Etusivu

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kevätväsymyksen kynsissä


Kun on ollut aina vahva, jaksanut huolehtia muistakin, ollut välillä jopa se joukon vahvin. Kun on aina pärjännyt, selvinnyt ja selviytynyt, ei muiden ole tarvinnut huolehtia. Ainakaan sitä ei ole tarvinnut näyttää. Suorittaminen ja suoriutuminen elämässä ovat peitonneet alleen oman jaksamattomuuden. Mutta mitä tapahtuu, kun ei enää ole se vahvin? Kun ei enää suorita ja selviydy elämässä. Kun on pysähtynyt ja hyväksynyt itsensä, omat olotilat ja myös oman jaksamattomuuden. Kun kysymykseen miten voit, vastaakin suoraan ja toteaa "olen todella väsynyt". Ei kuulijan olekaan välttämättä helppoa ottaa kuulemaansa vastaan, varsinkaan jos siihen ei ole tottunut. Voi herätä tunne, mitä nyt? Miten voin tuota toista ihmistä auttaa.

Mutta, sitä ei tarvitsekaan arvailla. Aina voi toiselta kysyä, miten voin auttaa?

Olen aina iloinnut ja nauttinut keväästä. En voi sanoa kokeneeni koskaan varsinaista ”kevätväsymystä”. Päinvastoin, minusta on aina tuntunut, että keväällä herään kuin uudelleen eloon. Sen sijaan muistan kyllä aikoja, jolloin olen saapunut kiireisen työpäivän jälkeen auringon kyllästämään kotiin, jossa pienet tuhannet sormenjäljet ja nenänkuvat ikkunalasissa, sohvanalta karkailevat villakoirat, lasten levällään olevat lelut ja likaiset astiat tiskipöydällä ovat saaneet oman fiilikseni miinukselle. Tähän, kuten moneen muuhunkin asiaan, minulla on auttanut olosuhteiden hyväksyminen. ”Nyt on näin ja joskus muulloin on jotain muuta”. Vastavirtaan uiminen on raskasta varsinkin omien voimien ollessa muutenkin äärirajoilla. Joskus energiaa riittää suursiivoukseen, vaikka kuinka hektisen työpäivän jälkeen ja joskus ei. Silloin on parasta siirtyä tekemään sitä mistä itse iloitsee ja mistä itse ammentaa voimaa. Viime viikon minä olin kuitenkin todella väsynyt, vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lähes kaiken aikaa. Minulta kysyttiin useamman kerran olenko kipeä. Ei, en ollut, olin vain väsynyt. Minulla oli kertynyt univelkaa. Olin tehnyt paljon hommia edellisten viikkojen aikana. Olin nukkunut vähemmän mitä olisin tarvinnut. Tämä sai minut kuitenkin pohtimaan kevätväsymystä. Jos itse piristyy keväästä, lisääntyneestä auringon valosta ei jokaisen kohdalla näin kuitenkaan ole. Talven mukanaan tuoma stressi ja väsymys eivät välttämättä ole ehtineet palautua. Vaikka mieli nauttisikin jo kevään valosta ja tahtoisi hyppiä riemusta, ei keho välttämättä ole vielä mukana tässä. Keho saattaa vielä junnata talven kohmeudessa. Sitä tulisi odottaa ja kuunnella. Keho on viisas. Viisaampi kuin usein uskommekaan.




 
Väsymys ja unenpuute rassaa melko tehokkaasti hyvinvointia kauttaaltaan, mikäli tahtia ei pysty hiljentämään heti. Väsymys saa monia muitakin lieveilmiötä ympärilleen, pinna lyhenee, kärsivällisyydestä ei välttämättä ole tietoakaan, muisti pätkii, on jatkuva nälkä, tai makeanhimo, pienetkin asiat saa tipan linssiin ja mieli on alakuloinen, ainakin minä tunnistan itsestäni väsyneenä tällaisia vähemmän miellyttäviä piirteitä. Väsymys ei siis ole mikään helppo juttu. Jatkuvat yöheräilyt, nukahtamisvaikeudet tai muut yölliset valvomiset, kuormittavatkin nopeasti ihmistä niin mielen tasolla kuin keholla ja kierre on nopeasti valmis. Eikä tähän auta, vaikka kuinka aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta tai linnut laulaisivat kaunista kevätfanfaariaan. Tämä voi jopa tuntua pahemmalta, sillä silloin ne villakoirat näkyvät selvemmin ja ikkunalasin tahrat ja sormenjäljet muistuttavat mitä vielä on jäänyt tekemättä. Myös keväällä ihminen voi olla väsynyt, uupunut, stressaantunut ja alakuloinen. Myös keväällä voi ottaa päähän, kroppa oireilla erinäisillä tavoilla ja vaivoilla ja kaiken aikaa tuntua, ettei mistään saa otetta.

Minun väsymykseni on paikattu muutamilla hyvillä katkeamattomilla yöunilla ja parilla "ei mitään ohjelmaa"-päivillä. Toki tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty. Kun on pidemmän aikaa nukkunut öitä hyvinkin pätkissä, ei rauhoittuminen levolliseen yöuneen käy välttämättä kuin nappia painamalla. Kierre on saattanut jäädä päälle ja keho käy kierroksilla. Niin, tässä kierroksessa minä nyt olen. Mutta hyvät ihanat yöunet ovat kuitenkin tulossa, tunnen sen!

Kuitenkin pointtini tässä kaikessa on, että Sinä, joka olet ehkä tottunut olemaan aina vahvin kaikista, sinun ei ole pakko. Voit välillä hengähtää ja antaa itsellesi luvan levätä. Sinä, joka huomaat läheisesi, ystäväsi, työtoverisi tai vaikkapa naapurisi olevan väsynyt, kysy kuinka voisit auttaa. Älä mene ohi. Ja Sinä, joka riudut väsymyksen kynsissä - luota tulevaan. Väsymys on loppuviimein ohimenevää, vaikka palautuminen siitä voi kyllä viedä pitkänkin aikaa. Vaikka tällä hetkellä tuntuisi, ettei valoa tunnelin päässä ole näkyvissä, se tarkoittaa vain sitä, että olet jo niin pitkällä tunnelissa, että pian se tulee. Anna itsellesi aikaa. Sinulla on lupa olla väsynyt. Sinulla on lupa sanoa se ääneen. Sinun tehtäväsi on huolehtia sinun hyvinvoinnistasi. 
 
Aina voi haaveilla leppoisasta unesta, vaikka tuon palmun alla,
vaikka todellisuus olisikin kaukana siitä.
 
 

4 kommenttia:

  1. Tänä keväänä oon itsekin tajunnut juuri tuon, että voi tulla ihan voimaton olo, kun aurinko alkaa paistaa ja paljastaa kaiken pölyn ja sekasotkun... En olisi taannoin jaksanut laittaa tikkua ristiin ja tehdä ylipäätään mitään, mutta sitten tartuin imuriin ja siivosin VÄHÄN. Sekin auttoi, tuli sellainen olo, että on edes vähän mukana elämässä. Ei siis tarvitse tehdä mitään suurta, että saa pikkuisen paremman mielen. Ja se, mitä ei jaksa, ei ole niin välttämätöntä, sovitaan niin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sovitaan niin! :) Ja totta, että kovin pienelläkin pystyy muuttamaan fiilistä ja yleistä olotilaa paremmaksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!