Etusivu

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Huolen ja murheen ylivalta


Joskus. Huoli ja murhe ottavat ylivallan.
Tarttuvat tiukasti ja valloittavat ajatukset.
Nostattavat palan tunteen kurkkuun,
on kuin kuristuisi - huoleen.
 
Ne tukahduttavat ilon ja peittoavat alleen huolettomuuden.
Ne imevät ja syövät energiaa,
paljon kuluttavaa energiaa, joka on pois tästä hetkestä.
 
Joskus. Tuon ylivallan alla, ottaakin mieli johtajan paikan.
Se vaeltelee milloin menneessä, mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin,
ja milloin se märehtii jo tulevaa.
Pelko tulevasta nostaa päätään, mitä vielä tapahtuukaan!
 
Huoli ja murhe. Joskus ovat ok. Hetken aikaa.
Sitten on aika päästää irti.
Luovuttaa. Antaa olla ja vain olla
ja luottaa.
 
On aika ottaa tilalle sydämen ilo ja huolettomuus.
 
 


Minä olen ollut pari päivää huolestunut ja murheissani. Ja huomaan, se on ok. Minulla oli aihettakin olla huolissani ja surullinen. Kuitenkin vain hetken. Loppuviimein kovin pienen hetken ajan. Jos murheeseen, huoleen, suruun tai mihin tahansa negatiiviseen tunteeseen jää vellomaan, menettää tämän hetken. Mieli ottaa ylivallan ja sehän on mestari luomaan draamaa, tilanteesta kuin tilanteesta. Minä olin hetken mieleni vankina, lähes huoleen kuristuneena, tajusin menettäväni tämän hetken täysin. Taika olemisesta ja tekemisestä katosi. Nyt päätin kuitenkin, minulle riittää! Riittää, että näen mitä tästäkin opin, mikä sanoma tuolla huolella oli minulle. Minulla ei kuitenkaan juuri tässä ja nyt hetkessä ole mitään huolta. Voin antaa olla ja vain olla. Ja huomaan, vain olemalla alkaa sydämestä kummuta takaisin hetkeksi kadonnut ilo. Tämä tuo puolestaan taian takaisin tähän hetkeen. Ja tästä nousee onnen syvä ihana tunne.
 
 
Rentoa viikonloppua jokaiselle!
 

2 kommenttia:

  1. Näin on, mieli joskus tempoo vähän liian syvälle huolien keskelle. Joskus on tosiaan vähän aihettakin, hetkellisesti, mutta joskus se tahtoisi olla siellä vaikka helpommallakin pääsisi <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!