Etusivu

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Näillä selätät kevätväsymyksen!

 
Viimeksi kirjoittelin postausta kevätväsymyksen kynsissä. Ja heräsi ajatus, kuinka sen väsymyksen oikeasti voi selättää. Eräs ihana blogini lukija kommentoikin (kiitos Nunu!) viime postaukseeni, että jo kun tekee VÄHÄN voi saada otteen elämästä. Kun on tunne, että kaikki maailman asiat kasautuvat, kaikki on rempallaan, kaikki on puolitiessä, kaikkea tekemistä vain on liikaa, saattaa todellakin riittää, että tekee vähän. Ei tarvitse kaikkia kaappeja koluta, kun yleistä tunnetilaa ja omaa fiilistä voi saada muutettua.

Mutta tässä tulevat nyt minun vinkkini kevätväsymyksen selättämiseksi. Nämä ovat yhtälailla niin minulle itselleni kuin myös sinulle.
 
Ole hyvä. Ota itsellesi se, mikä sopii hetkeesi nyt. ♥




  • Ole lempeä ja armollinen itsellesi! Teetkö sitä mitä pitää tehdä vai mistä pidät? onkin hyvä kysyä itseltään, kun uuvuttaa. Usein huomaamattamme asetamme itse itsellemme vaatimustason tietylle korkeudelle kuuntelematta kehoa ja sen viestejä. Keväällä mieli voi virkistyä nopeastikin lisääntyneen valoisuuden ansiosta, mutta keho saattaa vasta heräillä talven ”kohmeudesta”. Tällöin on viisautta laskea omaa rimaa alemmas. Onko oikeasti pakko tehdä kaikki ne asiat, jotka mielessä pyörivät? Voisiko jonkin asian jättää odottamaan ja tehdä sitä mikä tällä hetkellä tuo itselle hyvää mieltä? Mitä tapahtuisi, jos kuorisitkin itsesi turhista velvollisuuksista ja vapauttaisit tähän hetkeen?
  • Ylös, ulos ja lenkille! Säännöllinen liikunta auttaa pitämään kehon energisenä ja mielen virkeänä. Liikunta auttaa myös vahvistumaan sisäisesti. Sitä paitsi, kun lähtee ulos, ei näe sisällä vilistäviä villakoiria tai tahroja ikkunalasissa. Testattu on.
  • Puhdista ja siivoa koti kaikesta turhasta ja ylimääräisestä! Edes vähän. Anna tilaa uudelle, valolle, ilolle ja läsnäololle. Karsi turhat tavarat pois, laita kiertoon, myyntiin tai lahjoita hyväntekeväisyyteen. Kun lahjoittaa tavaroita pois, joita ei enää tarvitse, tuo se mukanaan luontaista hyvää mieltä. Tällöin siivoaminenkin käy helpommaksi, kun on vähemmän tavaraa ympärillä, ainakin näin lapsiperheellisenä toimii.
  • Keskity hyvään! Ole tyytyväinen siihen mitä sinulla jo on, älä keskity siihen mitä sinulta puuttuu. Negatiivisten ajatusten juoksuun on helppo lähteä mukaan. Jatkuvasti näihin takertumalla ei kuitenkaan edistä omaa hyvinvointiaan. Omilla ajatuksilla on suuri voima meidän tunteisiimme ja tätä kautta koko kehoomme. Tiedän omasta kokemuksesta, että kun aamulla herää ja ajattelee mielessään ”mitähän ihanaa tänään tapahtuu”, on varmasti eri fiilis koko kehossa, kuin ajatellen ”hemmetti, mikä päivä on tulossa”. Kokeilepa vaikka.
  • Hiljennä, pysähdy tai vedä käsijarrua tarvittaessa! Jos elämä tuntuu yhdeltä suoritussirkukselta ja kiire valloittaa arjen, ei ehdi pysähtyä tienvarren juuri nousseiden kukkien ääreen, ei haista sateen kostuttamaa maata tai kuule lintujen kevätfanfaaria. Tällöin kevät lipuu kuin huomaamatta ohi. Kiire saavuttaa, suorittaa ja selviytyä sokeuttaa ja kuurouttaa ihmisen arjen merkityksellisille asioille. Tällöin ei huomaakaan ääniä tai tuoksuja ympärillä, räystäältä tippuvia kimaltavia vesipisaroita. Näissä pienissä hetkissä on kuitenkin koko elämä, näissä hetkissä on tämä kevät.
  • Kiitollisuus arjen pienistä iloista auttaa arvottamamaan elämän uudelleen. Pienen mietinnän jälkeen varmasti yllätyt kuinka paljosta voitkaan olla kiitollinen. Kiitollisuutta voi harjoitella vaikka listaamalla jonkin aikaa päivittäin omat kiitollisuuden aiheet ylös. Tämän on todettukin lisäävän onnellisuuden tunnetta ja se auttaa näkemään myös kaikki ne asiat omassa elämässä, jotka ovat hyvin. 
  • Stressin hallinta on ensiarvoisen tärkeää ennaltaehkäistäessä uupumusta. Meditoi, nuku riittävästi, liiku, tue elimistöä terveellisellä ravinnolla, hemmottele ja huolehdi itsestäsi ja ihmissuhteistasi. Näiden (ja erityisesti tällä hetkellä tuon unen) ja joogan avulla minä voin hyvin. Pääasia, että pidät itsestäsi huolta, sillä tavalla mikä sinulle on hyväksi.
  • Tuo luontoa sisään tai osta kukkia! Onko kotonasi paikka tai kohta, jossa tunnet olosi stressaantuneeksi? Mieti mitä tuolle tilalle voisit tehdä. Voisitko tuoda tilaan jotain kaunista tai viedä vastaavasti jotain pois? Aina ei tarvitse tehdä kovinkaan suuria muutoksia saadakseen tunnetilaa muutettua.
  • Ole läsnä. Älä lainaa tätä päivää huomiselle, on minun yksi motto. Elä tässä ja nyt, nauti siitä mitä on nyt ja hyväksy se mikä on, sillä se kuitenkin on juuri sillä hetkellä sellainen kuin on. 
  • Älä vertaile! Jokaisella meillä on omat kipukohtamme ja kasvunpaikkamme. Toisiin vertaileminen aiheuttaa suurta hallaa itselle. Jos koti ei ole kuin naapurin sisustuslehden viimeistä desingia tai oma kroppa toppavaatteista riisuttua ei ole rantakuntoinen, anna olla. Hyväksy itsesi. Olet ihana sellaisena kuin olet. Ja jos todella kaipaat muutosta johonkin kohtaan itsessäsi, tartu härkää sarvista ja muuta se. Hiljaa hyvä tulee.

