Etusivu

perjantai 24. lokakuuta 2014

Valmiit, paikoillanne, hep!



Viikko on vierähtänyt jo loppua kohti. Ja mitä minä olen tehnyt? Mitään en ole ehtinyt kirjoitella tänne blogiini.  Mutta vaikka en blogiini olekaan kirjoittanut, niin paljon olen  muuten saanut asiaa paperille (intuitiivista kirjoittamista) ja päästänyt irti omista uskomuksistani. Ja huomaatteko? Bannerinkin olen saanut viimein tehtyä, hyvä minä! Irrottauduin nimittäin yhdestä kahlitsevasta uskomuksestani.

Minun uskomukseni on ollut, en ole hyvä tietokoneiden kanssa, enkä ole niistä kiinnostunut. Tarkat lukijat ovat saattaneet tämän havaitakin, eikä ehkä ole tarvinnut olla edes kovin tarkka. En siis ole viitsinyt tuhlata paljon aikaani tähän, sillä ajatukseni on ollut, etten todennäköisesti onnistu tai minulta kuluu tuhottoman paljon aikaa tai menetän hermoni ym. Näin on ehkä joskus käynyt (peräisin ehkä jonkin koulutuksen tietotekniikan tunnilta), josta minulle on jäänyt mieleeni kummittelemaan tuo ajatus. Tuosta pienestä ajatuksesta on sitten myöhemmin ehtinyt tänä tietotekniikan aikakautena kasvaa suurempi peikko, jota olen enempi ja vähempi kartellut. Niin... ja tiedän pienet koululaisenikin ovat jo joissain asioissa viisaampia kuin minä näiden teknisten vempaiden kanssa. Mutta, mitä oivalsinkaan! Välttelen kaikenlaisia tietotekniikkaa vaativia asioita siitä syystä, että tuo ajatukseni  oli muuttunut uskomuksekseni. Ja mitä tuo uskomus minussa sai aikaan? Jätin tekemättä asioita, siirsin puuhia muille, haavelin (ja haaveilen kyllä edelleenkin) asioista (kuten tulevista omista kotisivuistani), mutta en tee mitää niiden eteen, muuta kuin ajattelen. No niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja eilen aloitin tekemällä tähän blogiini bannerin. Ja voi! Sehän olikin ihanaa ja hauskaa! Joten anteeksi kaikille teille, jotka eilen päivällä ja tänäänkin kävitte blogistani luettavaa katsomassa ja koittekin ehkä oudolta tuntuvia tuntemuksia, minun leikitellessäni erilaisilla banneri vaihtoehdoilla. Tämän teko ei ollut vaikeaa, ei työlästä, aikaakaan ei kulunut kuin kuopuksen päiväunien verran, en tarvinnut apua ja kaikki sujui. Mitä siis opin? Uskomukset estävät meitä elämästä ja kokemasta vapautta elämästämme. Uskomukset rajoittavat tekemisiämme.
 
Mutta mitä nuo uskomukset oikeastaan ovat? Ne ovat eräänlaisia ennakkokäsityksiä tai ehkä sääntöjä, joita meillä on itsestämme. Ne ovat usein tiedostamattomia ajatuksia, joita pidämme tosina, vaikka ne oikeasti eivät sitä välttämättä olekaan. Uskomuksilla on taipumus toimia itseään toteuttavina ennusteina. Positiiviset ennusteet tuottavat positiivisia tuloksia ja negatiiviset puolestaan negatiivisia, kuten minulla kävi tämän tietokoneasian kanssa. Ajattelin, etten ole hyvä, en kuitenkaan todennäköisesti onnistu, joten tämä ajatus toi mukanaan negatiivisuutta siinä muodossa, etten edes yrittänyt. Tällaisista rajoittavista uskomuksista on kuitenkin viisasta päästä eroon, jos haluaa vapauttaa omaa ajatteluaan ja elämäänsä. Usein onkin viisasta kysyä itseltään onko ajatukseni totta ja mistä tämä on peräisin. 
 
Uskomukset voivat myös olla yleistyksiä siitä, miten asiat ovat "aina" olleet tai eivät "koskaan" ole olleet. Mutta kuten tiedämme, elämä muuttuu ja me ihmisinä sen mukana, "koskaan" ja "aina" ajatukset voivat olla hyvinkin tuhoisia oman kasvumme kannalta. Toisaalta myös eräälainen "jossittelu" vie pohjan kaikelta kasvulta ja muutokselta parempaan. Saatamme ajatella, että "jos" vuonna sitä ja tätä olisinkin valinnut sen toisen työpaikan tai olisimmekin jättäneet muuttamatta tai "jos" olisinkin tehnyt sitä tai tätä. Jossittelussa vellomisella ei asioita muuteta, vaan ainoastaan sillä, että tässä hetkessä juuri nyt tekee erilaisia valintoja mitä aiemmin.
 
