Etusivu

tiistai 24. helmikuuta 2015

En minä, vaan ne muut...



"Ei ole itsekästä elää niin kuin tahtoo,
itsekästä on vaatia muita elämään
niin kuin tahtoisit heidän elävän."
- Oskar Wilde -
 
 
 
Kovin usein. Aina. Joskus. Olisi helpompaa syyttää muita tekijöistä, jotka häiritsevät omassa elämässä. Olisi helpompaa vierittää oma paha olo muille ja antaa heille myös vastuu tuon pahan olon poistamisesta. Olisi helpompaa ohjeistaa, antaa neuvoja tai vaatia muilta tiettyä käytöstä, tapoja tai jopa sanoja itseään kohtaan. Ihmisten ja varsinkaan niiden läheisimpien kanssa ei välttämättä aina ole helppoa. Ne omat rakkaat kullannuput tai  ihana puoliso voi ottaa välillä todellakin kupoliin. Mutta mitä vaikeampaa on, sitä enemmän kannattaa katsoa peiliin. Niin minäkin olen tehnyt, vaikka aina ei olekaan tehnyt mieli. Ja vaikka, olisikin ollut helpompaa osoittaa muita sormella, kuin katsoa mitä itse olen tehnyt tai olisin voinut tehdä toisin.
 
Sillä. Jokainen meistä on loppuviimein vastuussa itse itsestään. Jokainen vastaa omasta elämästään. Jokaisella itsellään on valta ja vapaus tehdä asioita elämässään niin, että voi hyvin. Jokaisella on omat kivikot ja karikot. Jokaisella on omat kipeät kasvukohdat ja jokaisella itsellään on avaimet ja mahdollisuudet tehdä muutoksia ja mennä niiden kivikoiden yli. Jokaisella on vaihtoehtoja, kun vain avaa silmät niitä näkemään ja korvat niitä kuulemaan. Kukaan ei valitse sinun ajatuksiasi. Ne ovat jokainen minun ja sinun omiasi. Niihin meillä jokaisella on täysi yksinoikeus ja valta. Ja noiden ajatusten kautta lähtee muutos. 
 
Pikkuhiljaa. Itse muuttumalla. Itse kokeilemalla uusia toimintatapoja. Itse oivaltamalla, voi huomata niiden muidenkin ihmisten muuttuvan. Jos eivät heti, niin pikkuhiljaa. Olemalla itse rauhallinen luo rauhallisuutta levottomaankin ympäristöön, olemalla itse ystävällinen luo ystävällisyyttä sinnekin missä erimielisyydet meinaavat halkaista ilmanalaa. Tässä se juju ja jippo piileekin, omassa muutoksessa.
 
Ehkäpä voisikin kokeilla  siis antaa muiden ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, ja keskittyä vain omaan olemiseensa ja ulosantiinsa. Jos ne "muut" ovat hankalaa seuraa tai käyttäytyvät inhottavasti tai muuten huonosti, voisiko miettiä onko heidän seurassaan oikeasti pakko olla. Ja jos on, mitä voisi itse tehdä toisin. Mikä on se juttu, mikä eniten nyt tuossa toisessa ärsyttää ja miksi se ärsyttää.
 
Jokaisella meillä on oma elämä. Jokainen meistä elää sitä itse ja tekee itse siihen omat valintansa. Niin minä kuin sinäkin.  Voimme antaa joskus vinkkejä toisille, mutta emme voi pakottaa ketään elämään tuon vinkin perusteella. Voimme ainoastaan näyttää esimerkkiä, ja muuttua itse. Voimme olla rinnalla ja tukena, mutta emme voi viedä kenenkään kasvukipujaankaan pois.
 
Jokaisella meistä on täysin oma uniikki elämä! Ja se jos mikä on hienoa! Joten annetaan mennä, eletään omaa elämää, toiset hyvällä huomioiden!
 
 
Iloa sinun päivääsi!
 
 
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!