Näillä uskon väsymyksen helpottavan. Ainakin vähenevän. Minullakin alkaa aurinko sisälläni jo hiljalleen loistaa muutaman hyvin nukutun yön jälkeen. Ihanaa! Ja onneksi! Unen puute on muuten melko tehokas kidutuskeino, sille se ainakin minun kehossani tuntuu. Eli jos tunnet itsesi väsyneeksi, nuku. Saattaa kevätväsymys lähteä ihan silläkin.

Ja hei, vielä on pari päivää aikaa ottaa osaa leffalippu arvontaan.
 
 
Hymyä päivääsi!
 
 
 
 

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kevätväsymyksen kynsissä


Kun on ollut aina vahva, jaksanut huolehtia muistakin, ollut välillä jopa se joukon vahvin. Kun on aina pärjännyt, selvinnyt ja selviytynyt, ei muiden ole tarvinnut huolehtia. Ainakaan sitä ei ole tarvinnut näyttää. Suorittaminen ja suoriutuminen elämässä ovat peitonneet alleen oman jaksamattomuuden. Mutta mitä tapahtuu, kun ei enää ole se vahvin? Kun ei enää suorita ja selviydy elämässä. Kun on pysähtynyt ja hyväksynyt itsensä, omat olotilat ja myös oman jaksamattomuuden. Kun kysymykseen miten voit, vastaakin suoraan ja toteaa "olen todella väsynyt". Ei kuulijan olekaan välttämättä helppoa ottaa kuulemaansa vastaan, varsinkaan jos siihen ei ole tottunut. Voi herätä tunne, mitä nyt? Miten voin tuota toista ihmistä auttaa.

Mutta, sitä ei tarvitsekaan arvailla. Aina voi toiselta kysyä, miten voin auttaa?

