Etusivu

tiistai 24. helmikuuta 2015

En minä, vaan ne muut...



"Ei ole itsekästä elää niin kuin tahtoo,
itsekästä on vaatia muita elämään
niin kuin tahtoisit heidän elävän."
- Oskar Wilde -
 
 
 
Kovin usein. Aina. Joskus. Olisi helpompaa syyttää muita tekijöistä, jotka häiritsevät omassa elämässä. Olisi helpompaa vierittää oma paha olo muille ja antaa heille myös vastuu tuon pahan olon poistamisesta. Olisi helpompaa ohjeistaa, antaa neuvoja tai vaatia muilta tiettyä käytöstä, tapoja tai jopa sanoja itseään kohtaan. Ihmisten ja varsinkaan niiden läheisimpien kanssa ei välttämättä aina ole helppoa. Ne omat rakkaat kullannuput tai  ihana puoliso voi ottaa välillä todellakin kupoliin. Mutta mitä vaikeampaa on, sitä enemmän kannattaa katsoa peiliin. Niin minäkin olen tehnyt, vaikka aina ei olekaan tehnyt mieli. Ja vaikka, olisikin ollut helpompaa osoittaa muita sormella, kuin katsoa mitä itse olen tehnyt tai olisin voinut tehdä toisin.
 
Sillä. Jokainen meistä on loppuviimein vastuussa itse itsestään. Jokainen vastaa omasta elämästään. Jokaisella itsellään on valta ja vapaus tehdä asioita elämässään niin, että voi hyvin. Jokaisella on omat kivikot ja karikot. Jokaisella on omat kipeät kasvukohdat ja jokaisella itsellään on avaimet ja mahdollisuudet tehdä muutoksia ja mennä niiden kivikoiden yli. Jokaisella on vaihtoehtoja, kun vain avaa silmät niitä näkemään ja korvat niitä kuulemaan. Kukaan ei valitse sinun ajatuksiasi. Ne ovat jokainen minun ja sinun omiasi. Niihin meillä jokaisella on täysi yksinoikeus ja valta. Ja noiden ajatusten kautta lähtee muutos. 
 
Pikkuhiljaa. Itse muuttumalla. Itse kokeilemalla uusia toimintatapoja. Itse oivaltamalla, voi huomata niiden muidenkin ihmisten muuttuvan. Jos eivät heti, niin pikkuhiljaa. Olemalla itse rauhallinen luo rauhallisuutta levottomaankin ympäristöön, olemalla itse ystävällinen luo ystävällisyyttä sinnekin missä erimielisyydet meinaavat halkaista ilmanalaa. Tässä se juju ja jippo piileekin, omassa muutoksessa.
 
Ehkäpä voisikin kokeilla  siis antaa muiden ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, ja keskittyä vain omaan olemiseensa ja ulosantiinsa. Jos ne "muut" ovat hankalaa seuraa tai käyttäytyvät inhottavasti tai muuten huonosti, voisiko miettiä onko heidän seurassaan oikeasti pakko olla. Ja jos on, mitä voisi itse tehdä toisin. Mikä on se juttu, mikä eniten nyt tuossa toisessa ärsyttää ja miksi se ärsyttää.
 
Jokaisella meillä on oma elämä. Jokainen meistä elää sitä itse ja tekee itse siihen omat valintansa. Niin minä kuin sinäkin.  Voimme antaa joskus vinkkejä toisille, mutta emme voi pakottaa ketään elämään tuon vinkin perusteella. Voimme ainoastaan näyttää esimerkkiä, ja muuttua itse. Voimme olla rinnalla ja tukena, mutta emme voi viedä kenenkään kasvukipujaankaan pois.
 
Jokaisella meistä on täysin oma uniikki elämä! Ja se jos mikä on hienoa! Joten annetaan mennä, eletään omaa elämää, toiset hyvällä huomioiden!
 
 
Iloa sinun päivääsi!
 
 
 
 
 


perjantai 20. helmikuuta 2015

Kutsu...


 
Kutsu

Minua ei kiinnosta mitä teet elääksesi.
Minä haluan tietää mitä sinä kaipaat
ja uskallatko uneksia ja kohdata sen mitä sydämessäsi kaipaat.


 
*

Minua ei kiinnosta miten vanha olet.
Minä haluan tietää riskeeraatko itsesi hullun lailla
rakkaudelle
unelmillesi..
sille seikkailulle että olet olemassa.
 

