Etusivu

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Elämää pohjalla käynnin jälkeen

 
Maailma on avoin sille, joka on sen valmis vastaanottamaan.
Maailma on kaunis sille, joka näkee tien vierustan kukkivat kukat.
Maailma on täynnä ihmeitä sille, joka muistaa pysähtyä pienten juttujen äärelle
ja huomaa ilot ja onnistumiset, ne pienetkin.
Maailmassa on paljon iloa ja riemua surun ja murheen ohella sille,
joka on valmis vastaanottamaan ja jakamaan.
Maailma on hieno paikka elää ja olla!


 
 
Tältä minusta nyt tuntuu. On ollut melkoisen pitkä kirjoitustauko... tämän blogihistorian pisin. Olin kipeä. En ole useampaan vuoteen ollut kunnolla sairas, joskus on ohimenevä nuha ollut, enkä muista koskaan olleeni kesällä sairas, mutta nyt olin. Olin kovassa kuumeessa, nenä tukossa, kurkku kipeä ja koko keho oli kuin jyrän alle jäänyt. Huh! Näin jälkeenpäin tiedän minulla olleen merkkejä jo ennen sairastumistani. Minun olisi pitänyt kuunnella kehoani ja ottaa aikaa rentoutumiselle ja olemiselle paljon enemmän, jätin kuitenkin merkit vähemmälle huomiolle, vaikka ne huomasin. Kyllä kehomme vain on viisas, kun vain pysähdymme kuuntelemaan mitä sillä on meille kerrottavana.

Silloin kun on pohjalla, vuoteenomana, sairaana, murheissaan, silloin kun elämä on tavalla tai toisella kiskaissut maton alta ja joutuu polvilleen maata vasten, silloin on hyvin vaikea nähdä iloa, edes pieniä onnistumisia tai hyviä hetkiä, vaikka niitä kuitenkin on. Joskus tämä on vain hyväksyttävä. Mieli saattaa toivoa jo entisenkaltaista toimintakuntoa, vaikka keho ei välttämättä pysty tähän. Halu parantua ja päästä jälleen jaloilleen voi olla todella suuri, jopa niin suuri, että tuon kipeän kehon tai kokemuksen sanoman haluaisi lakaista maton alle ja jatkaa siitä missä oli. Halu päästä eteenpäin voi olla niin voimakas.

Minä sairastin muutaman päivän kunnolla, sitten alkoi sapettaa. Olin yhä kipeä vaikka olin antanut aikaa sairastamiselle, enkä ollut parantunut. Olisin halunnut jo liikkeelle, voida hyvin ja nauttia lomasta. Tajusin kuitenkin, että vastaan pyristelemällä tauti vain pitkittyy. Minun ei auttanut muu kuin hyväksyä tilanne. Olin sairaana ja olimme kaikki lomalla, en pystynyt tai jaksanut viettää aikaa muualla kuin sohvan pohjalla. Ajatus siitä, että nyt on näin ja joskus muulloin jotain muuta, helpotti kuitenkin hieman. Mikään ei kestä ikuisesti. Kurjuus tulee aina päättymään. Tiesin, että olenhan vain kipeä ja tämä on ohimenevää, oikeasti mistään isosta ei ole edes kyse. Mieleni olisi vain tahtonut tästä sellaisen tehdä, ison draaman. Ihan niin kuin minulla ei olisi koskaan enää elämässä ollut mahdollisuutta nauttia lomasta. Aivan kuin tämä olisi ollut meidän ja minun ainoa lomani. Harvoin mikään hetki elämässämme onkaan täysin täydellinen - ainakaan sellainen millaisen kuvan mielemme on halunnut asiasta luoda. Katsomalla kuitenkin laajemmin se voikin olla juuri niin täydellinen kuin tarvitseekin kaikkine epäkohtineen ja vastoinkäymisineen. Aina tätä ei välttämättä heti huomaa, mutta jossain vaiheessa näistä kipeistä hetkistä saattaa pystyä olemaan jopa kiitollinen, sillä ne ovat ehkä antaneetkin eniten.

Minun tautini on nyt selätetty ja kaikki maailman värit palautuneet elämääni. Kyllä tuntuu hyvälle. Jos sinä satut pyristelemään hyökyaallon alla, elämäsi on tahmeaa tai tikkuista syystä tai toisesta, usko pois, tyyntä tulee vielä, aurinko tulee paistamaan ja maailma hymyilee sinullekin. Ehkä eri tavalla kuin aiemmin, sillä kaikista niin pienistä kuin suuristakin vastoinkäymisistä kasvamme ja muutumme. Hyväksymällä tämän elämään tulee kaikki kauniit sateenkaaren värit ja maailma avautuu laajempana ja kirkkaampana. Usko pois.

Mitä minä opin tai muistin jälleen sairastamisestani oli, se että omasta hyvinvoinnista on pidettävä hyvää huolta, silloinkin kun oma olo on hyvä. Voimat voivat hiipua niin vaivihkaa ja salakavalasti, ettei tätä välttämättä huomaa ajoissa. Aina ei ehkä tunne voivansa huonosti ja arjesta ja elämästä on vain kadonnut säihke ja kipinä tekemiseen ja olemiseen. Vasta kun keho alkaa ilmoitella, voi olla jo hieman miinuksen puolella. Niin oman kuin läheistenkin hyvinvoinnin kannalta onkin siis omaan hyvinvointiin panostettava jo hyvinvoidessaan. Kannattaa tehdä niitä asioita, joista itse iloitsee ja nauttii, hoitaa ja helliä itseä niillä tavoilla jotka itselle sopivat, ottaa aikaa vain itselle. Kerran muistankin jonkun minulle sanoneen, että itseä tulisikin kohdella kuin hyvää ystävää.


Jokaisen pilven takaa tulee aina aurinko!
 
Hyvää oloa sinulle tähän heinäkuuhun!




4 kommenttia:

  1. Kiitos nappiin osuvasta tekstistäsi. Keho on viisas ja itseään pitäisi osata kohdella kuin parasta ystäväänsä. Onneksi elämä opettaa kunnes sen on oppinut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi <3. Ja on niin totta, että elämä opettaa ja usein vielä niin monta kertaa, että todella opimme.

      Poista
  2. Hieno teksti! Kyllä keho on viisas ja minulla onkin "projektina" (joka kyllä on huono sana tähän yhteyteen) entistä enemmän kuunnella kehoani ja luottaa sen viisauteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ollut samanlainen "projekti" meneillään jo pidemmän aikaa, nyt vain unohdin tai en antanut sille riittävästi aikaa muiden "projektien" viedessä enemmän aikaa. Todellisuudessa tämä kehoprojekti olisi kai syytä olla aina ensimmäisenä :).

      Poista

Kiitos kommentistasi!