Olen aina iloinnut ja nauttinut keväästä. En voi sanoa kokeneeni koskaan varsinaista ”kevätväsymystä”. Päinvastoin, minusta on aina tuntunut, että keväällä herään kuin uudelleen eloon. Sen sijaan muistan kyllä aikoja, jolloin olen saapunut kiireisen työpäivän jälkeen auringon kyllästämään kotiin, jossa pienet tuhannet sormenjäljet ja nenänkuvat ikkunalasissa, sohvanalta karkailevat villakoirat, lasten levällään olevat lelut ja likaiset astiat tiskipöydällä ovat saaneet oman fiilikseni miinukselle. Tähän, kuten moneen muuhunkin asiaan, minulla on auttanut olosuhteiden hyväksyminen. ”Nyt on näin ja joskus muulloin on jotain muuta”. Vastavirtaan uiminen on raskasta varsinkin omien voimien ollessa muutenkin äärirajoilla. Joskus energiaa riittää suursiivoukseen, vaikka kuinka hektisen työpäivän jälkeen ja joskus ei. Silloin on parasta siirtyä tekemään sitä mistä itse iloitsee ja mistä itse ammentaa voimaa. Viime viikon minä olin kuitenkin todella väsynyt, vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lähes kaiken aikaa. Minulta kysyttiin useamman kerran olenko kipeä. Ei, en ollut, olin vain väsynyt. Minulla oli kertynyt univelkaa. Olin tehnyt paljon hommia edellisten viikkojen aikana. Olin nukkunut vähemmän mitä olisin tarvinnut. Tämä sai minut kuitenkin pohtimaan kevätväsymystä. Jos itse piristyy keväästä, lisääntyneestä auringon valosta ei jokaisen kohdalla näin kuitenkaan ole. Talven mukanaan tuoma stressi ja väsymys eivät välttämättä ole ehtineet palautua. Vaikka mieli nauttisikin jo kevään valosta ja tahtoisi hyppiä riemusta, ei keho välttämättä ole vielä mukana tässä. Keho saattaa vielä junnata talven kohmeudessa. Sitä tulisi odottaa ja kuunnella. Keho on viisas. Viisaampi kuin usein uskommekaan.




 
Väsymys ja unenpuute rassaa melko tehokkaasti hyvinvointia kauttaaltaan, mikäli tahtia ei pysty hiljentämään heti. Väsymys saa monia muitakin lieveilmiötä ympärilleen, pinna lyhenee, kärsivällisyydestä ei välttämättä ole tietoakaan, muisti pätkii, on jatkuva nälkä, tai makeanhimo, pienetkin asiat saa tipan linssiin ja mieli on alakuloinen, ainakin minä tunnistan itsestäni väsyneenä tällaisia vähemmän miellyttäviä piirteitä. Väsymys ei siis ole mikään helppo juttu. Jatkuvat yöheräilyt, nukahtamisvaikeudet tai muut yölliset valvomiset, kuormittavatkin nopeasti ihmistä niin mielen tasolla kuin keholla ja kierre on nopeasti valmis. Eikä tähän auta, vaikka kuinka aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta tai linnut laulaisivat kaunista kevätfanfaariaan. Tämä voi jopa tuntua pahemmalta, sillä silloin ne villakoirat näkyvät selvemmin ja ikkunalasin tahrat ja sormenjäljet muistuttavat mitä vielä on jäänyt tekemättä. Myös keväällä ihminen voi olla väsynyt, uupunut, stressaantunut ja alakuloinen. Myös keväällä voi ottaa päähän, kroppa oireilla erinäisillä tavoilla ja vaivoilla ja kaiken aikaa tuntua, ettei mistään saa otetta.

Minun väsymykseni on paikattu muutamilla hyvillä katkeamattomilla yöunilla ja parilla "ei mitään ohjelmaa"-päivillä. Toki tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty. Kun on pidemmän aikaa nukkunut öitä hyvinkin pätkissä, ei rauhoittuminen levolliseen yöuneen käy välttämättä kuin nappia painamalla. Kierre on saattanut jäädä päälle ja keho käy kierroksilla. Niin, tässä kierroksessa minä nyt olen. Mutta hyvät ihanat yöunet ovat kuitenkin tulossa, tunnen sen!