*

Minua ei kiinnosta astrologiset kompositiosi.
Minä haluan tietää oletko kohdannut oman kärsimyksesi keskustan
oletko kasvanut ja avautunut petetyksi tulemisen kautta
ja mennyt eteenpäin
vai oletko sulkeutunut ja kääntynyt sisäänpäin
pelosta ja kivusta.
*

Minä haluan tietää voitko kohdata tuskan
minun tai omasi
piilottamatta sitä
peittelemättä sitä

korjaamatta sitä.
 
*

Minä haluan tietää osaatko kohdata ilon ja onnen
minun tai omasi
ja voitko tanssia villisti
ja antaa ekstaasin täyttää sinut sormenpäitä ja varpaita myöten
varoittamatta meitä olemaan
varovaisia
realistisia
tai muistamaan ihmisenä olemisen rajoitukset.

*

Minua ei kiinnosta onko se tarina jota kerrot totta.
Minä haluan tietää uskallatko tuottaa pettymyksen toiselle
olemalla tosi itsellesi.
Kestätkö ulkopuolelta tulevan syytteen tai pettämisen
pettämättä omaa sieluasi, olemalla tosi itsellesi.

*

Minä haluan tietää näetkö kauneuden
silloinkin kun se ei ole kaunista
joka päivä
ja voiko kauneus, rakkaus olla oman elämäsi pilari.

*

Minä haluan tietää voitko kohdata elämässäsi puutteita tai
epäonnistumista
omaasi tai minun
ja silti seisoa järven rannalla täysikuun aikaan ja huutaa "Kyllä".

*

Minua ei kiinnosta missä sinä elät ja paljonko sinulla on rahaa.
Minä haluan tietää jaksatko nousta ylös aamulla
tuskaisen, kärsimyksen yön jälkeen
väsyneenä
ja ruokkia lapsesi.

*

Minua ei kiinnosta ketä sinä tunnet tai miten sinä tulit tänne.
Minä haluan tietää seisotko tulen keskellä
kanssani
pelottomana.

*
Minua ei kiinnosta, missä, mitä tai kenen kanssa sinä olet opiskellut.
Minä haluan tietää mikä sinua kannattelee sisältä
kun kaikki muu hajoaa.

*

Minä haluan tietää
voitko olla yksin itsesi kanssa
rakastaa itseäsi niinä tyhjinä vaikeina yksinäisyyden hetkinä.

(Oriah Mountain Dreamer)




 
Minä niin tykkään tästä runosta. Se on kaunis. Tämä on netistä löydetty suomennos, mutta alkuperäinen versio runosta on tässä:
 

The Invitation¨

It doesn’t interest me what you do for a living.
I want to know what you ache for
and if you dare to dream of meeting your heart’s longing.

*

It doesn’t interest me how old you are.
I want to know if you will risk looking like a fool
for love
for your dream
for the adventure of being alive.


*


It doesn’t interest me what planets are squaring your moon...
I want to know if you have touched the centre of your own sorrow
if you have been opened by life’s betrayals
or have become shrivelled and closed
from fear of further pain.


*

I want to know if you can sit with pain
mine or your own
without moving to hide it
or fade it
or fix it.

*

I want to know if you can be with joy
mine or your own
if you can dance with wildness
and let the ecstasy fill you to the tips of your fingers and toes
without cautioning us
to be careful
to be realistic
to remember the limitations of being human.

*

It doesn’t interest me if the story you are telling me
is true.
I want to know if you can
disappoint another
to be true to yourself.
If you can bear the accusation of betrayal
and not betray your own soul.
If you can be faithless
and therefore trustworthy.


*

I want to know if you can see Beauty
even when it is not prett
every day.
And if you can source your own life
from its presence.


*

I want to know if you can live with failure
yours and mine
and still stand at the edge of the lake
and shout to the silver of the full moon,
“Yes.”


*

It doesn’t interest me
to know where you live or how much money you have.
I want to know if you can get up
after the night of grief and despair
weary and bruised to the bone
and do what needs to be done
to feed the children.


*

It doesn’t interest me who you know
or how you came to be here.
I want to know if you will stand
in the centre of the fire
with me
and not shrink back.



*

It doesn’t interest me where or what or with whom
you have studied
I want to know what sustains you
from the inside
when all else falls away.


*

I want to know if you can be alone
with yourself
and if you truly like the company you keep
in the empty moments.

