Etusivu

perjantai 18. joulukuuta 2015

Luovuuden ja hiljaisuuden lähteillä

 
Mistä syntyy luovuus? Mistä intohimo jotain tiettyä asiaa kohtaan saa alkunsa?
 
Minun luovuuteni ja sisäinen voimani lähtee tyhjyydestä. Siitä hetkestä, jolloin kaikki on hiljaa, mieli on hiljaa. Siitä, kun sielu, syvin sisin saa voimaa. Siellä syntyy ajatus. Tuon ajatuksen toteuttaminen on puolestaan luovuutta. Tuossa hiljaisuudessa on valtava määrä potenttiaalia, ihan meillä jokaisella. Enkä tarkoita, että ympäristön välttämättä tarvitsee olla hiljainen. Jokaisen meidän mieli voi olla hiljaa suuressakin ihmisjoukossa tai hälinän keskellä. Silloin sitä on vain osannut harjoittaa. Minulla tuo ei vielä aina säily.
 
 
Joskus. Mieli ottaakin hälinän, kiireen ja arjen oravanpyörän pyörittämisen lomassa ylivallan. Tuo mieli ei toimi ainakaan minulla luovana kanavana. Kun on paljon aikatauluja, paljon tehtävää, luovuuskin hiipuu. On vain yksittäisiä ajatuksia, jotka odottavat tuon mielen hälinän hiljenemistä. Ne odottavat minun rauhoittumistani. Ne kaipaavat tyhjyyttä. Ne ovat koko ajan tallessa, vaikka välillä pelkäänkin niiden katoavan. Sieltä ne nousevat, kun pysähdyn. Kun saan tilaa itselleni, sielulleni. Sitten jaksan, iloitsen ja nautin. Ja muistutan itseäni, hiljennä mieli säännöllisesti!
 
Mieli hallitsee meitä niin usein. Se estää meitä elämästä oman näköistä elämäämme. Tämä voi kuullostaa ehkä oudolle, sillä ihan oman päämme sisällähän tuo oma mielemme seikkailee. Kuitenkin se mitä syvällä sisimmässämme olemme ei välttämättä ole sama mitä mielemme meille koettaa sanoa. Mieli on se joka koettaa niin kovin usein järkeistää asioita. Totuushan on se, että sydämellä näkee parhaiten. Näin kirjoittelin mielen kohinasta jo blogini alkumetreillä. Ja tätä mieltä olen edelleen. Mieli tahtoo kertoa mikä on järjen versio asioista ja usein se ei välttämättä ole kovinkaan luovaa.

Mielen kova kohina estää syvimmän sydämen, sielun äänen kuulumisen. Tähän minä tarvitsen tuota hiljaisuutta, ja tyhjyyttä. Oman syvimmän sydämeni äänen kuulemiseksi ja luovuuteni voimavaraksi ja intohimoni lähteeksi. Aika-ajoin täytyy osata tyhjentää mieli turhasta pölinästä. On osattava kuunnella itseään. Annettava tilaa itselle ja omille ajatuksille, visioille, haaveille ja unelmille. On oltava vapautta. On oltava oma itse.

Olen nyt joulukuussa saanut itseni muutaman kerran kiinni siitä, että arjen hälinä on meinannut vallata ajatukseni ja mieleni. Jotain kehitys minussa kuitenkin on tapahtunut sillä, sillä olen havainnut tämän melko pian ja saanut sen jopa katkaistua. Toki ei se aina helposti suju. Ensi viikolla vietämme joulua. Ihanaa aikaa! Minä rakastan joulua. Nautin sen tuomasta lämmöstä, yhdessä olosta, kiireettömyydestä ja aikatauluttomuudesta. Toivon saavani joulunpyhien aikaan minulle myös tuota tyhjyyttä, hiljaisuutta, olemisen ihanuutta, aikaa jossa luovuuteni saa voimaa.




Lämmintä ja valoisaa joulunaikaa sinulle ♥

 

4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!