Kuitenkin pointtini tässä kaikessa on, että Sinä, joka olet ehkä tottunut olemaan aina vahvin kaikista, sinun ei ole pakko. Voit välillä hengähtää ja antaa itsellesi luvan levätä. Sinä, joka huomaat läheisesi, ystäväsi, työtoverisi tai vaikkapa naapurisi olevan väsynyt, kysy kuinka voisit auttaa. Älä mene ohi. Ja Sinä, joka riudut väsymyksen kynsissä - luota tulevaan. Väsymys on loppuviimein ohimenevää, vaikka palautuminen siitä voi kyllä viedä pitkänkin aikaa. Vaikka tällä hetkellä tuntuisi, ettei valoa tunnelin päässä ole näkyvissä, se tarkoittaa vain sitä, että olet jo niin pitkällä tunnelissa, että pian se tulee. Anna itsellesi aikaa. Sinulla on lupa olla väsynyt. Sinulla on lupa sanoa se ääneen. Sinun tehtäväsi on huolehtia sinun hyvinvoinnistasi. 
 
Aina voi haaveilla leppoisasta unesta, vaikka tuon palmun alla,
vaikka todellisuus olisikin kaukana siitä.
 
 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Mistä ammentaa hyvinvointia - arvonta


Keho, mieli ja sielu! Onni, ilo ja arki! Kaikki yhdessä - toista unohtamatta, näistä on hyvinvointi tehty! Tämä on blogini kuvaus ja tästä minä uskon hyvinvoinnin syntyvän. Uskon siihen, että voimme hyvin, jos kaikki nämä tekijät ovat tasapainossa keskenään. Tämä on minun näkemykseni asiasta, joku toinen voi olla eri mieltä ja näin pitää ollakin. Jokainen on kuitenkin viimekädessä itse oman itsensä  ja onnensa seppä.
 

Kokonaisvaltainen hyvinvointi kattaa hyvin paljon ihmisen elämästä. Se mistä toinen hyvinvointia elämäänsä ammentaa, ei sitä välttämämättä ole toiselle. Minä ammennan itselleni voimaa hiljaisuudesta, josta olenkin usein kirjoittanut. Mutta yhtälailla kirjoista ja kirjoittamisesta, liikkumisesta, hyvistä keskusteluista ystävien kanssa, vyöhyketerapiasta ja kiireettömästä ajasta oman perheeni kanssa. Arjen pienistä iloista!

Hyvinvointia, omaa aikaa, latautumista - mitä se itse kullekin on, voikin ammentaa lähes mistä vaan, kirjoista, ulkoilusta, liikunnasta, ruokavaliosta, ystävien seurasta, vaikka elokuvissa käymisestä. Blogini 1-vuoden kunniaksi arvonkin jollekin onnekkaalle leffaliput!
 
 
 



Mistä sinä saat hyvinvointia elämääsi? Mistä sinä ammennat voimaa?

Kommentoimalla ja vastaamalla tähän olet mukana kahden Finnkinon leffalipun arvonnassa, mikäli olet blogini kirjautunut lukija tai sellaiseksi nyt liityt. Eli jokaisella kirjautuneella lukijalla on mahdollisuus saada yksi arpa tähän arvontaan. Liput ovat voimassa 30.6.2015 asti.

Vastausaikaa on tämän kuun loppuun asti eli 31.3. asti ja 1.4 arvon nuo liput. Vietin joku aika sitten viikonlopun Holiday Inn- hotellissa, josta liput ovat saatu.


Iloa ja valoa alkaneeseen viikkoon!

 

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Blogi 1-vuotta!


Kasvun ilo -blogin ensimmäinen vuosi on vierähtänyt. Yhtä nopeasti kuin lasteni ensimmäiset vauvavuodetkin. Huh ja hei. Iloa ja jännitystä. Monenlaista tunnetta on tähän vuoteen mahtunut.
 


Puoli vuotta sitten painoin ensimmäisen kerran julkaise "nappia". Muistan miten tuo jännitti, miten olinkaan odottanut, että pääsisin kirjoittamaan ja julkaisemaan ajatuksiani. Silloin päässäni risteili paljon mietteitä, kuka ajatuksiani lukisi ja olisiko ne kenestäkään edes kiinnostavia. Pohdin paljon, miksi jokin voima vetää minua aina vain kirjoittamaan, mistä kirjoittaisin ja riittäisikö minulla asiaa puusta pidemmälle ja miksi ihmeessä haluaisin kirjoituksiani julkaista. Lisäksi mietin, mitä edes voin julkaista, sillä ajatukseni muuttuvat, kasvan ja kehityn jatkuvasti. Eilen ajattelin näin, tänään toisin, ehkä huomenna olen vielä viisaampi. Mistä siis kirjoittaisin, tai mitä julkaisisin!? Tiesin kuitenkin, että elämä minua kiehtoo. Kasvaminen tässä elämän ihmeellisessä maailmassa. Hyvinvointi, joka kuuluu jokaiselle. Kokonaisvaltainen hyvinvointi, josta itse olen oppinut paljon, paljon kantapään kautta ja monessa asiassa olen mennyt takapuoli edellä puuhun, joten oppinut olen. Uskallan väittää näin. Tiedän ja tunnen itseni. Kyllä, oppinut olen.
 