(Oriah Mountain Dreamer)
 
 
 

tiistai 17. helmikuuta 2015

Ilahduta bloggaajakaveria - haaste


 
 

Alkuvuoden ajan blogeissa on kiertänyt Ilahduta bloggaajakaveria - haaste. Minä sain tämän haasteen Taikasaappaat - blogin Heliltä. Kiitos Heli! ♥


Minä puolestani haastan mukaan Aina lähelläni - blogin Nunun. Nunu kirjoittaa blogissaan lapsiperheen arjesta, elämän suurista ja pienistä kysymyksistä. Nunun postaukset ovat höystetty lempeällä huumorilla, joka saa hymyn huulilleni lähes poikkeuksetta ja jokainen postaus sisältää kauniita kuvia arjen keskeltä.

 
 
Tämän haasteen säännöt ovat seuraavat:
 
 
  • Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat. Bloggaajien määrän voit itse päättää.
  • Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille.
  • Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla; esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekoista. Ilahduttaa voit myös vaikka kommenttien tai sähköpostin välityksellä.
  • Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa mukaan uusia kirjoittajia.


 

torstai 12. helmikuuta 2015

Olosuhteiden orjana?




”Elämässä on kaksi perusvalintaa:

hyväksyä olosuhteet sellaisina kuin ne ovat –

tai hyväksyä vastuu niiden muuttamisesta”.

-Denis Waitley-






Minä olen ollut koko alkuviikon tehokkaalla tuulella. Lasten kaapeista ovat pieneksi jääneet vaatteet saaneet kyytiä ja monia asioita olen saanut tarmolla vietyä eteenpäin ja hoidettua asioita. Eilen illalla sitten aivan väsyneenä istuin kuopuksemme sängyn reunalla ja annoin luomilleni luvan painua kiinni. Havahduin, kun kippurassa ollut jalkani putosi nojatuolilta. Aika siirtyä omaan sänkyyn. Siinä hiivin unenpöppörössä oman pehmeän peittoni alle ja ajattelin mielessäni kuinka ihana on nukkua pitkät virkistävät unet.

Ja niin vaivuin ihanaan uneen. Tuota unta ei kuitenkaan kestänyt kuin pienen tovin, kun keskimmäinen lapsemme tuli luokseni: "äiti mun on paha olla", enkä ehtinyt edes mitään kysyä, kun oksennus alkoi lentää kaaressa. Niin siinä sitten yön siivoilin ja laitoin pyykkiä pesuun. Kun aamu tänä aamuna valkeni, mietin mielessäni mikä vuorokauden aika nyt oikein voi olla... ja sain heti kiinni itseni siitä, että meinasin hypätä väsymyksen tuoman negatiivisuuden tuoman ajatusjunan kyytiin. Mutta, "hei Elina, mitähän ihanaa tänään tapahtuu", ajatus vei minut kuitenkin onneksi heti tuosta pois.

Koskaan ei ole myöhäistä vaihtaa omaa ajatuksen juoksuaan. Niin kovin helpostihan syytämme ulkoisia tekijöitä omasta olostamme. Milloin on liian kiire töissä, milloin lapset valvottavat, milloin tahtoikäiset tai murrosikäiset omat ihanat kullannuput venyttävät kärsivällisyyden äärirajoille, milloin sataa räntää, milloin vettä, milloin auto on hautautunut lumen alle, milloin on liian liukasta tai sitten vain liian pitkät kassajonot. Voi, tämä elämä on täynnä erilaisia tapahtumia ja olosuhteita, mutta sepä ei tarkoitakaan sitä, että minun tai sinunkaan tarvitsisi lähteä niiden mukaan. Olosuhteet voivat nostaa pintaan ärtymystä, sapetusta tai ahdistustakin. Nämä voi poistaa kuitenkin vain oivaltamalla oman roolin suhteessa tuohon olosuhteeseen ja sen kuinka itse voi muuttaa tilannetta. Varsin usein esimerkiksi säätila saattaa aiheuttaa joillekin harmaita hiuksia ja negatiivisiakin ajatuksia, mutta mitä säälle todellisuudessa voi tehdä? Parasta on hyväksyä se mitä on tai muuttaa jotain omassa toiminnassa.

Minä voin olla minä ja sinä voit olla sinä, olosuhteista huolimatta.

