Etusivu

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Sisäinen palo


Kasvun ilo!- blogi on ollut nyt olemassa puoli vuotta. Puoli vuotta sitten painoin ensimmäisen kerran julkaise "nappia". Muistan miten tuo jännitti, miten olinkaan odottanut, että pääsisin kirjoittamaan ja julkaisemaan ajatuksiani. Silloin päässäni risteili paljon mietteitä, kuka ajatuksiani lukisi ja olisiko ne kenestäkään edes kiinnostavia. Pohdin paljon, miksi jokin voima vetää minua aina vain kirjoittamaan, mistä kirjoittaisin ja riittäisikö minulla asiaa puusta pidemmälle ja miksi ihmeessä haluaisin kirjoituksiani julkaista. Lisäksi mietin, mitä edes voin julkaista, sillä ajatukseni muuttuvat, kasvan ja kehityn jatkuvasti. Eilen ajattelin näin, tänään toisin, ehkä huomenna olen vielä viisaampi. Mistä siis kirjoittaisin, tai mitä julkaisisin!? Tiesin kuitenkin, että elämä minua kiehtoo. Kasvaminen tässä elämän ihmeellisessä maailmassa. Hyvinvointi, joka kuuluu jokaiselle. Kokonaisvaltainen hyvinvointi, josta itse olen oppinut paljon, paljon kantapään kautta ja monessa asiassa olen mennyt takapuoli edellä puuhun, joten oppinut olen. Uskallan väittää näin. Tiedän ja tunnen itseni. Kyllä, oppinut olen.


 
 
Itse olen saanut paljon toisilta ihmisiltä, jotka ovat jakaneet rohkeasti tarinansa ja kokemuksensa. Olen samaistunut moniin kertomuksiin ja voinut peilata itseäni toisista. Olen saanut inspiraatiotoita ja oivalluksia kirjoista, muiden blogeista, lehtiartikkeileista ym. Miksi en jakaisi tätä muillekin. Ei tämä elämä nyt niin helppo laji ole, että tässä täysin yksin tarvitsisi selviytyä. Ja suurin kaikista, tuo sisimpäni suuri polte, tunne, palo kirjoittamiseen oli niin voimakas, etten voinut olla sitä kuuntelematta. Ja tein jotain itselleni uutta ja hulluakin. Päästin irti ajattelusta, etten voi, vaan ajattelin kyllä voin, pystyn ja osaan.
 
Alkuun kohtasin heti vastoinkäymisiä, tai  haasteita. Tietotekniikka ja minä. Päätin kuitenkin, etten aio hiuksiani tämän takia menettää. Aion olla jonain päivänä parempi näiden teknistenlaitteiden kanssa. Aion hallita näitä paremmin. En kuitenkaan jaksa käyttää energiaani, esimerkiksi ulkoasuun. Tiedän. Pikkujuttuja. Mutta kun blogini täyttää vuoden, voin juhlia myös sitä, että olen oppinut liittämään hyviä valokuvia helposti ja koko blogin etusivuni näyttää toiselle, tässä on minun tavoitteeni seuraavalle puolelle vuodelle. Nyt tämä on vielä vaiheessa. Pikkuhiljaa kehityn niillä alueilla, jotka eivät ole vahvuuksiani.
 
Joku kysyi minulta joskus, mistä kirjoitat, mistä saat ideat tekstiisi ja miksi et kirjoittanut siitä tai tästä, kerrottuani jotain elämästäni. Teksini syntyvät silloin kun syntyvät. Olen muutaman jutun vain kirjoittanut "pakon" sanelemana, tyyliin "en ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään, nyt on jo jotain kirjoitettava". Näistä en ole niin kovin iloinen. Sittemmin olenkin päättänyt, että kirjoitan blogiani ainoastaan silloin, kun sille tuntuu, silloin kun minulla on jotain asiaa, silloin kun sisimmässäni niin koen. Ja tärkein, silloin kun minä nautin tästä. Joskus siis tekstejä tulee tiheämmin, joskus harvemmin. Harvoin suunnittelen mistä kirjoitan, istun koneen ääreen ja annan tekstin tulla. Tottakai tekstit kumpuavat elämästäni, kokemuksistani, milloin mistäkin mitä vastaani tulee. Kaikki kirjoitukset ovatkin minun näkemyksiäni, joku toinen voi olla eri mieltä, ja siihen on oikeus. Olen asiantuntija oman elämäni ja arkeni suhteen. Joskus koen ja tunnen ihanan flow-fiiliksen, kun voin upota kirjoittamaan. Kirjoitan ja kirjoitan. Teksti on valmis, usein hyvinkin lyhyessä ajassa. Lukaisen läpi, korjaan isoimmat virheet ja painan julkaise. Joskus koen epäröintiä. Pitäisikö tätä hioa enemmän, pitäisikö korjailla tai muutella jotain. Ja usein päätän, ettei, antaa mennä vain sellaisena kuin on. Niin minäkin olen, sellainen kuin olen. En ole valmis, pidemmällä vain kuin eilen.
 