Joku kysyi minulta joskus, mistä kirjoitat, mistä saat ideat tekstiisi ja miksi et kirjoittanut siitä tai tästä, kerrottuani jotain elämästäni. Teksini syntyvät silloin kun syntyvät. Olen muutaman jutun vain kirjoittanut "pakon" sanelemana, tyyliin "en ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään, nyt on jo jotain kirjoitettava". Näistä en ole niin kovin iloinen. Sittemmin olenkin päättänyt, että kirjoitan blogiani ainoastaan silloin, kun sille tuntuu, silloin kun minulla on jotain asiaa, silloin kun sisimmässäni niin koen. Ja tärkein, silloin kun minä nautin tästä. Joskus siis tekstejä tulee tiheämmin, joskus harvemmin. Harvoin suunnittelen mistä kirjoitan, istun koneen ääreen ja annan tekstin tulla. Tottakai tekstit kumpuavat elämästäni, kokemuksistani, milloin mistäkin mitä vastaani tulee. Kaikki kirjoitukset ovatkin minun näkemyksiäni, joku toinen voi olla eri mieltä, ja siihen on oikeus. Olen asiantuntija oman elämäni ja arkeni suhteen. Joskus koen ja tunnen ihanan flow-fiiliksen, kun voin upota kirjoittamaan. Kirjoitan ja kirjoitan. Teksti on valmis, usein hyvinkin lyhyessä ajassa. Lukaisen läpi, korjaan isoimmat virheet ja painan julkaise. Joskus koen epäröintiä. Pitäisikö tätä hioa enemmän, pitäisikö korjailla tai muutella jotain. Ja usein päätän, ettei, antaa mennä vain sellaisena kuin on. Niin minäkin olen, sellainen kuin olen. En ole valmis, pidemmällä vain kuin eilen.
 
Minulle itselleni tämä blogi on toiminut ajatusteni selkeyttäjänä. Olen aina oppinut kirjoittamalla ja tätä kautta ajatukset myös jäsentyvät minulle. Tämä blogi on kaikessa hulluudessaan merkinnyt minulle myös enemmän rohkeutta olla minä, sillä tätä kautta olen avannut omat ajatukseni ja mietteeni kaikkien muidenkin luettavaksi.  Olen oppinut kuuntelemaan vahvemmin mielen pelkojen sijaan omaan sisäisyyttäni ja tuomaan tätä esiin. Tästä minä nautin ja ammennan voimaa.


 
 
Näin kirjoittelin puoli vuotta sitten ja edelleen olen samoin ajatuksin liikkeellä. Tänä vuonna minulla on ollut vain aikaisempaa huomattavasti vähemmän kirjoitusaikaa. Välillä kaipaan tätä todella! Mutta tiedän myös, että elämässä on aina aikoja ja vaiheita, jolloin on elettävä virran mukana ja annettava mennä. Nyt minun alkuvuoteni on ollut sellainen. En tiedä koska tämä päättyy, mutta luotan siihen, että vielä minulla tulee olemaan aikaa kirjoittamiselle siinä määrin kuin itse sitä kaipaan. Tänä vuonna minä heittäydyn ainakin jo toisella jalallani yrittäjyyteen. Se jännittää, mutta olen myös saanut paljon tukea ja voimia muutamasta blogista, joissa on arjen oravanpyörästä heittäydytty yrittäjän arkeen, jossa itse saa sanella tekemisensä. Todennäköisesti kirjoittelen tästäkin jossain vaiheessa. Koskaan tämä blogi ei kuitenkaan tule olemaan muotiblogi tai blogi missä lapset istuvat kauniisti vieretysten sohvalla. Tämä blogi ei ole siloteltua kiiltokuva- arkea.  Tämä on vain elämää, pala minun arkeani ja ajatuksiani.
 
