Etusivu

lauantai 27. syyskuuta 2014

Joogan ihmeellinen voima


Jo on viikko vierähtänyt viikonloppuun! Koululaisillamme on tällä viikolla ollut koulussaan kävelyhaaste, eli jokaisesta kävellystä puolesta tunnista aikuisen kanssa on saanut rastin, ja näitä sitten kerätään tietysti mahdollisimman paljon. Viikko on vierähtänyt vähän vähemmän yhdessä kävellen, mutta tänään onneksi sääkin suosii ulkoilua, eli tämä perhe talsii tänään!  Urheiltu on kyllä muuten aktiivisesti koko viikko. Ja minun arkeni päättyy aina perjantaisin joogaan. Olenkin koko syksyn aktiivisesti ja säännöllisesti joogannut. Ja, voi miten siitä nautinkaan!
 
Ajattelen, että kehomme varastoi kaikki tunteemme, kokemuksemme, taakkamme, huolemme, murheemme ja stressimme tavalla tai toisella itseensä. Ajan kuluessa keho alkaa huudella meille apua, mikäli emme ole sitä tarpeeksi kuunnelleet ja se meinaa jäädä menomme jalkoihin. Joogasta onkin sanottu, että se voi puhdistaa ja havahduttaa kehoa ja mieltä löytämään uusia mahdollisuuksia. Se voi kuulemma myös muuttaa näennäisesti piintyneitä kielteisiä tottumuksia. Tähän viimeiseen en voi ottaa kantaa, itselläni näin ei ole käynyt, mutta vuoden päästä tilanne voikin olla toinen. Täytyisi varmaan pohtiakin mitkä voisivat olla itselläni näitä piintyneitä kielteisiä tottumuksia...en polta, en käytä alkoholia juuri lainkaan, en syö epäterveellisesti, en enää edes juuri napostele illalla lasten mentyä nukkumaan, mitä joskus olen kyllä tehnyt ihan kiitettävästi... en näin nopeasti mietittynä siis tiedä mistä tavasta minun pitäisi päästä eroon. Tässäpä minulle siis puntaroitavaa. Toki jos joogan valitsee jokapäiväiseen elämäänsä elämäntavakseen, niin kyllähän elämä varmasti muuttuu, jos kehon varastoituneet tukokset pääsevät aukeamaan ja keho puhdistautuu ja voi hyvin. Muutos tapahtuu tuolloin väistämättä. Jatkuvasti kahvia juova, voi huomata ehkä jaksavansa ilmankin kofeiinia tms.
 
Jooga kuitenkin vaatii jo pieninä määrinä tähän hetkeen keskittymistä, tässä hetkessä olemista ja oman kehon kuuntelemisesta. Tämä väistämättä auttaa pysähtymisessä ja mielen hiljentämisessä. Toki tiedän ihmisiä, jotka ovat sanoneet joogan olevan liian hidastempoista heille. Varmasti näin voi ollakin. Joogaakin on hyvin monia eri suuntauksia ja erilaisia opettajia ja jokaisella on omansalainen elämäntilanne, elämänkokemus ja elämännäkemys. Jokainen löytää oman reittinsä ja tapansa mikä rentouttaa ja tyhjentää mieltä ja auttaa kehoa jaksamaan. Minulle tämä jooga on nyt yksi sellainen. Kehoni on joskus joutunut koville. En ole sitä osannut aina kuunnella. En ymmärtänyt kuinka tärkeä se minulle onkaan. Ajattelin vain, että kyllä minä jaksan! Suomalaisella sisulla eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven... juupa juu. Vaikka mieli jaksaisikin ei keho välttämättä aina jaksa, varsinkaan, jos sillä on paljon painolastia mukanaan kannettavana. Olen onneksi oppinut kuuntelemaan kehoani ja ymmärrän sen tärkeyden minun hyvinvoinnille, joten hyvää huoltahan siitä on pidettävä ja huomioitava se kuten muutkin asiat elämässä. Jooga on vastapainoa fyysiselle kehon rasittamiselle. Jooga venyttää ja vetreyttää lihaksia, se vahvistaa ja antaa niille myös tarvitsemaansa voimaa ja kestävyyttä lempeällä tavalla.



 
 
Ei sillä minä pidät itseäsi, tai kuka olet. Ei sillä mitä on tapahtunut menneisyydessä tai mikä tämänhetkinen tilanteesi on. Jokainen, joka haluaa voi murtaa vanhoja tottumuksiaan, voi päästää irti vanhoista ajatus- ja  toimintatavoistaan. Sinäkin. Omalla tavallasi. Tärkeää on kuitenkin kunnioittaa omaa kehoaan ja pitää siitä huolta tänäänkin, tavalla tai toisella, sillä mikä itselle on hyväksi.

Ihanaa tätä päivää sinulle!

 

2 kommenttia:

  1. Osuva teksti, jälleen kerran. Samoin tekstisi bloggaamisesta ja blogin puoli vuotisesta taipaleesta olisi voinut olla minun kirjoittamani! Keho tosiaan haluaa jarrutella, tavalla tai toisella. Nimim. hartioilla koko maailman murheet... onneksi on keinoja miten kehon stressitason saa laskemaan, pitää vain löytää oikeat keinot itselleen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Keho on kyllä mielenkiintoinen ja viisas, varsinkin kun sitä malttaa kuunnella. Itse en joskus ymmärtänyt vielä niitä kehon kuiskauksia, mutta kun se alkoi huutaa ja huutaa, niin kyllähän sitä oli kuunneltava. Nyt onneksi jo ymmärrän ottaa pienetkin vihjeet onkeeni, ja jooga auttaa kyllä osaltaan tässä minua. Mutta kuten totesitkin, jokaisella on ne omat keinot ja jokainen löytää ne itse. :)

      Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!