Minulle itselleni tämä blogi on toiminut ajatusteni selkeyttäjänä. Olen aina oppinut kirjoittamalla ja tätä kautta ajatukset myös jäsentyvät minulle. Tämä blogi on kaikessa hulluudessaan merkinnyt minulle myös enemmän rohkeutta olla minä, sillä tätä kautta olen avannut omat ajatukseni ja mietteeni kaikkien muidenkin luettavaksi.  Olen saanut kohdata pelkojani, epävarmuuttani. Olenkin oppinut kuuntelemaan vahvemmin mielen pelkojen sijaan omaan sisäisyyttäni ja tuomaan tätä esiin. Tästä minä nautin ja ammennan voimaa.
 
Olen saanut paljon kiitosta ja kannustusta teiltä lukijoilta. Jokainen kommentti, meili ja jokainen sana ovat lämmittäneet sydäntäni paljon! Suuri kiitos näistä! Nämä ovat antaneet minulle voimia jatkaa kirjoittamista. Välillä olinkin aivan hämmentynyt saamastani palautteesta, vau, näin moni on todella lukenut minun ajatukseni. Huikelta se tuntui ja tuntuu yhä. Alkuun ajattelin, että minulle riittää yksikin lukija, ja nyt teitä on paljon enemmän. Osa on kirjautuneita lukijoita, osa ei, tiedän teitäkin siellä olevan. Kiitos teille kaikille, jotka olette juttujani  lukeneet. Alussa ajattelin, että jos joku tästä saa itselleen hyötyä, iloa tai tukea, olen siitä myös kovin kiitollinen, tuplahyöty, sillä itsehän hyödyn paljon tästä kirjoittamisesta. Nyt teidän teitäkin olevan siellä enemmän kuin yhden ihmisen verran. Toivon, että voin jatkaa samalla mallilla. Toivon teidän hyötyvän ajatuksistani yhtälailla kuin minä. Ja saavan yhtälailla kuin itse olen saanut lukiessani muiden tekstejä tai tarinoita. Jatkossakin toivon saavani palautetta ja jos sinulla on jotakin ideoita tai ajatuksia, mistä haluaisit minun kirjoittavan senkin mielelläni haluan tietää.

Ensimmäinen puoli vuotta on siis mennyt. Kiitos tästä teille lukijani. On mukava kirjoittaa, kun tietää, että joku tämän tänään lukee. Joku pysähtyy hetkeksi ajatuksiini ja mietteisiini. Se olet sinä. Lämmin kiitos sinulle.


Halauksin, Elina

 

5 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu tuo "elämä kiehtoo" -se on ehkä se mistä minullakin kirjoittaminen kumpuaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on niin hieno seikkailu ja mysteeri, että kyllähän tästä aina jotain ajateltavaa ja kirjoitettavaa irtoaa. Joskus enemmän ja joskus vähemmän :).

      Tervetuloa muuten sinulle! :)

      Poista
  2. Tänään se olin myös minä :) Kiitos blogistasi ja tästäkin hyvästä kirjoituksesta! Itseäni vähän vaivaa se, että yritän viilailla postausten tekstejä viimeiseen asti (tai no, välillä kyllä tulee jo ihan pelkästään ajanpuutteen vuoksi aika löysin rantein kirjoiteltua...), ja auta armias, jos huomaan jonkun (yleensä kielioppi-)virheen jälkeenpäin, se raivostuttaa :D Siksi harvemmin lueskelen kirjoituksia jälkikäteen...

    Mutta siis hyvin kirjoitat, ja tykkään lukea sun ajatuksia :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon Nunu!

    Minäkin olen huomannut jälkeenpäin kielioppivirheitä teksteissäni, siksi en niihin myöskään paljon palaakaan jälkeenpäin, ehkä joskus myöhemmin sitten :) sitten ei ehkä virheet enää harmita.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!