Etusivu

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Juuri nyt...

...on kaikki hyvin. Vai onko?

Minulla on tänään ollut kovin takkuinen ja voimaton päivä. Mikään ei ole tuntunut luonnistuvan. Kaikki mitä olen aloittanut, on tavalla tai toisella mennyt suoraan sinne jonnekin. Tai  sille on ainakin tuntunut. Mikään ei ole sujunut hyvin. Kaikki ei ole ollut hyvin. Tai no... tämä on minun subjektiivinen kokemus kaikkiin asioihin, eli toisin sanoen joihinkin asioihin, jotka vain saivat minun päässäni suuremman siivun mitä olisi tarvinnut. Paljonhan tässä päivässä on ollut ihanaa ja hyvää. Paljon on ollut kiitoksen aiheita, pötköttelin muun muassa lastemme kanssa pitkään aamulla ja söimme hitaan aamiaisen, tapasin pientä kummipoikaani ja ulkoilin yhdessä lasteni kanssa. Paljon muutakin ihanaa, mutta silti voimani ovat olleet kadoksissa ja energia hukassa.  

Nukkumaan käydessä lapseni valitteli huonoa oloa ja häntä lohdutellessa ja silitellessä sängyn laidalla totesin hänelle, että "kaikki on hyvin, älä huoli, aamulla voit jo paremmin". Hetki sitten ystäväni soitti minulle. Juttelimme niitä näitä ja enimmäkseen hän kertoi omia kuulumisiaan, enkä minä maininnut suuremmin minun takkuisesta päivästäni. Juuri kun olimme lopettamassa puhelua hän sanoi minulle yhtäkkiä "kaikki on hyvin". Eikä muuta. Pysähdyin tähän lausahdukseen, enkä osannut siinä hetkessä edes kysyä mitä hän  mahtoi sillä tarkoittaa. Toivotimme vain toisillemme heipat.

Jäin miettimään onko minulla kaikki nyt oikeasti hyvin, vaikka oma oloni onkin jotain ihan muuta. Ja totesin, että on. Miksi olinkin ajatellut, että kaikki menee päin hemmettiä tai mikään ei suju, kun arjessani on kuitenkin valtavasti asioita, jotka sujuvat ja on hyvin. Olen terve, minulla on ihana perhe, katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa, ystäviä ja naapureita ym. jotka tarvittaessa aina auttavat. Mikä minulla nyt olisi huonosti. Huonosti minulla oli vain asiat, joiden olin ajatellut menevän tietyllä tavalla tietyssä ajassa ja hetkessä. Kun asiat eivät menneetkään niinkuin minä olin ajatellut tuntui pahalle, sillä koin ettei mikään suju, kun mikään ei mennyt niinkuin olin ajatellut. Todellisuudessa asiat sujuivat, eivät vain minun toivomallani tai suunnittelemallani tavalla. Minulle ehkä suurin haaste (ainakin juuri tällä hetkellä, ensi viikolla  saatan olla eri mieltä) onkin ymmärtää, että elämä kantaa meitä, emmekä me elämää. Elämälle tulee antaa tilaa, antaa mahdollisuus edetä sinne ja sellaisella painolla, kun se on meille hyväksi. Harmia syntyy siitä, kun itse yrittää kantaa elämää  ja hallita sen menoa. Elämää ei voi kontrolloida. On elettävä tässä ja nyt hetkessä. Todellisuudessahan minä halusin hoitaa ne tietyt asiat omalla tietyllä tavallani pian pois alta, jotta voin tehdä sitä ja tätä. Elin siis sitten kun elämää. Monta kertaa olenkin todennut ja kirjoittanutkin tästä, kuinka "sitten-kun- elämää" ei kannata elää ja nyt elin sitä itse ja päiväni olikin ihan syvältä.

Tämän tajutessa ja oivaltaessani oloni helpotti hetkessä ja huimasti. Mitä siis opin. Kaikki on nyt hyvin. Kaikki on hyvin juuri sellaisena kuin on. Minun ei tarvitse yrittää päättää miten asioiden kuuluisi olla, kaikki menee omalla painollaan, kun en vain koeta hallita tätä elämää tai elää sitten kun. Minun täytyy lopettaa vastustaminen ja hyväksyä tämä hetki sellaisena kuin se on. Joskus voin antaa joidenkin asioiden odottaa, ja keskittyä siihen mikä tällä hetkellä on oleellisempaa. Elettävä on tässä ja nyt ja luotettava siihen, että elämä kantaa. Ei aina asiat menekään niin kuin itse haluaisi. Mutta itse voimme vaikuttaa siihen, miten otamme ja koemme nuo asiat.



Itsestäni opin, että aina ja yhä uudelleen voin oppia uutta. Ja samankin asian oppiminen / oivaltaminen ja käytöntöön soveltaminen voi viedä pitkänkin aikaa. No sinänsä ei tämä mitään uutta minulle ollut, mutta ravisteli jälleen tähän hetkeen ja siihen mikä milloinkin on tärkeää. Tilanteet näyttäytyvät meille aina eri valossa. Jokainen tilanne, jokainen ihminen voi olla opettajani tällä matkalla elämän ihmeellisessä maailmassa.

Minä, kuin myös sinä, voidaan nauttia elämästämme ja tehdä niillä raaka-aineilla mitä on käytettävissä tästä päivästä parhaan mahdollisen. No, nyt tätä päivää ei kuitenkaan ole enää kovin paljon jäljellä, mutta huomenna aion taas hymyillä!

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen pohdiskelu! Tähän kyllä aina aika ajoin sortuu, että haluaisi asian sujuvan tietyllä tapaa ja kun ei mene juuri sillä tavalla, niin on pettynyt ja vihainen... Ja siltikin vaikka lopputulos olisi ihan yhtä hyvä jollain toisella tapaa...

    Mukavaa päivän jatkoa ja uutta viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Joskus on vaikea heittäytyä tähän hetkeen ja vain olla läsnä siinä mitä milloinkin tekee. Mutta joskus on näin ja joskus on toisin. Hyväksyttävä on vain se mitä milloinkin on, itse ainakin olen huomannut,että vastaan pyristeleminen tuo vain lisää hankaluuksia.

      Oikein mukavaa alkanutta viikkoa sinullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!