Etusivu

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Blogi 1-vuotta!


Kasvun ilo -blogin ensimmäinen vuosi on vierähtänyt. Yhtä nopeasti kuin lasteni ensimmäiset vauvavuodetkin. Huh ja hei. Iloa ja jännitystä. Monenlaista tunnetta on tähän vuoteen mahtunut.
 


Puoli vuotta sitten painoin ensimmäisen kerran julkaise "nappia". Muistan miten tuo jännitti, miten olinkaan odottanut, että pääsisin kirjoittamaan ja julkaisemaan ajatuksiani. Silloin päässäni risteili paljon mietteitä, kuka ajatuksiani lukisi ja olisiko ne kenestäkään edes kiinnostavia. Pohdin paljon, miksi jokin voima vetää minua aina vain kirjoittamaan, mistä kirjoittaisin ja riittäisikö minulla asiaa puusta pidemmälle ja miksi ihmeessä haluaisin kirjoituksiani julkaista. Lisäksi mietin, mitä edes voin julkaista, sillä ajatukseni muuttuvat, kasvan ja kehityn jatkuvasti. Eilen ajattelin näin, tänään toisin, ehkä huomenna olen vielä viisaampi. Mistä siis kirjoittaisin, tai mitä julkaisisin!? Tiesin kuitenkin, että elämä minua kiehtoo. Kasvaminen tässä elämän ihmeellisessä maailmassa. Hyvinvointi, joka kuuluu jokaiselle. Kokonaisvaltainen hyvinvointi, josta itse olen oppinut paljon, paljon kantapään kautta ja monessa asiassa olen mennyt takapuoli edellä puuhun, joten oppinut olen. Uskallan väittää näin. Tiedän ja tunnen itseni. Kyllä, oppinut olen.
 
Joku kysyi minulta joskus, mistä kirjoitat, mistä saat ideat tekstiisi ja miksi et kirjoittanut siitä tai tästä, kerrottuani jotain elämästäni. Teksini syntyvät silloin kun syntyvät. Olen muutaman jutun vain kirjoittanut "pakon" sanelemana, tyyliin "en ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään, nyt on jo jotain kirjoitettava". Näistä en ole niin kovin iloinen. Sittemmin olenkin päättänyt, että kirjoitan blogiani ainoastaan silloin, kun sille tuntuu, silloin kun minulla on jotain asiaa, silloin kun sisimmässäni niin koen. Ja tärkein, silloin kun minä nautin tästä. Joskus siis tekstejä tulee tiheämmin, joskus harvemmin. Harvoin suunnittelen mistä kirjoitan, istun koneen ääreen ja annan tekstin tulla. Tottakai tekstit kumpuavat elämästäni, kokemuksistani, milloin mistäkin mitä vastaani tulee. Kaikki kirjoitukset ovatkin minun näkemyksiäni, joku toinen voi olla eri mieltä, ja siihen on oikeus. Olen asiantuntija oman elämäni ja arkeni suhteen. Joskus koen ja tunnen ihanan flow-fiiliksen, kun voin upota kirjoittamaan. Kirjoitan ja kirjoitan. Teksti on valmis, usein hyvinkin lyhyessä ajassa. Lukaisen läpi, korjaan isoimmat virheet ja painan julkaise. Joskus koen epäröintiä. Pitäisikö tätä hioa enemmän, pitäisikö korjailla tai muutella jotain. Ja usein päätän, ettei, antaa mennä vain sellaisena kuin on. Niin minäkin olen, sellainen kuin olen. En ole valmis, pidemmällä vain kuin eilen.
 
Minulle itselleni tämä blogi on toiminut ajatusteni selkeyttäjänä. Olen aina oppinut kirjoittamalla ja tätä kautta ajatukset myös jäsentyvät minulle. Tämä blogi on kaikessa hulluudessaan merkinnyt minulle myös enemmän rohkeutta olla minä, sillä tätä kautta olen avannut omat ajatukseni ja mietteeni kaikkien muidenkin luettavaksi.  Olen oppinut kuuntelemaan vahvemmin mielen pelkojen sijaan omaan sisäisyyttäni ja tuomaan tätä esiin. Tästä minä nautin ja ammennan voimaa.


 
 
Näin kirjoittelin puoli vuotta sitten ja edelleen olen samoin ajatuksin liikkeellä. Tänä vuonna minulla on ollut vain aikaisempaa huomattavasti vähemmän kirjoitusaikaa. Välillä kaipaan tätä todella! Mutta tiedän myös, että elämässä on aina aikoja ja vaiheita, jolloin on elettävä virran mukana ja annettava mennä. Nyt minun alkuvuoteni on ollut sellainen. En tiedä koska tämä päättyy, mutta luotan siihen, että vielä minulla tulee olemaan aikaa kirjoittamiselle siinä määrin kuin itse sitä kaipaan. Tänä vuonna minä heittäydyn ainakin jo toisella jalallani yrittäjyyteen. Se jännittää, mutta olen myös saanut paljon tukea ja voimia muutamasta blogista, joissa on arjen oravanpyörästä heittäydytty yrittäjän arkeen, jossa itse saa sanella tekemisensä. Todennäköisesti kirjoittelen tästäkin jossain vaiheessa. Koskaan tämä blogi ei kuitenkaan tule olemaan muotiblogi tai blogi missä lapset istuvat kauniisti vieretysten sohvalla. Tämä blogi ei ole siloteltua kiiltokuva- arkea.  Tämä on vain elämää, pala minun arkeani ja ajatuksiani.
 
Eli tässä sitä ollaan. Vuosi viisaampana. Kokeneempana. Ja oppineena ainakin. Iloa ollut tämä vuosi, vaikka murhettakin on välillä mukaan mahtunut, mutta tätähän tämä elämä on. Kiitos, että olet ollut mukanani. Kiitos kommenteista ja meileistä, ne lämmittävät aina sydäntäni.

 
Ps. Arvon pian kaksi leffalippua, joten olehan kuulolla!



6 kommenttia:

  1. Onnea vuoden ikäiselle blogille. Meidän blogit ovat todella samanikäiset! Blogivuosi kanssasi on ollut hieno ja ihan mahtavaa lukea, että sinäkin olet lähdössä yrittäjyyttä kohti. WAU!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen aivan samaa mieltä, että blogivuosi sinun kanssasi on ollut hieno ja sinun yrittäjyysteksteistähän minä ammennan voimaa ja rohkeutta itselleni! Minustakin tämä on WAU ja tuntuu aivan vatsanpohjassa asti, paljon paljon on opittavaa edessä, mutta elämä on :).

      Poista
  2. Jee, onnea yksivuotiaalle! <3 Tulkoon vuosia paljon lisää :)

    Oli niin hyvin sanottu tuo "En ole valmis, pidemmällä vain kuin eilen. "

    VastaaPoista
  3. Onnea yksivuotiaalle! :) Aloiteltiin blogit samaan aikaan ja olen saanut sinun blogiteksteistäsi todella paljon! Kiitos :) Tsemppiä tulevaan, rohkeutta uuteen heittäytymiseen!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!