Etusivu

tiistai 5. toukokuuta 2015

Kohti omaa unelmaa!

 
Uskotko, että toteutumattomat unelmat olisivat osa syntymätöntä minuutta? Minä olen alkanut uskoa näin.
 
Moni varmaan tunnistaa kutkuttavan kipinän sisällään tai haikean onnen tunteen, kun ajattelee jotain tosi isoa unelmaansa. Se voi tuntua niin suureltakin, että samalla se tuntuu täysin mahdottomalta. Se voi olla täysin jotain muuta mitä elämä tällä hetkellä pitää sisällään ja siksi myös hyvin kaukaiselta ja pelottavaltakin. Pelottavalta siksi, että sen toteuttaminen saattaa merkitä hyppyä pois tutuilta ja turvallisilta vesiltä.
 
Jotta unelmat ja syvimmät salaisimmat haaveemme voisivat kuitenkin toteutua niihin täytyy uskoa. Täytyy uskoa ja luottaa, että ne toteutuvat. Niihin täytyy suhtautua vakavasti, sillä vasta kun otamme ne vakavasti alamme tehdä elämässämme valintoja, jotka suuntaavat meitä kohti noita unelmia. Täytyy kuunnella omia lahjojaan ja tarpeitaan, sillä ne myös muovaavat meidän valintojamme. Näiden perusteella ihminen alkaa hiljalleen syntyä todelliseen minuuteen, ei siihen mitä muut ehkä ovat toivoneet, halunneet tai kuvitelleet, vaan siihen mikä itse todellisuudessa on. Tämä voi kuitenkin herättää muissa epäilyksiä. Etenkin niissä, jotka itse ovat päättäneet pysyä tutussa ja turvallisessa, samanlaisina. Heitä tämä voi jopa järkyttää. Omia unelmiaan seuraava saattaakin kohdata vastarintaa, hämmennystä tai vaikkapa epäilyjä.
 
Joskus unelmat heittävät meidät myös vaarallisille vesille. Alueille, joita ei ole ennaltamääritelty. Ne voivat tuntua kuin olisi tuuliajolla, ilman ankkuria. Näin ei kuitenkaan ole. Ankkuri on meidän itsemme sisällä. Se on osa meidän jokaisen identiteettiä. Se on vain sitä minuutta, joka ei ehkä aiemmin ole päässyt vielä puhkeamaan täyteen kukkaansa. 
 
 

 

Minä ajattelin pitkään, että unelmat tietää ja tunnistaa siitä, mistä sielu iloitsee, mistä minä iloitsen. Ajattelin, että vain seuraamalla iloani ja innostustani seuraan unelmaani. Näin onkin. Ilo vie meitä kohti unelmiamme, antaa suuntaa. Ilo on kompassimme. Mutta matkalla tulee myös vastaan haasteita. Ainakin minulla on tullut ja olen myös ollut huomaavinani monilla muillakin jotka ovat itseään alkaneet enemmän kuunnella ja toteuttaa, samakaltaisia fiiliksiä. Nämä ovat niitä kohtia, joissa punnitaan unelmien vakavuus, se kuinka tosissaan ottaa omat unelmansa. Usein olisi helpompaa palata takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen kuin sukeltaa syvemmälle vesiin, joissa ei ole koskaan ollut. Eteen tulee aina tehtäviä - tuskin mitkään unelmat toteutuvat sormia napsauttamalla (no ehkä lottovoitto voi joskus osua jonkun kohdalle näin tms.) - jotka suorittamalla opimme, mutta myös kasvamme ihmisinä. Matkan varrella kasvaminen ja oppiminen ovatkin täysin luonnollinen juttu ja osa tätä elämää.
 
Tästä kaikesta siis ajattelen, että unelmat ovat osa meidän minuutta. Tärkeä osa. Toteuttaessaan unelmiaan ihminen puhkeaa täyteen kukkaansa ja omaan loistoonsa. Omaa unelmaansa toteuttava ihminen sädehtii hyvää oloa ja levittää tätä myös ympärilleenkin.

Unelmilla on siis tärkeä tehtävä meidän elämässä. Niitä kannattaa kuunnella ja seurata!

Elämästä kuuluu nauttia!
 
 

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!