siksi olen ollut hiljaa tuon "en mitenkään" osuuden kanssa ja koettanut sanoa jotain tilanteeseen sopivaa.

 
Minä olen hoitanut, valvonut, kasvattanut, opettanut, ohjannut, neuvonut ym. hyvin monia lapsia kuin myös vanhempia työni puitteissa. Olen nähnyt lapsia rikkinäisistä olosuhteissa, hyvin hoidettuja mutta emotionaalisessa vajeessa olevia lapsia. Olen ottanut vastaan melkoista sadattelua jo hyvin pieniltä ihmisiltä, mutta myös niitä hellyttäviä halauksia ja sanattomia kiitoksia kohtaamisista. Olen itse synnyttänyt kolme lasta tähän maailmaan. Ennen heitä ajattelin kasvatuksen olevan jotain minkä tehtävä on valmistaa ja valmentaa lapsia tähän maailmaan. Nyt... ajattelen toisin. Se mikä kasvatukseen liittyy, liittyy myös minuun itsenäni. Minuun minuna ja tätä kautta minuun vanhempana.
 
Ensimmäisten lasteni kohdalla koin välillä tunnetta "suutarin lapsilla ei ole kenkiä", sillä olisi kai ammattini ja koulutukseni perusteella lapseni voineet olla kauniisti käyttäytyviä, hyvät tavat omaavia. Heidän erityislahjansa olisivat tulleet huomioiduiksi kaiken aikaa, lastenhuoneet olisivat olleet kuin sisustuslehtien lastenhuoneet automattoineen ja leikkikeittiöineen. Mutta toisin kävi. Huoneet ovat välillä siinä kunnossa, että suljen vain oven säilyttääkseni mielenrauhani. Lapseni hyppivät sohvalla ja joskus huutavat kovastikin toisilleen. Yksi tietää mitä tahtoo ja pitää siitä kiinni vaikka mikä olisi. Toisen lanttu leikkaa niin sukkelasti, että monia noloja (mutta myös hyviä) tilanteita olen saanut olla todistamassa hänen avatessaan sanaisen arkkunsa ja kolmas tarvitsee rytminsä säilyttääkseen auringon kasvoillaan. Nuo kolme pysäyttävät minut usein tähän hetkeen. He ovat saaneet kyyneleet silmäkulmiini ja onnen tunteen rintaani. Siitäkin huolimatta, että he puhuvat välillä taukoamatta ja liikkuvat enemmän kuin jaksan ymmärtää. Nuo kolme ovat kasvattaneet minua todella suuresti.
 
Siksi olenkin päätynyt nykyään ajattelemaan, että mitäpä jos lapset ovatkin täysin "valmiita" sellaisina kuin ovat. Mihin heitä tarvitsee "kasvattaa"? Eivätkö he juuri silloin saa kasvaa sellaisiksi kuin heidät on tarkoitettu. Mitäpä jos tarkoitus onkin meidän aikuisten kasvaa? Mitä jos lapset herättelevätkin meissä ne meidän omat piilossa olevat kasvunpaikkamme? Sillä senhän he osaavat. Siinä lapset ovat mestareita. He tietävät mistä napista milloinkin kannattaa painaa. Lapset herättelevät meitä ja aina uudelleen, mikäli emme osaa tai ymmärrä pysähtyä jonkin tilanteen äärelle.
 
Eli kuinka minä kasvatan lapsiani? Itseäni kasvattamalla. Rakkaudella.
 
Uskon, että kun lapset saavat kasvaa ilman turhia huolia, ilman turhia velvollisuuksia, ilman kankeita aikatauluja tai jäykkiä vaatimuksia he oppivat hiljalleen vastuuntuntoisiksi, vahvoiksi, itsensä tunteviksi ja toiset huomioon ottaviksi. Mikä tärkeintä, heitä ei kuormiteta liikaa, jotta oma sisin, oma aito minä pääsee kehittymään sellaiseksi kuin se kehittyy. Ja sehän on se kaiken kasvun ja kehityksen ydin. Jokainenhan meistä on hyvä ja ihana juuri sellaisena kuin on, joskus vain tämä jää kaiken suorittamisen, tekemisen ja pätemisen jalkoihin. Ja jos itsensä joutuu peittoamaan syystä tai toisesta, voi itseään joutua etsimään myöhemmin pitkänkin aikaa, ennen kuin löytää perille.
 