Eli tässä sitä ollaan. Vuosi viisaampana. Kokeneempana. Ja oppineena ainakin. Iloa ollut tämä vuosi, vaikka murhettakin on välillä mukaan mahtunut, mutta tätähän tämä elämä on. Kiitos, että olet ollut mukanani. Kiitos kommenteista ja meileistä, ne lämmittävät aina sydäntäni.

 
Ps. Arvon pian kaksi leffalippua, joten olehan kuulolla!



maanantai 16. maaliskuuta 2015

Palkkinnot elämältä



 
"Useimmat meistä ei koskaan voita elämän suuria palkintoja.
Oscaria. Emmyä. Nobelia. Emme ehkä koskaan saa kutsua presidentinlinnaan,
mutta meille kaikille on tarjolla niitä hieman pienempiä.
Vaikka joka päivä.
 
Taputus olalle. Puolen kilon ahven saaliiksi. Halaus. Suukko. Täysikuu.
Kirje ystävältä. Hankikeli. Vapaa pysäköintiruutu.
Revontulet. Suurenmoinen päivällinen. Häikäisevä auringonpaiste.
Kuume keitto. Kylmä olut.
 
Ethän jätä käyttämättä elämän suuria etuisuuksia.
Nauti niistä.
Niitä riittää meille kaikille. "
 
 
 
Näin kirjoitettiin Positiivareiden ajatusten aamiaisessa viime viikolla. Tämä sai minut ajattelemaan, että asiat tulevat menemään loppu viimein aina juuri niin kuin on tarkoitettu. Kaikki se mitä nyt tapahtuu tuo mukanaan jotakin hyvää, vaikka se tällä hetkellä ei sille tuntuisikaan. Enemmin tai myöhemmin. Tänään. Huomenna. Tai joskus tämän huomaa ja voi olla siitä kiitollinen. 
 
Kokemuksesta näin tiedänkin olevan. Kaikista ikävistäkin kokemuksista ja asioista, joita elämäni varrella on sattunut ja tapahtunut, olen voinut myöhemmin oppia jotain, viisastua ja kasvaa sisäisesti ainakin vahvemmaksi. Kokemuksesta myös tiedän, ettei vastoinkäymiset tai muut ikävät asiat nostata fiilistä, jee mitähän tästä opin! Ei todellakaan. Ottamalla kuitenkin vastuun omista ikävistä olosuhteista, voi niistä saada otteen, korjata ja tehdä tarvittavat muutokset, silläkin uhalla ettei se ole mukavaa. Tämä kuitenkin vaatii sen, että keskittyy tähän hetkeen, eikä elä ainoastaan murehtimalla menneitä tai keskittymällä vain tulevaisuuteen. Monilla olisi kova halu nähdä elämänsä "lopputulos", minäkin olen tätä joskus toivonut. Olisi mukava tietää, että ah,  muutaman vuoden päästä minä olen unelma duunissani, minulla on rahaa matkustella ja paljon vapaa-aikaa, omistan ehkä ihanan kesämökinkin ja koko perheemme on terveenä. Niin. Kyllähän tämä minulla onkin jos vain haluan ja sitä tavoittelen. Tai sitten tosiaan voittaisin lotossa tai saisin kutsun presidentinlinnaan, heh.
 
Kuitenkin. Lopputuloksella ei ole juuri nyt tällä kyseisellä hetkellä väliä. Toki ihmisellä täytyy unelmia ja haaveita olla ja tavoitteita, joita kohti suunnata, mutta tuota lopputulosta ei ole vielä nyt. On vain tämä hetki. Se miten teet ja toimit nyt, sillä puolestaan on kaikki merkitys. Kun kuitenkin elämä on käsillä vain nyt, tässä hetkessä. Tälläkin hetkellä, vaikka elämä tuntuisi kuinka raskaalle tai vaikealla, piilee siinä jokin tarkoitus ja jokin vihje, jonka avulla voit päästä eteenpäin ja kasvaa ainakin sisäisesti. Jokainen hetki elämässämme on arvokas ja tärkeä. Näitä hetkiä ei kannata hukata suuntaamalla vain ja ainoastaan lopputulokseen. Näitä hetkiä kannattaa vaalia. Sillä näissä hetkissä ovat nuo mittaamattoman kalliit hienot palkinnot elämältä. Kaunis auringon paiste. Kortti ystävältä. Hyvä lounas. Naapurin iloinen hymy. Halaus.

