Etusivu

tiistai 18. marraskuuta 2014

Elämäni palapelin palat

 
 
Elämä tuntuu joskus kuin palapelin kokoamiselta. Joskus pala osuu helposti ja vaivattomasti omalle paikalleen ja joskus palaa saa pyöritellä, käännellä ja kokeilla eri kohtiin ennen kuin se on omalla paikallaan. Joskus oikeaa palaa ei tunnu löytyvän millään muiden joukosta. Ja joskus taas pala ei tunnu sopivan mihinkään ja se on jätettävä hetkeksi odottamaan, siksi aikaa kun kokeilee muita paloja. Tuohon vaikealta tuntuvaan palaan täytyy kuitenkin palata, viimeistään siinä vaiheessa, kun se on se viimeinen. Ja sitten sekin löytää oman paikkansa.

Minulla on ollut jonkin aikaa olo, että kokoaisin oman elämäni palapeliä. Jotkut palat osuvat heti paikoilleen ja joitakin paloja pitelen käsissäni kuin miettien voinko laittaa nämä tähän palapeliin, sopivatko ne juuri tähän kokonaisuuteen. Paljon tulevia työjuttujani olen mielessäni pyöritellyt. Välillä koen oloa, että jee! oikealla tiellä olen ja välillä egoni ehtii väliin hämmentämään palojen paikkoja omasta risukasastaan. Tunnen itseni tämän myötä epäröiväksi, elänkö tällä tai lähinnä eletäänkö me muutkin. Välillä katse siintääkin melko kauas – kiitos egon. En sano etteikö ole tarpeen asettaa itselleen päämääriä ja tavoitteita, mutta niiden varjolla eläminen on huuhaata. Paratiisi on käsillä, kun avaa silmät tähän hetkeen ja vain on ja elää sen mukaista palaa mitä milloinkin on palapeliin laittamassa.

Lopputuloksella ei olekaan niin suurta merkitystä kuin matkalla sinne. Niinhän ne lapsetkin tekevät. He kokoavat palapelejä silkasta kokoamisen ilosta, ei niinkään sen vuoksi mikä lopputuloksesta tulee. Sillä kun palapeli on valmis, loppuu lapsen mielenkiintokin. Joko hän hetken aikaansaannostaan ihailtuaan, hajottaa palapelin uudelleen koottavaksi tai ottaa uuden.

Toki tiedän, että ellei oman elämän palapelissä ole yhtään kulmapalaakaan paikoillaan vaan kaikki palat ovat sekaisin ja ehkä kadoksissakin, ei olo tunnu kuin paratiisissa käyskentelisi. Vaan kaikkea muuta! Mutta sinulle, joka etsit reunapaloja palapeliisi, niin usko pois, vielä ne löytyvät ja muiden palojen asettelukin paikoilleen alkaa sujua. Välillä niin, että se tuntuu kuin lasten leikille.

Minä asettelen tällä hetkellä paloja, jotka eivät tunnu osuvan paikoilleen kuin lasten leikki. Vaikka eipä se lasten leikkikään aina suju vaivattomasti. Tiedän, että minun tulee lakata pohtimasta liikaa lopputulosta ja luottaa siihen, että palaset loksahtavat juuri oikeille paikoille oikeaan aikaan ja lopputulos on sellainen kuin sen kuuluukin olla. Minun tulee elää ja nauttia tätä palaa elämästäni nyt. Nauttia väreistä, jotka tämä pala tuo elämääni.
 
Elämän palapeli onkin monenkirjava. Ja jos se joskus on valmis, voi pian huomata jonkin palan liikkuvan paikoiltaan. Elämän palapeli onkin jatkuvaa kokoamista – siksi siitä onkin syytä nauttia!
 
 
Elämän palapeli on monenkirjava, vaikka kuva onkin harmaa.
Välillä palat ovat hyvinkin sekaisin, mutta viimein kaikki ovat oikealla paikallaan.
 

4 kommenttia:

  1. Hieno blogi ja hienoja ajatuksia. Kiitos! Sain ajatuksia, voimaa ja uskallusta kirjoittaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Naana! Ja ihana kuulla, jos tekstini ovat antaneet sinulle voimaa ja uskallusta kirjoittaa! Anna mennä nyt sitten vain!

      Poista
  2. Kivasti kirjoitettu! Kaipaan tällaisten tekstien kirjoittamista. Siis kuvainnollisten. Itse asiassa olen miettinyt parin viikon ajan, että haastaisin useamman kirjoittamaan tekstin yhden kuvan pohjalta.. ikään kuin kuva-analyysi tjsp. Niin kuin kouluaikoina.

    Tsemppiä palapelin kokoamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Minusta olikin mukava kirjoittaa tätä tekstiä. Ja haasta ihmeessä ihmiset kirjoittamaan jostain kuvasta, voisi olla mielenkiintoista mitä kaikkea kukakin löytää ja millaisesta kuvasta ja jokaiselle itselleenkin vaihtelua ym. :). Minä ainakin ottaisin osaa tuohon haasteeseen :).

      Poista

Kiitos kommentistasi!