Etusivu

torstai 4. syyskuuta 2014

Älä lannistu!


Joskus elämässä tulee vastaan haastavia tilanteita. Vastoinkäymisiä. Epämiellyttäviä asioita. Vaikealta ja suurelta tuntuvia asioita ratkaista. Asioita ja tilanteita, jotka vievät fiiliksen, elämän ilon ja voimat miinuksen puolelle. Asioita, joita ei tekisi mieli nähdä ja tilanteita, joista tekisi mieli juosta pakoon. Sairaudet, taloudelliset ongelmat, ihmissuhdepulmat, työ haasteet, oman mielen kiemurat... mikä tahansa voi tuntua ja olla välillä "elämää suurempi koettelemus". Uskon kuitenkin siihen, että mikään näistä ei ole tarkoitettu kohdattavaksi sen takia, että se nujertaisi meidät, latistaisi meidät tai lannistaisi matkaamme eteenpäin, kohti sisimmässämme oikeaksi kokemaamme tietä. Uskon, että tarkoitus ei ole jäädä paikoilleen junnaamaan. Ehkä nämä on kohdattava siksi, että kaikessa ikävyydessään ne sisältävät jotakin mistä voimme ihmisinä oppia enemmän. Oppia itsestämme. Oppia tuntemaan itseämme paremmin.

Aina vaikeuksien keskellä tai tien risteyksessä, jossa pitäisi valita suunta kumpaan kääntyä, ei päällimmäisenä ole tunne ”jee, mitähän tästä opin”. Vaan kaikkea muuta. Olo voi olla niin tukala, että muulla ei ole väliä, kuin että pääsisi tuosta tunteesta ja tilanteesta tai asiasta eroon. Joskus on vain ehkä hetkeksi pysähdyttävä siihen tienristeykseen, katsottava asiaa / tilannetta / tunnetta suoraan silmiin. Nähtävä se mitä se oikeasti on, ilman tummentavia, peittäviä laseja. Ehkä siitä ei heti mitään opi, eikä heti ymmärrä miksi tämä asia on näin tai noin, mutta se vain on. Joskus myöhemmin voi nähdä yhteydet ja vaikeudet  omaksi voitoksi. Vaikeudet ja haasteet voivatkin olla osa muutosvaihetta, jonka takia elämä voi tuntua monimutkaiselle ja raskaalle. Tuo muutos voi joskus olla ehkä parasta mitä on tapahtunut.

Mutta entä sitten, kun on siinä tien risteyskohdassa, ja on katsonut kaikki ohimenevät kulkupelit ja tie on hiljainen ja toinen suunta pitäisi valita. Mitä sitten voi tehdä? Olen joskus jostain lukenut viisaan ajatuksen, joka on minua ohjannut omissa valinnoissani elämäni suhteen: se mikä saa silmät säteilemään ja sydämen riemuitsemaan on merkki oikeasta valinnasta elämässä. Joskus tuota riemua tai silmien tuiketta ei tunnu kumpaankaan suuntaan käännyttäessä, mutta ehkä kun on riittävän kauan hiljaa ja vain kuuntelee, saattaa kuulla ja tuntea edes pienen aavistuksen siitä, kumpi suunta tuottaisi tuota silmien tuiketta ja antaisi sydämen pakahtua onnesta.

Eli ei kannata lannistua!

Sateen jälkeen aina paistaa aina, ei välttämättä heti, mutta varmasti jossain vaiheessa!


Ja kivikon takana on aina jossain vaiheessa tasaista.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!