Etusivu

torstai 14. toukokuuta 2015

Sinä hetkenä...


Sinä hetkenä ei aina ymmärrä. Sinä hetkenä ei aina osaa. Sinä hetkenä kaikki vilahtaa niin nopeasti ohi. Myöhemmin on helpompi miettiä mitä olisi voinut tehdä tai sanoa toisin. Myöhemmin ymmärtää miksi mikäkin asia meni niin kuin meni.
 
Kuitenkin tuo hetki tai tilanne toistuu tavalla tai toisella. Huomaamme sitä tai emme. Se tulee uudelleen ja uudelleen niin kauan kuin ymmärrämme mitä meidän  tulee siitä oppia. Usein nuo tilanteet toistuvat myös hyvin ennalta-arvaamattomasti, joten niihin varautuminen ei aina onnistu. Joskus sitä hakkaakin päätänsä seinään aina vain uudelleen ja uudelleen saman asian parissa ennen kuin viimein alkaa tajuta, mitä voisi tehdä toisin. Viisautta olisikin osata pysähtyä, antaa olla ja hellittää ja nähdä tilanne sellaisena kuin se on ja miettiä mitä siitä voi oppia.


 
 
Tällaisen oivalluksen minä vihdoin tajusin. Tai no, jo jonkin aikaa sitten tämän ymmärsin, mutta nyt viimein alan huomata tämän myös arjessani. Olen siis jotain osannut toteuttaa käytännössäkin. Olen viimeinkin tajunnut ettei pään hakkaaminen seinään kannata, vaikka joskus olen tätäkin varmasti tarvinnut, ainakin oppiakseni tämän. On hienoa huomata omassa arjessa seikat, jotka ovat pitkän aikaa toistuneet tavalla tai toisella ja saaden aina lähes samanlaisen reaktion itsessä kuin myös toisissa aikaiseksi. Mutta pysähtymällä, muita syyttelemättä, itsestä oppimalla tilanne alkaakin näyttääkin erilaiselta. Samaan asiaan voi reagoida täysin erilailla. Tämä puolestaan synnyttää reaktion myös vastapelureissa. Huikeaa etten sanoisi! Aina sitä oppii uutta ja aina sitä kehittyy.

Joskus mietin, milloin tämä omana itsenä kasvaminen loppuu, koska sitä on oikein on valmis. Tuntui etten aina jaksa miettiä mitä minä nyt tunnen, koen, ja kuinka reagoin mihinkin ja miksi. Nyt ymmärrän. Koko elämä on muutosta, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, mikäli tahtoo todella elää tämän elämän. Elämään kuuluvat myös haasteet ja vaikeudet. Aina voimme kuitenkin oppia näkemään tilanteet uudesta näkökulmasta ja ehkäpä ne vaikeudet ovatkin juuri siksi että niistä opimme ja kasvamme eniten.

Heittäytymällä elämän virtaan, olemalla läsnä joka hetki, saa kokea tämän elämän, kaiken sen mitä se pitää sisällään. Niin ilot kuin surut, huolet ja huolettomuuden, onnen ja rakkauden. Ei kannata ohittaa näitä hetkiä. Jokaisessa meissä on voima muuttaa tilanteet omaksi edukseen. Tiedän, tämä vaatii joskus paljon. On pystyttävä sitoutumaan omaan kasvuun. On pysyttävä pysähtymään. On kohdattava itsensä silmästä silmään, kaikkine tunteineen ja ominaisuuksineen. Älä kuitenkaan koskaan epäröi, sinä pystyt siihen. Aivan kuten minäkin, joskus kantapään kautta on pitänyt asioita oppia, joskus olen mennyt persus edellä puuhun. Näin on kuitenkin kuulunut mennä, jotta nyt ymmärrän mitä minun kuuluu tässä elämässä tehdä, mikä on minun polkuni. Tämän ansiosta nyt ymmärrän kuunnella itseäni, mitä minä tarvitsen ja haluan. Tämän ansioista osaan tehdä oivalluksia ja nähdä elämäni muuttuvan.
 
Mukavia oivalluksia ja torstain jatkoja kaikille!
 

2 kommenttia:

  1. Niinpä! Minusta yksi elämäbtehtävä oncelämänmittainen oppiminen, itsensä sivistäminen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olisi varmaan melko kapeaa tämä elämä ilman oppimista ja kasvua :).

      Poista

Kiitos kommentistasi!