Etusivu

torstai 12. helmikuuta 2015

Olosuhteiden orjana?




”Elämässä on kaksi perusvalintaa:

hyväksyä olosuhteet sellaisina kuin ne ovat –

tai hyväksyä vastuu niiden muuttamisesta”.

-Denis Waitley-






Minä olen ollut koko alkuviikon tehokkaalla tuulella. Lasten kaapeista ovat pieneksi jääneet vaatteet saaneet kyytiä ja monia asioita olen saanut tarmolla vietyä eteenpäin ja hoidettua asioita. Eilen illalla sitten aivan väsyneenä istuin kuopuksemme sängyn reunalla ja annoin luomilleni luvan painua kiinni. Havahduin, kun kippurassa ollut jalkani putosi nojatuolilta. Aika siirtyä omaan sänkyyn. Siinä hiivin unenpöppörössä oman pehmeän peittoni alle ja ajattelin mielessäni kuinka ihana on nukkua pitkät virkistävät unet.

Ja niin vaivuin ihanaan uneen. Tuota unta ei kuitenkaan kestänyt kuin pienen tovin, kun keskimmäinen lapsemme tuli luokseni: "äiti mun on paha olla", enkä ehtinyt edes mitään kysyä, kun oksennus alkoi lentää kaaressa. Niin siinä sitten yön siivoilin ja laitoin pyykkiä pesuun. Kun aamu tänä aamuna valkeni, mietin mielessäni mikä vuorokauden aika nyt oikein voi olla... ja sain heti kiinni itseni siitä, että meinasin hypätä väsymyksen tuoman negatiivisuuden tuoman ajatusjunan kyytiin. Mutta, "hei Elina, mitähän ihanaa tänään tapahtuu", ajatus vei minut kuitenkin onneksi heti tuosta pois.

Koskaan ei ole myöhäistä vaihtaa omaa ajatuksen juoksuaan. Niin kovin helpostihan syytämme ulkoisia tekijöitä omasta olostamme. Milloin on liian kiire töissä, milloin lapset valvottavat, milloin tahtoikäiset tai murrosikäiset omat ihanat kullannuput venyttävät kärsivällisyyden äärirajoille, milloin sataa räntää, milloin vettä, milloin auto on hautautunut lumen alle, milloin on liian liukasta tai sitten vain liian pitkät kassajonot. Voi, tämä elämä on täynnä erilaisia tapahtumia ja olosuhteita, mutta sepä ei tarkoitakaan sitä, että minun tai sinunkaan tarvitsisi lähteä niiden mukaan. Olosuhteet voivat nostaa pintaan ärtymystä, sapetusta tai ahdistustakin. Nämä voi poistaa kuitenkin vain oivaltamalla oman roolin suhteessa tuohon olosuhteeseen ja sen kuinka itse voi muuttaa tilannetta. Varsin usein esimerkiksi säätila saattaa aiheuttaa joillekin harmaita hiuksia ja negatiivisiakin ajatuksia, mutta mitä säälle todellisuudessa voi tehdä? Parasta on hyväksyä se mitä on tai muuttaa jotain omassa toiminnassa.

Minä voin olla minä ja sinä voit olla sinä, olosuhteista huolimatta.

Minä voin olla juuri se oma itseni, joka olen omasta väsymyksestäni, lasten kiukkuilusta ym. huolimatta. Oman ihanan tilan voi säilyttää olosuhteista huolimatta. Ainakin uskon niin, kun vain muistaa kuunnella itseään. Minun ei siis tarvitse antaa väsymykseni vaikuttaa omiin sisäisiin fiiliksiini, voin keskittyä siihen mitä hyvää tämä päivä tuo tullessaan. Ja jos ahdinko meinaa iskeä päälle, eikä valoa sisältäni tunnu riittävän, minun on hyväksyttävä vastuu tilanteen muutoksesta. Toisin sanoen nukuttava tai edes levättävä!
 

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, potilas oksensi tuon yhden alkuyön, ja se näyttäisi olevan siinä.
      Minä menin eilen illalla nukkumaan kuopuksemme kanssa samaan aikaan ennen yhdeksää :D! Ja vau mikä fiilis oli herätä tänä aamuna omaan tahtiin kuuden kieppeillä. Oli todella olo, että nukuttu on!
      Ja nyt uuteen päivään uudella energialla :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!