Etusivu

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Oma-aika...

 
...on kultaakin kalliimpaa!

Ympärilläni vallitsee täydellinen hiljaisuus. Muu perheeni nukkuu. On pimeää, vain sytyttämäni kynttilä valaisee lähelleni ja ikkunasta näen katuvalojen hohtavan. Pian ne sammuvat ja päivä valkenee. Minä ja minun aamuni.

Jos jotain olen tässä elämässä oppinut, niin omasta hiljaisesta ajasta en enää tingi. Mieheni totesi minulle jossain vaiheessa, kun tätä aamuheräämis-rutiiniani harjoittelin ja haukottelin useamman viikon, että ”Elina, mikä järki, onko tuo sitä sinun omaa-aikaasi, että haukottelet ja heräät kuin eläkeläiset”. Niin… nyt voin hymyillen sanoa, että kyllä! Oma yksin vietetty aikani on minun arkeni henkireikä. Minun päiväni rytmittyvät niin, että en oikeastaan ole missään vaiheessa yksin. Tai jos olen yksin, niin tämä hetki ei ole kovin pitkä. Olen ymmärtänyt, että nautin hiljaisuudesta ja omasta seurastani, niin kyllähän tämä on otettava. Jaksan myös paremmin muiden ihmisten seuraa, kun saan aikaa olla yksin. Aikaa, jolloin en tee mitään, tai teen sitä mitä haluan. Usein siis luen tai kirjoitan, olen ja meditoin ja olen hiljaisuudessa.

Usein kuuleekin puhuttavan omasta ajasta. Olen kerran jos toisenkin pohtinut, että mitä tämä on, siis oma-aika. Jos ihminen ei koe, että viettää päivänsä oman aikansa parissa, niin kenen aikaa sitten viettää. Eikö jokainen päivä ja jokainen hetki ole meidän jokaisen omaa päivää ja omaa hetkeä. Joskus on aikoja, jolloin on esimerkiksi oltava enemmän lasten kanssa. Kotona työtään tekevät vanhemmat voivat olla 24/7 kotona, ja aina jonkun ”käytettävissä”. Niin minäkin olen ollut ja olen nyt taas. Kuopuksemme ei ole nyt missään hoidossa. En kuitenkaan koe eläväni jonkun toisen elämää. Tunnen, että jokainen tunti päivästä on minun aikaani, vaikka välillä olen hyvinkin 100 % lasten kanssa. Itse olen valinnut näin. Tässä kohtaa elämäni menee näin. Tarvitsen vain niitä hiljaisia aikoja ja välillä aikaa, jolloin en myöskään ole kotona
. Toisaalta työ voi kahmaista päivästä ison siivun ja hommat voivat pyöriä vielä kotonakin mielessä. Onko tämä jonkun toisen aikaa? Vai voisiko se olla sitä, ettei ole osannut pysäyttää mielen nopeita liikkeitä? Mieli saa pienistäkin asioista luotua suuria tapahtumia. Mieli osaa tehdä kärpäsestä härkäsen hetkessä. Mieli on oiva työkalu elämässämme, mutta ei sen pitäisi antaa hallita meitä täysin. Jos mielen on antanut pölistä koko elämän, voi joutua tekemään töitä, että sen saa hiljaiseksi, edes hetkeksi. Voiko olla, ettei ihminen osaa tällöin irrottautua arjen velvotteista tai kasaa ehkä itse itselleen jatkuvasti hommia näkemättä, että voisi valita tai tehdä toisinkin. Toisia, tilanteita, olosuhteita ym. onkin helppo aina syyttää. Mutta entä, jos katsookin peiliin ja miettii, mitä juuri nyt tässä hetkessä voi jättää tekemättä tai tehdä toisin, jotta elämä tuntuu omalle.

Toinen seikka mikä usein omaan aikaan liittyy, on sen puute. Harvoin perheellisillä, äideillä, isillä, työssäkäyvillä, yrittäjillä, työtä hakevilla, opiskelijoilla ym. on niin paljon aikaa, että tuntisi voivansa tehdä aina mitä haluaa. Voisiko tässä piilläkin se, että teemme paljon turhaa. Koskaan aikaa ole tarpeeksi kaikkeen mitä haluamme. Olisiko tärkeämpää keskittyäkin siihen mitä tarvitsemme? Se mitä syvimmiltään tarvitsemme, auttaa meitä jaksamaan, se ei kuluta energiaa pois, vaan antaa sitä, se tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia. Minä tarvitsen tätä hiljaisuutta, se antaa minulle voimia ja energiaa. Kaikenlaista haluan, ihminenhän olen. Mutta tajuan, myös etten kaikkea haluamaani tarvitse ja oikeastaan aina vain haluan vähemmän. Haluamiseni ovat muuttuneet. Nyt haluan vallan erilaisia asioita mitä vaikka kolme vuotta sitten. Nyt haluan esimerkiksi iloa ja nautintoa! Haluan nauttia jokaisesta päivästä.




 
Oman ajan jokainen kokee yksilöllisesti. Se mikä on toiselle hyväksi ei ole sitä toiselle. Se mikä sopii minulle voi sopia sinulle tai sitten ei. Jokainen tietää tämän itsestään mikä on se aika, jonka tarvitsee ladatakseen omia akkujaan arjessa ja miten tämän ajan haluaa viettää ja miten sen kaiken muunkin ajan viettää. Jokaisen oma elämä koostuu omista valinnoista.

Pääasia, että tänään niin minä kuin sinäkin, voimme viettää omaa aikaamme tavalla tai toisella ja tuntea elävämme omaa elämäämme.


2 kommenttia:

  1. Vastavierailulla ja jään lukijaksi. :) En tiedä miten en ole aiemmin tänne eksynyt, kun muistan kumminkin lukeneeni sun kommentteja muiden postauksissa: ja ne on olleet hämmentäviä. Minäkin kun siis olen Elina L ja useimmiten sun kommentit on vielä kuin omasta suusta - tai ainakin ajatus on sama, sulla vain paremmin muotoiltuna. :D

    VastaaPoista
  2. Oi ihanaa, Elina onkin hieno nimi ja vielä L :), niin ja tervetuloa! Niin minäkin kiinnitin sinun kommentteihisi huomion muiden blogeissa ja siitä syystä hakeuduin katsomaan sinun tekstejäsi. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!