Etusivu

maanantai 24. marraskuuta 2014

Iloa päivääsi!


Kynttilän liekki lepattaa vieressäni. On aivan hiljaista... ei kuulu mitään, vain ilo sisälläni väreilee!
 
Minun viime viikkoni oli ihana ja iloinen. Tapahtui monia pieniä ihania kohtaamisia ja hyviä asioita. Ja  nyt olen pitkästä aikaa herännyt ennen muuta perhettäni. Tästä iloitsen nyt! Tämä tuleva viikko on hieman työläämpi tai toimeliaampi kuin viime viikko ja joudun tällä viikolla kasvotusten omien tekemättömien hommieni kanssa, mutta en anna sen häiritä. Tiedän, hommat hoituvat vain tekemällä, ei etukäteen stressaamalla tai murehtimalla. Ei auta muu kuin tarttua härkää sarvista. Ilolla eteenpäin!

Kaikilla meillä on omat haavamme joita koetamme laastaroida, tai sitten annamme niiden vuotaa ja hoidamme niitä tavalla tai toisella. Joidenkin haavoista voi olla enää vain arvet jäljellä. Elämämme aikana saatamme kuitenkin käyttää paljon aikaa surun ja murheen peittelemiseen tai suojelemiseen. Huomaamatta kuitenkin samalla ilo joutuu taipumaan ja joustamaan tuon peittelyn alle. Vaikka tätähän me haluamme kokea, iloa, eikö vain? Kuitenkin siinä, että murhetta koettaa vältellä, ei ilokaan pääse valloilleen, niin kuin sen kuuluisi. Jokaisen ihmisen kuuluu nauttia ja iloita elämästä. Joskus on aikoja jolloin enemmän, joskus vähemmän. Elämän tarkoitus ei kuitenkaan ole vain raataa, puurtaa, ahertaa, kärsiä ja kitua. Elämän tarkoitus on nauttia, iloita ja rakastaa! Ainakin minun mielestäni.

Mutta mitä ilo on? Onko ilo sitä, että viikonloppuisin järjestetään koko perheen voimin erilaisia retkiä, kutsutaan vieraita kylään, tarjotaan herkkuja, käydään juhlissa ja elokuvissa? Onko iloa tapahtumissa? Entä onko iloa arjessa, pyykkiä pestessä tai siivotessa? Onko iloa työpäivän päättyminen tai kahvihetki työtovereiden seurassa? Onko iloa yksin ollessa vai ystävien seurassa? Onko iloa lasten mentyä nukkumaan tai saatua jokin projekti päätökseen? Onko iloa joulukadun avajaisissa tai teatteriesityksissä?
 
Voi olla tai ei olla. Mutta voiko iloa olla olemassa ilman sen suurempaa merkitystä, tekemistä tai tapahtumaa? Onko ilo kuitenkin enemmän asenne, kuten on positiivinen elämänasennekin? Onko ilo sielun vapautta? Onko ilo riippumattomuutta omista kahleistaan? Onko ilo vain energiaa, joka virtaa niin vuolaasti, että se säteilee ulospäinkin ihmisestä?
 
Uskon, että rikkaudet ja tavarat voivat tuoda ihmiselle iloa ja tarjota henkilölle onnellisuuden tunnetta, mutta vain näistä nauttimalla ei synny aitoa syvää kuplivaa iloa. Tämä ilo loppuu siihen, kun loppuu tavaran uutuuden viehätys tai tapahtuma päättyy. Tästä syntyy kehä, jossa iloa ja nautintoa lähdetään metsästämään uudelleen, milloin ostoskeskuksiin, milloin mihinkin rientoihin. Sielun ilo on puolestaan tavallaan huomaamatonta. Ihminen voi iloita siivotessa tai vain ollessaan, mutta tämä ilo säteilee ja säilyy, vaikka siivoaminen päättyisi tai oleminen loppuisi.  
 



Vilpitön vapaa ilo menee suoraan sieluun ja sydämeen ja sillä on suuri voima kaikkialla missä sitä on. Iloa tarvitaan niin kotona, työpaikalla, koulussa, tehtaalla, virastossa, päiväkodissa, urheilukentällä, leikkipuistossa, kaikkialla missä on inhimillistä toimintaa. Ilo vapauttaa. Ilo rentouttaa.  Ilo on hymyä ja naurua. Ilo on hyväntahtoista huumoria ja leikkiä. Ilo vain on ja tarttuu. Joten tästä pimeästä vuodenajasta, synkistä ja surullista uutisista tai naama väärinpäin olevasta naapurista huolimatta hymyä ja iloa päivääsi!


Mistä sinä tänään iloitset?
 
 




2 kommenttia:

  1. Kiitos, postauksesi ilahdutti! :) Huomaan itsessäni jatkuvan kaipuun liikkeeseen ja uuden kokemiseen. Ilon löytyminen on välillä tavallisesta arjesta vaikeaa, vaikka perusonni onkin koko ajan läsnä. Olisi hienoa oppia pysähtymään oikeasti. Vain hengitellä ja olemaan tavoittelematta yhtään mitään.

    Tänään ilahduttaa uintiretki tyttären kanssa (ja taas mennään;)). Mukavaa päivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva jos sait pilkahduksen iloa myös! Tuo mitä kirjoitit jatkuvasta liikkeestä, ei ole lainkaan outoa tai ihmeellistä tässä yhteyskunnassa missä on koko ajan tarjolla jotain uutta ja tapahtumia riittää kaikille päiville. Kun näitä jatkuvasti mainostetaan, näistä puhutaan ym. on hankala olla pitämättä niistä tai käymättä niissä. Olen minkäkin ravannut erilaisissa tapahtumissa ym. ja tottakai käyn vieläkin. Mutta jo tiedostamalla tuon, että perusonnestakin arjessa voi iloita ja pysähtyä siihen, on jo pitkällä!

      Mukavaa uintiretkeä teille!

      Poista

Kiitos kommentistasi!