En tarkoita tällä kirjoituksella, etteivätkö lapset tarvitsisi yhtään harrastusta, sosiaalisia suhteita, rajoja, ohjeita tai neuvoja ym. Tottakai tarvitsevat. Jokainen lapsi on kuitenkin oma yksilönsä, siinä missä on jokainen vanhempikin. Jokainen perhe toimii omista lähtökohdistaan. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä käy naapurille. Mutta se mitä tarkoitan on, että ollessa itse vanhempana tai kasvattajana sinut oman menneisyytensä kanssa, hyväksymällä itsensä kaikkine puolineen on helpompi nähdä lapsen syy tiettyyn käytökseen ja on helpompi ottaa vastaan lapsen tunteenpurkaukset ja antaa vahva kasvualusta ja on myös helpompi olla aidosti läsnä ja antaa rakkautta. Kun on itse on vahvasti oma itsensä, on helpompaa antaa lapsen kasvaa omaksi parhaaksi versioksi itsestään, sellaiseksi jollaiseksi hänet on tarkoitettu ja millainen hänen polkunsa ikinä onkaan. Silloin omia kasvukipujaan ei siirrä lapseen, vaan lapsella on vain omansa, joissa vanhempi on rinnalla tukemassa. Silloin lapsi saa olla vapaa oma itsensä. Näenkin, että kaikkien kasvattajien, niin opettajien, hoitajien kuin myös minun äitinä tulisi olla vahva muuri, joka ei murru muoti-ilmiöiden tai vaihtuvien mielipiteiden virrassa. On osattava olla itse ihminen, ei täydellinen, vaan aito. On vain osattava kunnioittaa kasvavan lapsen ihmisyyttä, nähtävä se erillisenä itsestä.


 
 
Kysyin taannoin keskimmäiseltä lapseltamme "miksi sinun on pelleiltävä?". Hän katsoi minua silmät kirkkaina, olemus täynnä vapautta "ehkä mä vaan synnyin tällaiseksi". Niin, mitäpä tuohon olisi voinut sanoa, siinähän se kaikki oli. Kyyneleet kihosivat silmiini, halasin lastani ja totesin vain "ihana olet tuollaisena kuin olet, omana itsenäsi, Kiitos, että olet." Ja hän pelleilee yhä, ehkä hän on tuleva koomikko tai sitten ei, oma itsensä hän tuntuu ainakin olevan.

 

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Musiikin avulla yhteys omaan voimaan

 
Tiedätkö tunteen, kuinka lenkki kulkee hyvin oman lempimusiikin tahdissa? Tai kuinka murheen koittaessa tietty musiikki saa kyyneleet virtaamaan ja surun aallon pyyhkäisemään koko kehon läpi? Musiikki antaa energiaa ja virtaa. Musiikin parantava voima pääsee koskettamaan meitä silloin, kun sen äärelle todella pysähtyy. Musiikilla on suuri vaikutus meihin, tiedostimme sitä tai emme. 
 
Minä olen aina nauttinut musiikista. Sain ilokseni yhteydenoton Co-Rentolta, joka kautta olen saanut kuunnella nyt tunnemusiikkia ja voi miten myyty olen! Vaikka tiesinkin kuinka syvälle meihin ihmisiin musiikki voikaan vaikuttaa, niin kävin melkoisen tunteiden vuoristoradan pelosta rakkauden lämpimään aaltoon ja lopuksi kuplivaan voimia antavaan iloon tuota musiikkia kuunnellessani. Tähän täytyi vain antaa itselle lupa pysähtyä, olla ja antaa musiikin koskettaa ja vaikuttaa.
 