Minä voin olla juuri se oma itseni, joka olen omasta väsymyksestäni, lasten kiukkuilusta ym. huolimatta. Oman ihanan tilan voi säilyttää olosuhteista huolimatta. Ainakin uskon niin, kun vain muistaa kuunnella itseään. Minun ei siis tarvitse antaa väsymykseni vaikuttaa omiin sisäisiin fiiliksiini, voin keskittyä siihen mitä hyvää tämä päivä tuo tullessaan. Ja jos ahdinko meinaa iskeä päälle, eikä valoa sisältäni tunnu riittävän, minun on hyväksyttävä vastuu tilanteen muutoksesta. Toisin sanoen nukuttava tai edes levättävä!
 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Muutoksen tuulissa


Minä pieni ihminen. Joskus erehdyn, kompastun ja kompuroin. Elämä ryvettää minua. Sitten nousen pystyyn. Levitän siipeni ja lähden lentoon. Elämä kutsuukin meidät tavalla tai toisella aina muuttumaan. Huomaamme tätä tai emme, meidät sysätään joskus rytinällä huutaen muutokseen ja joskus tähän kutsutaan hiljaa kuiskien. Muutos on kuitenkin väistämätöntä mikäli aiomme kasvaa ja kehittyä tässä elämässä. Pitkään luulin, että joskus olen "valmis". Kun olen opiskellut ja saanut työpaikan. Sitten olen valmis. Sitten lapset ja perhe. Olen valmis. Mitä enemmän olen tätä ajatellut, olen ymmärtänyt. Olen ollut aina valmis. Mutta vaikka olen valmis, ei elämäntarkoitus ole junnata paikoillaan. Elämä järjestää kyllä tilaisuuksia muutokseen ja kasvuun, aina vain emme ota tästä heti onkeemme.
 
Muutokset pelottavat, siksi vaistomaisesti saatamme niitä vastustaa. Miksi lähteä muuttumaan, jos kaikki on hyvin? Tai, miksi ylipäätänsä pitäisi muuttua? Ja minkä pitäisi muuttua? Muutokset ovat pohjimmiltaan meidän sisäisen voimamme ja sisäisen äänemme kuuntelua. Muutokset vievät meitä kohti unelmiamme. Niin, kuulen sinun sanovan, entä jos unelmat on jo saavutettu? Sitten niitä tulee uusia ja lisää. Tästä syntyy kipinää elämään. Jatkuva liike kuuluu elämään. Muutokset kuitenkin altistavat meidät uudelle. Joudumme hetkeksi ulos omalta mukavuusalueeltamme. Muutokset haastavat, niissä on omat riskinsä. Vaihdako työpaikkaa? Lähdenkö opiskelemaan jotain ihan uutta ja vierasta? Aloitanko uuden harrastuksen? Aina on riski epäonnistua ja tehdä virheitä. Tulee esteitä ja haasteita, joissa joutuu ponnistelemaan ja rikkomaan omia rajojaan.
 
Elämä ja kasvu vastasyntyneestä viisivuotiaaksi on täynnä esteitä, epäonnistumisia ja virheitä. Ja mitä tuo pieni ihminen tekee? Hän ei lannistu. Hän yrittää aina vain uudelleen ja uudelleen, kokeilee eri tavalla, menee esteitä päin, kiertää ne ja koettaa ehkä alittaakin. Tuo pieni ihminen on sinnikäs ja omaa aimo annoksen itseluottamusta. Ja tätähän me aikuisetkin tarvitsemme, päättäväisyyttä ja itseluottamusta suunnistaessamme kohti unelmiamme. Kaikessa muutoksessa on omat riskinsä. Suurimmat riskit ovat kuitenkin vain omien korviemme välissä. Ei virheet ja epäonnistumiset tarkoita meidän epäonnistumista ihmisenä. Ne ovat vain merkkejä siitä, mitä kannattaa vielä harjoitella tai tehdä toisin.

Muutoksessa pelottaa usein myös se, ettei sitä voi hallita. Takeita onnistumisesta ei ole. Koska meillä on usein kiire saavuttaa, olla ja menestyä, tahtoisimme etukäteen varmistuksen siitä, että olemme oikealla tiellä. Tahtoisimme kontrolloida muutosta. Näin ei kuitenkaan aina mene. Muutoksen joutuu vain suostumaan. Mutta siitä mistä olen varma, kun sisimmässään tunteen vahvan palon ja imun jotain asiaa kohtaan, silloin on varmasti oikealla suunnalla.
 
Eli rohkeasti vain muutoksen tuulia päin!
 
Sinussa on voima ja viisaus. Uskalla tehdä virheitä ja epäonnistua. Uskalla kompastua. Uskalla päästää irti ja heittäytyä. Näin sytyt, hehkut ja lennät! ♥