 
 
 
Hymyn  ja läsnäolon täyttämiä hetkiä sinulle tänään!


 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Epäonnistumisilla ei ole väliä


 
Erehdyksen tekeminen ja sen korjaamatta jättäminen
– se vasta on erehdys."
 - Kungfutse - 
 
 
 
Istumme perheen kesken ruokapöydässä. Esikoisemme laskee päässä monimutkaisia murtolaskuja, jotka menevät yli minun hilseeni. Niin, matematiikka ei ole koskaan ollut vahvuuteni ja tästä syystä en yksinkertaisesti jaksa kuunnella häntä kuin toisella korvalla. 7-vuotias lapsemme tuskastuu nopeasti, kun isoveli arvuuttelee häneltä jotain laskua, eikä hänenkään laskupäänsä riitä ratkaisemaan noita arvoituksia. En puutu keskusteluun. Mutta sitten 7-vuotias toteaa "äh, en osaa, aina teen virheitä!". "Mutta rakas, virheitä tehdään jotta oppii", kannustan lastani ja kerron kuinka me jokainen olemme hyviä jossain ja kuinka hänen ei tarvitsekaan osata vielä tuollaisia laskuja. "No mitä virheitä SÄ muka oot tänään tehny?", kuulen pienen pojan kysyvän, äänessään aimo annos epäilyä ja kyynisyyttä. Onneksi päivän virhelistani olikin tänään pitkä... "piti keittää (kaikkien lastemme rakastamaa) mustikkakiisseliä, josta tulikin karvasta mustaviinimarjakiisseliä, unohdin ottaa kaikki kirjaston kirjat mukaan, kun lähdimme niitä palauttamaan, en muistanut soittaa erästä tärkeää puhelua..." jatkoin kertomista.
 
Kaikki me teemme virheitä. Me aikuiset emme vain useinkaan näytä niitä. Peittelemme tai selittelemme epäonnistumiset itsemme eduksi. Emme halua näyttää näitä muille, emmekä myöntää edes itsellemme. Kuitenkin, näiden virheiden kautta opimme, kasvamme ja kehitymme. Myös aikuisina. Lasten elämä on koko pikkulapsi vaiheen ajan yhtä epäonnistumista. Kävelemään oppiva pieni ihminen pyllähtää pyllylleen ja aina vain yrittää uudelleen. Elämä on tuolloin täynnä esteitä. Tuo pieni ihminen ei kuitenkaan siitä lannistu tai lamaannu täysin, vaan hän yrittää uudelleen. Hänellä ei ole muuta tietä kuin yrittää uudelleen ja aina vain uudelleen, kunnes viimein askeleet pitävät ja kantavat aina vain kauemmas ja kauemmas.
 
Meidän onkin oltava valmiita altistamaan itsemme epäonnistumisille, jos aiomme kasvaa. Virheet ovat mahdollisuuksia oppia. Ainoa virheemme onkin ehkä vain siinä, ettemme aina pysähdy virheen äärelle ja ota oppia jo ensimmäisellä kerralla.
 
Mitä minä opin virheistäni? En ollut läsnä. Minulla oli näennäisesti kiire, vaikka todellisuudessa minulla ei ollut. Unohdin pysähtyä. Jos olisin pysähtynyt, olisin voinut tarkastaa, että kaikki kirjat olivat mukana. Olisin voinut  katsoa marjoja ennen kattilaan laittamista. Kovin pienillä muutoksilla, olisin voinut tehdä asiat toisin ja ainoa juttu olisi ollut tuo läsnäolo. Ja niin merkityksellinen. Tämä oli minulle muistutus jälleen läsnäolon merkityksestä. Olen tätä harjoitellut jo kauan. Ja harjoitukset jatkuvat. Useimmiten tiedän kyllä olevani jo läsnä, kehitystäkin on siis tapahtunut.
 