 
 

Tunteet ovat energiaa, jotka helposti varastoituvat sisällemme, ellemme anna tai saa niille lupaa ja tilaa tulla esille. Musiikki onkin yksi väline, jonka avulla on mahdollista saada tunnepatoumia tai käsittelemättömiä tunteita heräteltyä tietoisuuteen ja käytyä läpi. Tämä on hyvin tärkeää, sillä tukahduttamalla tunteet ne pidemmällä aikavälillä voivat jopa sairastuttaa meidät. Jokainen ihminen on kokonaisuus ja jokaisen osa-alueen tuossa kokonaisuudessa tulisi olla tasapainossa keskenään, jotta ihminen voi hyvin. Tunteita ei tule unohtaa tuossa kokonaisuudessa.

Co-Rento auttaa musiikillaan herättelemään ja käsittelemään noita tunteita. Heillä on musiikkia pelkojen kohtaamiseen, suruun ja vihaan, mutta yhtälailla ilon, voiman ja rakkauden musiikkia. Musiikkia voivat käyttää mm. kaikki lasten ja nuorten parissa työskentelevät. Musiikin tuomia tunteita voi samalla maalata, piirtää, kirjoittaa, puhua, liikkua mikä kenellekin ja millekin ryhmälle on parhainta milloinkin. Musiikkia voivat käyttää myös kaikki tunne- ja taideterapeutit omana työvälineenä. En oikeastaan tiedä mitään ikäryhmää tai ketään kuka ei tätä musiikkia voisi käyttää. Musiikkia voi kuunnella vain rentoutuakseenkin.

Co-Rento on suomalainen yritys, joka kehittääkin työkaluja tunnetyöskentelyyn musiikin keinoin. Tästä linkistä pääset kuuntelemaan muutaman demon heidän sivuiltaan ja tästä lukemaan lisää heidän musiikistaan. Kannattaa käydä tutustumassa!

 
soulfulness_frontcover
 

Tunnemusiikkia ja ääniä voidaan käyttää siis kokonaisvaltaisesti kehon ja mielen hyvinvoinnin edistämisessä tasapainottamaan ja käsittelemään tunteita. Musiikin avulla voi vapauttaa negatiivisia tunteita ja vahvistaa positiivisia kehomme muistista. Tunnemusiikin ja esimerkiksi hengitysharjoituksen avulla voi päästä yhteyteen omaan voimaan. Musiikin avulla on mahdollista yhdistyä kokonaiseksi.

Musiikki voi auttaa sinua muistamaan sisäisen viisautesi.
 
Suosittelen lämpimästi! 

Ja hei, ensimmäiselle tähän postaukseen kommentin jättäneelle, lähetän Co-Rentolta saamani Ilo -demon!

 
"Ilo harvemmin kutsuu itse itsensä jokapäiväiseen elämääsi… Joinain päivinä tunnet, ettei sinulla ole energiaa oikein mihinkään. Jotta voisit löytää yhteyden iloon, tarvitsee sinun vain varata hetki itsellesi kuuntelemalla Ilo-levyn rentoja sävelmiä."   - Co-Rento
                                                                                             
 
  
 

Postauksen kuvat ovat suoraan Co-Rennon sivuilta heidän cd:nsä kansikuvia.


torstai 16. huhtikuuta 2015

Tänä keväänä...


Tänä keväänä minä toivoisin, haluaisin ja aion ....


