Etusivu

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Keskeltä viikkoa päivää!


Täällä jälleen! Nyt vasta tajusin, että melkein viikko on mennyt, etten ole kirjoittanut mitään minnekään... oho! Pitkä tauko minulle kirjoittamisesta, sillä tämä kirjoittaminen on minun kanava aukoa ajatuksiani. Toisin sanoen onkohan viikko mennyt pää puuroutuessa... ?

No ei sentään, ainakaan aivan täysin! Viime viikon opiskelut tyhjensivät jälleen aivoni niin tehokkaasti, ettei mitään kirjoitettavaa ole ollut ja toisaalta samaan aikaan aivot ovat raksuttaneet täydellä höyryllä uuden omaksumisessa ja sisäistämisessä. Samalla olen saanut kelata  lahjakkaasti omaa elämääni. Saavutin muistoja hyvin varhaiseen lapsuuteen asti. On mielenkiintoista havaita, miten sitä ihminen säilöö asioita ja tapahtumia ja niihin liittyviä tunteita sisälleen ja kehoonsa. Eipä ole ihme, että tukoksia syntyy, jos näitä ei pura silloin, kun niiden aika on. Tässähän usein riittää, etenkin lapsella, vain asian ääneen sanominen tai sen, että vanhempi sanoittaa tunteen lapselle mikä milloinkin on kyseessä ja, että lapsi saa tuntea turvallisen sylin ympärillään. Jos kuitenkin tukoksia ehtii syntyä, ja ne ovat siellä pitkään, energia ei pääse tasaisesti virtaamaan kaikkialla. Tulipa tämäkin omalla kohdalla todistettua. No toisaalta tiesinkin jo tämän. Tukoksista on kuitenkin mahdollista päästä eroon ja wau, mikä fiilis kun kehossa virtaa tasaisesti!

Toinen syy miksi en ole kirjoitellut on se, että minuun on iskenyt liikuntakärpänen! Kuten varmaan aika moneen muuhunkin näin syksyn kynnyksellä. Olen aina lapsesta asti harrastanut jotain liikuntaa ja omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen on ollut minulle tärkeää. Kuitenkin elämässäni oli pari viime vuotta syystä ja toisesta sellaista, etten saanut säännöllistä ohjauttua liikuntaa itselleni aikaiseksi, tai ne lopahtivat, siitä syystä ja toisesta. Toki omistamme tuon koiran, joka ei anna armoa sille, että tarvitsee lenkkeilyä ja ulkoilua, eli olenhan jollain tapaa kuitenkin aina liikkunut, siis yleensä lenkkarit jalassa. Nyt kuitenkin lihakseni ovat huutaneet kunnolla töitä ja nyt ovat sitä saaneetkin. Ah, mitä kipua, ihanaa sellaista. Olen myös ilmoittautunut joogaan ja voi miten sitä odotankaan! Se on vastapainoa fyysiselle kehon rasittamiselle. Tasapaino täytyykin säilyttää elämässä asian kuin asian suhteen.

 

Vain oman kehon, ajatusten ja tekemisten ollessa balanssissa voi ihminen voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Uskon, että jokainen meistä tarvitsee tätä. Joskus voi olla aikoja, että esimerkiksi työ vie enemmän, eikä aikaa ole pitää huolta kunnostaan tai rentouttaa mieltään, sillä tavalla mikä itselle on hyväksi, mutta pidemmällä aikavälillä tällainen syö sitä konaisvaltaisen energian virtausta itsestä. Olemme kuitenkin kaikki kokonaisuuksia, ja kaikki vaikuttavat kaikkeen. Tasapaino kaiken keskellä on a ja o.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!