Eli, virheiden määrä ei ratkaise ja virheitä peittelemällä teemme vain hallaa itsellemme. Täytyy uskaltaa. Uskaltaa tehdä virheitä, uskaltaa ottaa askeleita sivuun tutulta polulta. Uskaltaa nähdä oma epäonnistuminen, sillä näissä hetkissä piilee ratkaisu. Ratkaisu, joka vie eteenpäin.  Minulla tämä  ratkaisu oli läsnäolo. Useimpiin asioihin elämässä tarvitseekin aikaa. Aikaa tarvitaan, jos aikoo rakentaa talon, jos aikoo oppia jonkin uuden taidon tai tulla asiantuntijaksi jossain. Aikaa tarvitaan bussipysäkille menoon, tai jo kahvinkeittoon. Mutta myös niille epäonnistumisille on hyvä antaa aikaa, jotta niistä ehtii löytämään ratkaisun avaimen, eikä samoja virheitä tarvitse jatkuvasti toistella. Omien oivalluksiemme kautta opimmekin enemmän kuin valmiiksi tarjoillun tiedon avulla.
 
 

 
 
Epäonnistumisilla ei ole väliä, vaan sillä osaako niistä ottaa opikseen.

 


 

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Ilo - sisällä kupliva...


... pirskahteleva ilo sytyttää sydämet ja sulattaa jään!

 
Kevät kolkuttelee jo ovella. Räystäiltä tippuu vesi, kengät kastuvat vesilätäköistä, lapset ovat kuin uitettuja koiria saapuessaan sisään, koira kantaa tassuissaan katujen hiekkaa sisään ihan kiitettävästi. Ihanaa, etten sanoisi!
 
Minulla on tänään ollut niin syvä ilon tunne, että olen vallan pakahtua tähän! Tämä on niin ihana tunne, että toivon saavani jakaa sitä sinullekin edes hieman! Minulla ei ole tapahtunut mitään erikoista, en ole voittanut lotossa, en ole saanut uutta ihanaa unelmieni työpaikkaa (vaikka se toki on työnalla, ainakin ajatuksissani, eikös se silloin ole ainakin puoliksi tehty!), ei ole tiedossa rantalomaa hohtavan kuuman auringon alla, enkä ole edes päässyt valmiiseen ruokapöytään, mutta silti. Elämä tänään muutaman peräkkäisen katkeamattoman yöunen jälkeen tuntuu todella hyvälle, minulla ei ole univelkaa, olen terve, minulla on ihana koti, sekä perhe, ystäviä, ruokaa jääkaapissa, minä näen, kuulen, tunnen, haistan ja maistan! Pöydälläni on kimppu oksia, joita lapseni ovat keränneet pienten hiirenkorvien toivossa. Voi kylläpä onkin paljon ilon aiheita!
 
Ilo vain omasta olemisesta on syvää riemua. Tämä tuntuu sisällä kuplivana, pirskahtelevana ilona. Tällainen ilo tuo mukanaan myös vahvan onnen tunteen. Ja tämä ilo tarttuu useimmiten myös kanssaihmisiin. Luulenpa, että kun tekee sitä mitä todella rakastaa ja on sinut oman kroppansa ja mielensä kanssa, silloin ihminen säteilee. Silloin ihmisestä heijastuu ulospäin jotain niin vastustamatonta, että tuo voima vetää yhä enemmän iloa puoleensa.

Minä tahdon tämän ilon tunteen jatkuvan mahdollisimman kauan, joten ajattelin, että seuraan koko maaliskuun ajan iloani. Jännittävää. En tiedä minne se minut johdattaa, mutta näin nyt päätin. Iloa voi seurata sillä, että tekee joka päivä jotakin, mikä saa oman olon tuntumaan hyvälle. Se voi olla hyvinkin yksinkertaista ja vaikuttaa ulospäin jopa mitättömälle ja pienelle, mutta  mitä sitten! Usein suurimmat asiat ovatkin melko yksinkertaisia. Oma päivän iloinen asia voi olla kupillinen hyvää kahvia, jonka nautit katsellen maailman menoa paikoillasi, se voi olla hetki jalat sohvan reunalla tai vaikkapa tuokio saunassa. Ei sen kummempaa. Sinä itse tiedät, mikä sinua vetää puoleensa.  Nuo pienet iloiset teot, joita itselle annat, voivat johdattaa sinut hiljalleen kohti suurenmoista elämääsi. Sellaista, jossa ilo on aitoa ja syvää, jossa on seikkailun makua, jossa olet syttynyt eloon.
 
Jokaisella meistä on tämä ainutkertainen oma elämä. Mitä jos sytytät sydämesi, täytät sinut intohimolla ja ilolla ja seikkailet tämän, huomisen ja vaikka vielä ylihuomisenkin? Mitä luulet tapahtuvan?
 
 
Ja muuten, onni seuraa iloa. 
 
 
Iloa sinulle päivääsi!