... istua kuistillamme nauttien kupin hyvää teetä ja paistatella auringossa
... juosta / lenkkeillä joka viikko (ainakin kerran)
... löytää tasapainon työn tekemisen, kotiäityiden ja vapaa-ajan kesken (huomaan, tämä olisi pitänyt tehdä jo talvella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan)




... kuunnella lintujen kevätfanfaaria metsässä
... jättää ikkunanpesut, kukkien multaan vaihtamiset ja muut "kevät" hommat väliin, jos sille tuntuu (ainakin tällä hetkellä tuntuu vahvasti näin)
... aion herätellä hiipuneen ja uinuvan mindfulnessin arkeeni


 

 
... viettää oman "minä itse" loman (en tiedä vielä miten ja milloin, mutta tiedän - se järjestyy)
... tehdä kuukauden ajan päivittäin meditaatio tai jooga harjoituksen, vaikka hyvin pienenkin. Olen nimittäin osallistunut kundaliinijoogan Ong Namon kaikille avoimeen ja ilmaiseen huoleton huhtikuu kampanjaan, ja melko hyvin on mennyt, vain pari päivää on jäänyt väliin. 




Olen aiemmin kirjoittanut viime kesän alussa ja syksyn vaihteessa, mitä toivon ja aion. Nämä postaukseni ovat keskittyneet loppuviimein nauttimaan tästä hetkestä ja siitä mitä milloinkin on. Talvella tämä jäi tekemättä, ja olisi kai pitänyt tehdä. Nyt huomaan itsessäni, että tämä koko alkuvuosi on ollut minulla kovin täysi. Olen käynyt yrittäjyysopintoja ja kahlannut täysin ulkona minun osaamis- ja mukavuusalueeltani. Olen joutunut halkomaan hiuksiani ja todella opettelemaan, kysymään, opettelemaan ja jälleen kysymään. Opintoni modernin ja psykologisen vyöhyketerapian suhteen ovat vieneet aikaani, alkaahan niissä jo loppusuora häämöttää. Olen tehnyt töitä ja ollut paljon yksin lastemme kanssa. Tyyneyden, rauhan ja läsnäolon säilyttäminen kaiken tekemisen keskellä on vaatinut paljon keskittymistä. Aina en ole onnistunut. Tämä on kuluttanut voimiani. Vaikka arkeeni on mahtunut paljon ihania hetkiä, onnea ja iloa, huomaan läsnäolon välillä kadonneen. Mieli karkaa kovin helposti ajattelemaan mitä vielä pitää tehdä. Nyt on minun aikani tarttua tähän. Asia ja hetki kerrallaan. Nyt nautin tästä hetkestä, tästä keväästä, linnun laulusta, heräilevästä luonnosta. Tämä elämä on täynnä pieniä ihmeitä, kun pysähtyy ja on läsnä tässä hetkessä.


Aurinkoista mieltä jokaisen kevääseen, Elina

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Huolen ja murheen ylivalta


Joskus. Huoli ja murhe ottavat ylivallan.
Tarttuvat tiukasti ja valloittavat ajatukset.
Nostattavat palan tunteen kurkkuun,
on kuin kuristuisi - huoleen.
 
Ne tukahduttavat ilon ja peittoavat alleen huolettomuuden.
Ne imevät ja syövät energiaa,
paljon kuluttavaa energiaa, joka on pois tästä hetkestä.
 
Joskus. Tuon ylivallan alla, ottaakin mieli johtajan paikan.
Se vaeltelee milloin menneessä, mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin,
ja milloin se märehtii jo tulevaa.
Pelko tulevasta nostaa päätään, mitä vielä tapahtuukaan!
 
Huoli ja murhe. Joskus ovat ok. Hetken aikaa.
Sitten on aika päästää irti.
Luovuttaa. Antaa olla ja vain olla
ja luottaa.
 
On aika ottaa tilalle sydämen ilo ja huolettomuus.
 
