Etusivu

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Miten sinä huollat itseäsi?


 
Sain olla yksin. Yksin kotona. Vain minä ja lähes kaksi vuorokautta vain itseni kanssa. Teki hyvää. Antoi voimaa. Sain ajatella ajatukseni loppuun. Sain keskeytymättä tehdä sitä mitä halusin. Sain lepoa. Sain rauhaa ympärilleni.
 
Mitä minä sitten tein? Nukuin aamulla siihen asti kun nukutti. Keitin itselleni teetä, istuuduin lempituoliini ja olin hiljaa, otin käteeni ensimmäisenä sattuneen kirjan ja luin. Tunsin aamun pehmeyden kaikkialla. Söin kun minua nälätti ja sitä mitä minun teki mieli.  Kävelin koiramme kanssa luonnossa, puhuin pitkän puhelun ystäväni kanssa, sisustin tulevaa hoitohuonettani (teen vyöhyketerapiahoitoja), meditoin ja kirjoitin. Kyllä tähän aikaan kuului hieman asioidenkin hoitamista ja tein nopea siivouksen, en sillä että olisin nauttinut suuremmin siivoamisesta, vaan siksi että nautin puhtaudesta ja jonkinlaisesta järjestyksestä, missä kaikki tavarat eivät ole täysin levällään. Ja kaikki tuon kahden vuorokauden ajan oli vain minun jäljiltäni. Ihanaa arkeni luksusta. Minä voimaannun hiljaisuudessa.
 
Pidän itsestäni huolta myös nukkumalla riittävästi (toki kolmen lapsen perheessä, en aina saa nukkua siihen asti kun minun tarvitsisi tai yöunet katkeavat syystä tai toisesta), syön itselleni sopivasti ja terveellisesti, liikun ja urheilen. Käyn itse säännöllisesti  vyöhyketerapiahoidoissa ja välillä muissakin hoidoissa mikä milloinkin hyvälle tuntuu. Ystävien ihana seura tekee myös hyvää niin mielelle kuin sielulle.
 
Kuitenkin vain tuossa hiljaisuudessa ja yksin vietetyssä ajassa on jotain taianomaista, minulle. Joskus aiemmin oman yksinvietetyn ajan tarve ei tuntunut olevan minulla niin suuri kuin nykyään. Toki meillä on vuosien aikana väkikin lisääntynyt, ja lasten kasvaessa myös heidän kaveripiirinsä laajentunut meillekin asti. Hiljaisessa, rauhallisessa yksin vietetyssä ajassa minä olen vain minua varten, silloin minun ei tarvitse huolehtia kenestäkään tai mistään muusta. Sieluni saa äänensä paremmin kuuluville. Uskon, että me jokainen tarvitsemme tällaista aikaa. Aikaa, jossa saa vain olla huolehtimatta, murehtimatta, valmistautumatta tai kiirehtimättä mistään ja mihinkään. Aikaa jolloin saa vain olla. Olemalla saamme kohdata oman syvyytemme ja voimamme. Näiden avulla voimme tuoda omat aarteemme ja lahjamme myös muiden iloksi ja hyödyksi.

 
 
 
Mikäli emme saa aikaa, jossa todella voimaannumme, saatamme hiljalleen huomaamatta tukehtua ja hukkua siihen kaikkeen mitä ympärillämme on. Ilman lepoa voi tuntua kuin maailma olisi ilkeämpi, pienempi ja täynnä huolia, murheita ja taakkoja, joita aina vain tulee lisää ennen kuin entistä on ehtinyt edes hoitaa alta pois. Voimaantuessa kaikki se mikä on kiristynyt laajenee. Kaikki ne solmut, jotka ovat hiertyneet tiukasti kiinni vähitellen aukeavat.  Jokaiseen pulmien ja huolien yksityiskohtiin ei enää tarvitse kiinnittää huomiota. Elämä helpottaa. Elämä ei ole vain kömpelöä räpyttelyä aamusta iltaan. Elämään palaa kaikki sateenkaaren värit. Itsensä voimaannuttaminen onkin kallisarvoista.
 
Oletko koskaan ajatellutkaan kuinka usein huollatat autosi, miten paljon talosi tai kotisi vaatii huoltoa tai entä lapsesi? Nehän ne vasta tarvitsevatkin. Mutta entä sinä itse? Millä tavoin ja miten usein sinä huollat itseäsi? Miten kehosi kertoo sinulle tämän? Kovin usein hoidammekin ja huollamme kaikkea muuta enemmän kuin omaa itseämme. Kuitenkin voimme antaa muille ja säteillä hyvää oloa ympärillemme, vasta kun olemme saaneet sitä itsellemme.

Joskus voi löytää siivetkin itselleen, vain kurkistamalla sisimpäänsä ja olemalla hetken hiljaisuudessa. Jokaisen onkin tarpeen pitää itsestään huolta ja huoltaa itseään säännöllisin väliajoin. Voi nousta yllättävänkin korkealle vain olemalla. Itselleen on suotava tilaa ja aikaa. Olemme kaikki kallisarvoisia. Jokainen.
 
 Voimaannuttavaa  ja ihanaa elokuuta sinulle!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!