Etusivu

maanantai 15. syyskuuta 2014

Uskallatko epäonnistua?



Ei voi tietää mitä on ilo, jos ei koskaan ole kokenut surua. Ei voi tietää mitä on kylmä, ellei ole kokenut kuumaa. Jos ei ole ollut sairas, ei osaa arvostaa terveyttä. Jos ei koskaan ole ollut nälkäinen, ei tiedä mitä on kylläisyys.

Emme voi tietää mitään asiaa ennen kuin olemme kokeneet siitä monia eri puolia. Usein näihin kuuluvat virheet. Virheet ovat osa elämäämme. Virheiden tehtävä on ohjata tekemisiämme oikeaan suuntaan. Ajattelen, että virheiden kuten vastoinkäymistenkin tarkoitus ei ole lannistaa meitä, vaan ohjata meitä oikeaan suuntaan. Joskus on nähtävä joistain asioista ne kaikista ikävimmätkin puolet ja jutut, jotta voi ymmärtää ja nähdä asiat kokonaan kokonaisuuksina. Jos tekee tai saa aikaan jotain mikä ei tunnukaan hyvälle, tällöin tietää että, saman tekemisen tai ajattelemisen kannalta on tehtävä jokin muutos joko siinä tekemisessä tai ehkä itsessä. Joskus oman ajatusmaailman kääntäminen toiseen suuntaan auttaa kääntämään koko tilanteen voitoksi.

Virheet ja epäonnistumiset ovat osa elämäämme. Minulla oli pitkään tunne, että epäonnistumiset olivat vain ”minun” epäonnistumisiani. Toki näinhän on vieläkin, mutta en enää pelkää tekeväni näitä, sillä nyt tiedän etteivät ne vähennä minun arvoa ihmisenä, minuna. Jos epäonnistun jossain, se ei muuta minun syvintä olemustani, ainoastaan näyttää suuntaa missä tarvitsen vielä apua tai ehkä voin miettiä tuolloin onko suuntani oikea. Muistan, kun menin tauon jälkeen keväällä vyöhyketerapian tenttiin ja jännitin pääsenkö tentistä läpi. Äh! En päässyt. Tietenkin tuo hetken sapetti, mutta en kuitenkaan lannistunut, vaan ymmärsin, että tässä tarvitsen vielä lisää opiskelua. Ne jutut mitkä olin tehnyt ensimmäisessä tentissä väärin, osaankin nyt varmaan parhaiten. Tämä oli minun oppimiseni kannalta hyvä juttu.

Toki tentissä epäonnistuminen tai virheiden tekeminen on ”pientä”. Jos olet jäänyt vaille haluamaasi opiskelupaikkaa tai hakemaasi työtä, epäonnistumisen fiilis voi viedä mennessään kuin hyökyaalto. Elämässä on aina esteitä ja synkkiä päiviä ja vielä kaikenlaisia pölkkypäitäkin voi eksyä välillä matkalle. Haasteet, virheet ja epäonnistumiset voi kuitenkin kokea ja nähdä mieluummin astinlautana eteenpäin kuin muurina. Kaikesta selviää, kun niin päättää. Sinäkin. Ihan totta. Niin minäkin olen tehnyt. Ja voi miten paljon olekaan elämäni aikana tehnyt virheitä ja epäonnistunut! Mutta, kun olen lakannut yrittämästä onnistua, olen alkanut onnistua. Tämä tuntuukin ihan hassulle. Virheet eivät lakaise minua maton alle, näin olen päättänyt. Minulla on lupa, kuin myös sinulla, epäonnistua ja tehdä virheitä. Itselleenkin voi nauraa, se vapauttaa. Ei ole hyvä olla liian ankara itselleen.

Usein kuuleekin sanottavan, että virheistä oppii. Silti jo ala-asteella koulun penkillä pienille koululaisille koetetaan ehkä tavallaan opettaa, että pitäisi onnistua. Mitkä paineet voi jo monella pienellä lapsella olla siitä, että pitää onnistua! Kokeet voivat jännittää, niin että vatsaa vääntää. Todellisuudessa jokainen meistä, kuin myös nuo pienet koululaisetkin saavat tehdä virheitä, meidän aikuisten tehtävä on näyttää heille mallia, että ei haittaa vaikka ei aina onnistu. Luulen, ettei kukaan selviä tätä elämää tekemättä virheitä tai ole epäonnistumatta jossain. Uskon kuitenkin, että jokainen joka on tehnyt virheitä, on huomenna pidemmällä kuin tänään, kun vaan pysähtyy näkemään miksi tai millaisen virheen teki.

 

Löysin tämän kortin joku aika sitten ja joka päivä siitä siitä lähtien sitä katsoessani,
 tulen hyvälle tuulelle, oli päivä sitten millainen tahansa. Tänään olenkin pidemmällä kuin eilen.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa sinulle!

2 kommenttia:

  1. Miten loistava kirjoitus ja ajatuksia herättävä. Varsinkin nuo ensimmäiset virkkeet, ettei voi tietää sellaisista asioita joita ei kokenut, tai jotain ei osaa arvostaa kuin vasta kun sen on mennettämässä. Minusta lapsillekkin pitäisi opettaa, että saa epäonnistua ja siitä ei saa lannistua. Epäonnistumisen vuoksi ei ole epäonnistunut ihmisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tania kommentistasi! Olen aivan samaa mieltä kanssasi,etteivät epäonnistumiset merkitse epäonnistumista ihmisenä, ja onkin todella tärkeää että jo lapsena tämän jokainen tuntisi syvällä sisimmässään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!