 


Minä olen ollut pari päivää huolestunut ja murheissani. Ja huomaan, se on ok. Minulla oli aihettakin olla huolissani ja surullinen. Kuitenkin vain hetken. Loppuviimein kovin pienen hetken ajan. Jos murheeseen, huoleen, suruun tai mihin tahansa negatiiviseen tunteeseen jää vellomaan, menettää tämän hetken. Mieli ottaa ylivallan ja sehän on mestari luomaan draamaa, tilanteesta kuin tilanteesta. Minä olin hetken mieleni vankina, lähes huoleen kuristuneena, tajusin menettäväni tämän hetken täysin. Taika olemisesta ja tekemisestä katosi. Nyt päätin kuitenkin, minulle riittää! Riittää, että näen mitä tästäkin opin, mikä sanoma tuolla huolella oli minulle. Minulla ei kuitenkaan juuri tässä ja nyt hetkessä ole mitään huolta. Voin antaa olla ja vain olla. Ja huomaan, vain olemalla alkaa sydämestä kummuta takaisin hetkeksi kadonnut ilo. Tämä tuo puolestaan taian takaisin tähän hetkeen. Ja tästä nousee onnen syvä ihana tunne.
 
 
Rentoa viikonloppua jokaiselle!
 

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Hidas Ihana Päivä


Tänään. Herään ennen muuta perhettäni. Ah - miten ihanaa! En ole pitkään aikaan jaksanut herätä ennen muita. Kellojen kääntäminen kesäaikaan vaikutti tähän, oma sisäinen rytmini ei kääntynyt kellojen mukaan, vaikka yritin. En jaksanut luonnostaan herätä aamulla pirteänä. Mutta tänään se tapahtui! On vain minä ja minun hiljainen aamuni. Minä ja koko maailma lepää. Sille se minussa tuntuu. Kaikki heräilee, on kuin kaikki alkaisi alusta. Jokainen päivä tuntuu seikkailulle, kun saan sen näin aloittaa. Miten olinkaan kaivannut tätä -  omaa aamuani. Omaa hiljaista hetkeäni kaiken muun ollessa levossa. Vain minä! Olin tuntenut tämän kaipuun jo pidemmän aikaa sisälläni, ja kehonikin alkoi siitä jo kertoa, mutta nyt vasta ymmärsin. Tästä en voi luopua! 

 
 
 
Tänään. Kellään perheessämme ei ole suunniteltua menoa. Olemme vain me. Me viisi ja koira. Tätä on puolestaan koko perheemme kaivannut. Päivää, jolloin ei ole mitään. Päivää, jolloin ei tapahdu mitään erikoista. Viime aikoina kalenteri on täyttynyt vauhdilla ja vaikka olemmekin pyrkineet pitämään sen väljänä, on tuntunut sille, että aina joku on menossa tai tulossa. Nyt kuitenkin olemme. Ja vain olemme. Tekemättä mitään sen ihmeempää. Ja kaikessa tuossa yksinkertaisuudessaan, ilman mitään prameiluja, päivämme on ihana. Levollisuuden ja tyyneyden täyttämä. Olemisen ihanuus koskettaa. Yhdessäolossa on taikaa.
 
Tänään. Ruoka valmistuu uunissa kuin itsestään. Pyykkivuoresta on vain rippeet jäljellä. Suurimmat roskat ym. on siivottu jo aiemmin pois. Ei ole mitään kotihommia, mitkä vaatisivat toimia. Tänään, ei ole mitään ylimääräistä. Mitä onnea tässä hetkessä!
 
Tämä päivä on ollut hidas. Rauhallisuuden ja lämminhenkisyyden täyttämä. Täynnä rakkautta ja olemisen viisautta. Harmoniaa. Tästä päivästä minä saan ammennettua energiaa ja voimaa pitkälle. Tätä olin kaivannut ja tarvinnut. Tämä oli ihana päivä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tästä tunnen nyt kiitollisuutta.
 


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Heleää huhtikuuta!



Ihanaa huhtikuuta! Leffalippuarvonta on suoritettu ja arpaonni suosi tällä kertaa Sikuriinaa!! Onnea sinulle! Laitoin sinulle sähköpostia, jotta liput lähtevät oikea osoitteeseen.  




"Kun keksin miksi elän,
se, miten elän, tulee itsestään."
- Jim Paluch