Etusivu

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ystävyyden helmi

 
Hei sinä ihana lukijani!
 
Sain eilen tekstiviestin kauempaa asuvalta rakkaalta ystävältäni, jonka sisältö lyhyesti oli näin "minun on sinun ikävä, kaipaan puheluitamme, kaipaan ääntäsi ja sitä, että saan kertoa kuulumisiani ja kuulen myös sinun kuulumisia." Tämä viesti sai sydämeni lämpenemään. Tapasin eilen myös lähellä asuvaa ystävääni, jonka kanssa koin valtavaa "wau!"- tunnetta siitä, että tuo toinen ihminen ymmärsi minua syvällä sieluni tasolla, vaikka hyvä kun ehdin lauseen alkua pidemmälle. Tunsin, etten ole yksin ajatusteni ja mietteideni kanssa.
 

 
 
Ilman toisia ihmisiä emme olisikaan mitään tässä maailmassa. Ehkä voisi ajatella, että on helppoa elää erakkona jossain korvessa välittämättä toisista tai huolehtimatta toisista. Ehkä tämä jollekin sopii. Uskon kuitenkin, että vain kanssakäymisessä toisten kanssa meistä hioutuu niitä timantteja, joita pohjimmiltamme olemme. Vain yhteydessä toisiimme voimme peilata omia tunteitamme, ajatuksiamme ja kokemuksiamme. Vain yhteydessä toisiin voimme kasvaa ja kehittyä sellaisiksi versioiksi kuin meidät on tarkoitettu. Jokaisella on tärkeä paikka tässä maailmassa.
 
Onkin tärkeä huomata ympärillä olevat läheiset ihmiset, mutta yhtä tärkeä on huomata kauempana olevat tärkeät ihmiset. Välimatka ei estä kanssakäymistä. Ystäviä tarvitsee jokainen. Kiire, ajanpuute ym. syö tänä päivänä paljon sosiaalista kanssakäymistä monien ihmisten välillä. Kuitenkaan tuosta ajanpuutteesta huolimatta ei ystävyyttä tai ystäviä ole hyvä unohtaa. Jos nämä unohtaa, voiko samalla unohtaa palan omaa itseä? Joskus toki elämässä on vaiheita, jolloin ehtii vähemmän olla toisten kanssa tekemisissä, tai aikoja, jolloin työ ja työyhteisössä oleminen imee kaiken energian, mikä sosiaalisessa kanssakäymisessä on omien voimien puitteissa mahdollista. Kuitenkin ne ihmiset, joiden kanssa meillä on historiaa, tai on sielujen yhteyttä ei ole syytä jättää ulkopuolelle elämästämme. Nämä ihmiset opettavat ja näyttävät meille sen mitä olemme ja miksi voimme tulla, yhtälailla kuin voimme omista perheenjäsenistämme peilata omia tunteitamme. Aina voi miettiä mitä itsestä kertoo se, jos esimerkiksi ärsyyntyy jostain toisen tekemisestä? Asiat, jotka sapettavat toisessa, peilaavatkin aina jotain meissä itsessämme. Olemme kaikki toistemme peilejä ja näitä peilejä tarvitsemme elämäämme, kasvaaksemme ihmisinä. Tästä syystä jokainen ystävyyssuhde kuin mikä tahansa muukin inhimillinen kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on tärkeää meidän oman kasvumme ja hyvinvointimme takia.
 
 
Ystävät ovat helmiä ja helmistä kannattaa pitää kiinni!
 
 
Kiitos sinulle ystäväni.
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!