Etusivu

tiistai 5. elokuuta 2014

Irtipäästämisen vaikeus


Elokuu on alkunut ja kesä vain tuntuu jatkuvan, ainakin ilmojen osalta.  Ihanaa tätä elokuuta sinulle!

Huomasin eilen katselevani melkoisesti kuihtunutta kesäkukkaani ja ajattelin heittää sen jo menemään ja pohdin, voisinko laittaa jo lyhdyn tilalle. Kukaanhan ei minua estä laittamasta tuota lyhtyä. Miksi en laittaisi vaikka mieleni jo tekee? Ehkä pilvettömältä taivaalta kuumasti porottava aurinko ei tukenut ajatustani viilenevistä päivistä ja pimeyteen valoa tuovista lyhdyistä. Sain itseni kiinni tunteesta, että on ihanaa, kun syksy saapuu! Samalla on kovin haikea olo päästää irti kesästä. Minulla on ollut tänä vuonna moniin vuosiin todella ihana, rentouttava ja läsnäoleva kesä! Kiitos kesä! Olen täysin valmis jo syksyyn ja arkeen. Tuo arki odottaakin nyt jo aivan nurkan takana. Olemme kesän aikana menneet miten sattuu, eläneet kuin pellossa. Ihanaa on kyllä ollut. Ehkä tästä syystä onkin haikea olo. Ei tekisi mieli päästää irti, sillä niin paljon hyvää on ollut ja tullut elämääni tänä kesänä. Ehkä pelkään katoaako tämä kaikki ihana, jos päästän irti. Näinhän ei kuitenkaan ole, sen tiedän. Kaikki hyvä mitä minulle on tänä kesänä tapahtunut, ei loppujen lopuksi ole milläänlailla riippuvainen vuodenajasta. Samat tunnelmat voisi varmasti kokea myös talven hyytävillä pakkasillakin, vaikka hieman eri asioita tulisinkin tekemään.

Irtipäästäminen onkin yksi vaikeimmista kulmakivistä lähes asian kuin asian suhteen. Joka hetki elämässämme meillä jokaisella on mahdollisuus valita vastustaminen tai hyväksyminen, kiinnipitäminen tai irtipäästäminen. Kun pitää kiinni, uskaltamatta irrottaa otetta kiinnittyy siihen asiaan, jota samalla vastustaa. Mitään uutta ei voi koskaan syntyä, jos pitää kiinni vanhasta. Joskushan tämän tekee täysin tiedostamattaan. Sitä roikkuu asioissa, vaikka ei haluaisi. Viime kädessä on kuitenkin omien korvien välistä kiinni, rohkeneeko päästää irti. Etenkin silloin, jos tulevasta ei ole varmuutta, on irtipäästäminen vielä vaikeampaa. Sisimmässään ihminen saattaa tietää, että oman hyvinvoinnin kannalta on esimerkiksi parempi irtisanoutua työstä, joka on jo vuosia saattanut viedä enemmän kuin antaa. Tämä on voinut kuluttaa, raastaa ja repiä hermot riekaleiksi. Irtisanoutuminen ilman toista vakituista, hyväpalkkaista, hyvää työyhteisöllistä työpaikkaa tai edes vain sitä toista työtä, on kuitenkin vaikeaa. Jos tätä ei ole tiedossa, voi monesti tuntua helpommalta roikkua vanhassa, vaikkei tästä mitään iloa olekaan. Hyppy tuntemattomaan pelottaa. Pian ihminen voi olla jo niin uupunutkin työnsä alle, että kokee olevansa voimaton tekemään irtisanomispäätöstä. Joskus edessä voikin olla täydellinen uupuminen ja sairasloma tai jokin muu pakottava tapahtuma, joka pistää ihmisen hetkeksi huilipenkille miettimään omaa elämäänsä ja itseään.

Usein roikummekin vanhassa vain siitä syystä, ettemme luota siihen, että elämä kantaa. Koetamme järjestää elämässämme kaiken varman päälle. Suunnitellemme ja ennakoimme paljon. Elämme elämäämme jo kovin pitkälle valmiiksi ennaltamäärättyjen ja ajateltujen suunnitelmien mukaan. Joskus tämä ei vain toimi. Suunnitelmia on hyvä olla, ainakin niitä, jotka tukevat omia unelmia ja haaveita, omaa itseään ja omaa hyvinvointiaan. Muu tässä elämässä järjestyy kyllä tavalla tai toisella, kuin vain uskaltaa luottaa siihen. Minä toistanikin tätä aina itselleni, kun on haastavaa tai tulevasta ei varmuutta.




Uskalla sinäkin päästää irti tänään jostain aikansaeläneestä, turhasta, ajatuksesta tai uskomuksesta, tavarasta, ihan mistä tahansa, mitä et enää tarvitse sinun hyvinvointiisi. Minä aion tänään heittää kesäkukkani pois. Näin annan tilaa mielessäni syksylle ja uudelle, vaikka fyysisesti aionkin suunnata rannalle vielä tänään! Ainakin hetkeksi.
Helteethän tuntuvat vain jatkuvan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!