Uskomukset eivät harmi kyllä taida kadota minnekään, ellei niille tietoisesti anna lähtöpasseja. Tämä tarkoittaa sitä, että ensin täytyy tulla tietoiseksi omista uskomuksistaan. Negatiiviset uskomukset saattavat tulla melko syvältäkin ja silloin ne ovat myös syvään juurtuneita. Mutta syvältäkin voi kaivaa, ja saada juuret irtoamaan ja vapauttaa itsensä ja ajattelunsa tähän hetkeen ja siihen, että voi ja pystyy!

Negatiivisia uskomuksia voivat olla esimerkiksi:

Minä en koskaan onnistu.

En ole riittävästi koulutettu.

Ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Minun on pakko jaksaa yksin.

Kaikki suhteeni epäonnistuvat aina.


Mitä jos ajatteleekin:

Minä osaan!

Minä pystyn!

Minä onnistun ja minulla on lupa erehtyä ja yrittää uudelleen.

Minä voin pyytää apua. Minun ei tarvitse jaksaa yksin.

Rakastan ja voin suunnata joka hetki kohti onnellisuutta.


Huomaatko eron? Positiiviset uskomukset luovat onnistumisen tunnetta, jo ennen kuin on edes mitään tehnyt. Joten, oletko valmiina? Ole hetki paikoillasi. Tutustu uskomuksiisi, päästä irti niistä mitä et tarvitse ja mitkä sinua kahlitsevat ja sitten... hep! Anna mennä!

Ihanaa viikonloppua sinulle!


4 kommenttia:

  1. Banneri on hieno! Teksti kolahti taas kovasti. Olen työstänyt omia uskomuksiani paljon, mutta silti niitä puskee koko ajan esiin. Minä olen teknisesti tumpelo. Minulla ei ole matikkapäätä. Ja näitä asioita todistan myös itselleni todeksi koko ajan. Yritystoimintaankaan liittyen en osaa mitään. Paitsi nyt sitten olenkin osannut. Nyt en ole edes uskaltanut tutustua twitteriin, instagrammiin tai LinkedIniin, koska ne ovat minulle täysiä mysteerejä. En kuitenkaan osaisi....Pitäisi tosiaan vaan antaa mennä, näidenkin asioiden suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Heli!

      Uskomukset ovat kyllä siitä merkillinen juttu, että vaikka ajattelee niitä työstäneen ja käyneen läpi, silti voi olla paljon ajatuksia, joita ei ole tiedostanut uskomuksiksi ja elää huomaamatta näiden mukaan kaventaen omaa elämäänsä. Minäkin olen työstänyt paljon omia uskomuksiani, kunnes huomasin nuo hyvin samantyyppiset uskomukset itselläni kuin sinullakin "olen teknisesti tumpelo"... tätä todella olen itselleni hokenut ja nettimaailma on pullollaan mysteerejä, joihin en todella ole viitsinyt perehtyä tuon uskomukseni johdosta. Mutta nyt päätin kääntää suuntaa, vaikka en heti osaisi, voin opetella ja tätä kautta antaa mennä! Joten annetaan mennä vain! Kompastellaan matkalla, jos tarvitsee, mutta sitten ylös vaan! :)

      Poista
  2. Olen juuri alkanut perehtyä ajatuksiini siitä, mitä ajattelen itsestäni naisena, nyt kun olen äiti... Sitä tiedostamattaan ajattelee ja uskoo jotain, ja ei edes ymmärrä pyristellä irti. Kunnes yhtäkkiä tulee ahaa-elämys ja alkaakin muotoilla käsitystä itsestään uudestaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo naiseus varsinkin vapanvaihtojen,imetysten, puuron keittämisten,pyykin pesemisten ym.rumbassa on kyllä juttu mitä on hyvä miettiä. Kyllähän sitä ihminen on muutakin kuin äiti. Ja nuo pyristelyt irti vanhoista kaavoista,uskomuksista ym.on kyllä välillä todella avartavia. On hienoa kokea ahaa-elämyksiä ja tajuta,että voikin toimia toisin mitä ennen on tehnyt :).

      Ihanaa päivää sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!