Etusivu

torstai 28. elokuuta 2014

Kaikki palaset mitä tarvitsee...


... saattaakin olla jo olemassa.

Minulla on tiedossa jälleen opintoviikonloppu. Kylläpä sitä voikin jo odottaa. On hienoa huomata itsestä miten uuden opiskelu, omalta mukavuusalueelta poissaolo, voi piristää ja antaa voimia. Vaikka kokemuksesta myös tiedän, että kolmen päivän tiivistahtinen  opiskelu ja jatkuva ryhmässä oleminen on toisaalta uuvuttavaakin. On kuitenkin upeaa todeta minä voin, minä pystyn ja minä osaan! Vaikka toki harjoitusta kovin vielä tarvitsenkin ja opiskelua, mutta silti. Minä siis opiskelen vyöhyketerapiaa Kaironin instituutissa. Saa nähdä mitä elämä eteeni vielä tuo. Nyt tämä tuntuu kovin oikealle ja hyvälle. Olen useasti ajatellut, että vaikka en päivääkään tekisi itse vyöhyketerapia-työtä työnä, tämä on antanut minulle jo niin paljon, että itseni kannalta se on ollut hyödyllistä.
 
Usein jätämme itsemme taka-alalle. Emme sano tarvitsevamme, emme tee tarvittavia tekoja sen eteen mitä itse kaipaamme ja haluamme omaan hyvinvointiimme. Jokainen on kuitenkin aina viime kädessä itse vastuussa omasta elämästään ja omasta hyvinvoinnistaan. Toisten tarpeet ja halut on hyvä ottaa huomioon, mutta vain miellyttämällä muita sivuuttaa itsensä ja omat tarpeensa. Saatamme huomaamattamme ottaakin itsellemme rooleja, joiden varjolla oma minä onkin helppo unohtaa. Joku voi olla esimekiksi uhrautuja, joka laittaa kaikkien muiden tarpeet ensimmäiselle sijalle, ja saa tätä kautta itselleen arvostuksen tunnetta. Joku saattaa olla äärimmäinen suorittaja, jotta tekemisellä saa itselleen tunnetta omasta osaamisestaan ja tuntumaan olon tärkeältä. Vaikka suorittaisi tai tekisi mitä tahansa elämässään, omaa itseä ei kannata unohtaa, eikä niitä asioita mitkä itselle ovat tärkeitä. Omaa itseä onkin syytä kuunnella.
 
Jokainen meistä voi tehdä ja elää omansanäköistä elämää. Jokainen valinta, jokainen teko ja jokainen sana ohjaa meitä sinne minne haluamme, joten kannattaa valita niitä asioita mitä oikeasti haluaa, kannattaa tehdä niitä tekoja, joista nauttii ja ajatella ja sanoa sitä mitä oikeasti tahtoo, eikä sitä mitä ehkä luulee muiden haluavan kuulla tai ajattelevan. Siinä vaiheessa, kun elämä on suoraan sanottuna mennyt hieman perseelleen, oma suunta on hukassa ja tie jota kulkea takkuaa jatkuvasti, ei välttämättä näe sitä mikä on oma juttu, mihin suuntaan pitäisi ottaa askeleita tai mitä edes haluaa. Loppujen lupuksi kaikki alkavat kovin pienestä. Pienillä teoilla saa viimein suuria muutoksia. Ei kannata siis välttämättä heti alkaa tavoitella sitä kuuta taivaalta (vaikka ei sekään aina huono vaihtoehto ole), vaan ihan pienin muutoksin voi järjestää arkea ja omaa elämäänsä niin, että siinä on niitä tekijöitä, joista itse nauttii ja saa voimia. Näistä syntyy hyvinvointia elämään ja ehkä sitä huomaan jossain vaiheessa katselevansa omaa elämää uusin silmälasein. Ehkä sitä huomaa, että kaikki ne palaset mitä omaan hyvään oloonsa tarvitsee ja kaipaa onkin jo ympärillä. Joskus vain palasten kasaaminen  yhdeksi isoksi kasaksi voi tuntua työläältä, eikä kokonaisuus ole täysin selvillä. Se millainen kokonaisuus kelläkin sitten on, onkin jokaisen oma juttu ja se selviää sitten, kun sen aika on. Minun kasastani puuttuu vielä muutamia palasia. Tiedän niiden olevan tulossa, mutta ihan vielä ei ole niiden aika.


Lähden nyt kuitenkin pakkaamaan laukkuni ja valmistautumaan tulevaan. Pienin teoin ja askelin  valitsen elämääni asioita, joista nautin ja ammennan voimaa ja iloa, tämä on nyt yksi niistä. Näitä tehdessäni enää päämäärällä ei ole niin väliä, sillä itse tekeminen on jo niin antoisaa.

Ihanaa loppuviikkoa sinulle!
 
 

2 kommenttia:

  1. Mukavaa koulutusviikonloppua sinulle!

    Totta, kohti päämäärää voi edetä pienin askelin. Ja jo niistä pienistä jutuista voi saada innostusta ja uutta energiaa:) Ja lopulta - toivottavasti - niiden pienten askelten kautta voi tehdä juuri sitä mistä haaveilee:) Tähän tähtään juuri itse tällä hetkellä..

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos!

    Niin minäkin etenen nyt askel kerrallaan ja todennut, että ainakin nyt tuntuu hyvälle ja uskon, että nämä pienet askeleet kantavat vielä myöhemmin hedelmää :).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!