Etusivu

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tiedätkö sinä mitä haluat?


Kirjoitin viime postaukseni lopussa siitä, kuinka elämä olisi hyvä kokea merkitykselliseksi. Kuinka ajalla syntymän ja kuoleman välillä on kaikki merkitys, ja miten tuo aika olisi hyvä kokea mielekkääksi. Merkityksellinen elämä syntyy siitä, että ihminen kokee olevansa aidosti osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Sitä, että omalla toiminnalla voi tukea toisten ihmisten toimintaa. Sitä, että tämä toiminta tukee omia arvoja ja oma elämä onkin balanssissa oman arvomaailman kanssa. Sitä, että elämä ja tekeminen tuottaa iloa ja nautintoa. Olit sitten siivooja, tehdastyöntekijä, opettaja, taidemaalari tai ihan mikä tahansa, on tärkeää tuntea, että omalla tekemisellä on myös merkitystä toisille ja itse kokee tämän tärkeäksi ja nauttii tekemisestä.


Olen lukenut nyt Lauri Järvilehdon kirjaa Tee itsestäsi mestariajattelija (2012), jossa hän tuo esille idean kutsumuskartasta. En voinut olla tekemättä tätä kutsumuskarttaa, vaikka ajattelinkin tietäväni minun intohimon kohteeni ja ne tekemiset mitä minä haluan tehdä. Kutsumuskartan ideana on nimenomaan selvittää omat intohimon kohteet, saada selville millaista elämää elää nyt ja millaista elämä voisi parhaillaan olla. Nämä ovat niitä seikkoja mitä kukaan ei voi toiselle sanoa, sillä jokainen elää omaa elämäänsä ja kokee itse itselleen tärkeäksi ja hyväksi ne asiat, jotka sitä ovat.

Jos käyttää päivän sellaisten tekemisten parissa, joiden tekeminen itsessään palkitsee ja tyydyttää, voi hyvin. Jos taas päivä valuu turhauttavien ja merkityksettömien puuhien parissa, voi aamuherääminen ottaa helposti pattiin. Hyvinvointia omaan elämään syntyykin juuri ja nimenomaan kaikessa yksinkertaisuudessa silloin, kun voi hyvin ja tuntuu hyvälle. Onnihan ei koskaan perustu siihen, mitä on ja omistaa, vaan siihen mitä tekee ja miten tekee. Tekemisen sivutuotteena syntyykin tuo onnellisuus. Eli pelkkään päämäärään tähtäävä toiminta ei välttämättä tuo pysyvää onnea ja hyvää olo itselle. Vaan johtaa ehkä tähtäämään aina vain uutta päämäärää tuon hetkellisen onnen tai hyvän olon tunteen takia.

Kun tietää, mitä haluaa, tietää mitä tarvitsee voidakseen hyvin. Tällöin vertailu toisiin muuttuu turhanpäiväiseksi, sillä omat resurssit on suunnattu omiin pyrkimyksiin ja omaan hyvinvointiin, eikä toisten onnistuminen ole tällöin itseltä pois. Jos taas itselle on epäselvää mitä haluaa, kohdistuu huomio helposti toisiin ja toisten tekemisiin. Vertailu ei kuitenkaan tässäkään tuota tulosta.

Kutsumuskartta auttaa nimenomaan saamaan selville mitä itse elämältään haluaa. Tässä sinulle resepti tämän tekoon, jos tahdot tai tunnet tarvetta selvittää oman kutsumuksesi ja intohimosi kohteet:
  1. Ota A4- kokoinen paperi ja kynä.
  2. Kirjoita paperille kaikki sellaiset tekemiset, joissa viihdyt (niin töistä kuin harrastuksistakin), kuten lukeminen, ruoanlaitto, ratsastaminen ym. Kirjaa vain ne puuhat, joissa olet elementissäsi – älä niitä, joita teet vain elämäntilanteesi tai toimenkuvasi johdosta. Kirjaa ylös myös ne tekemiset, joita haluaisit tehdä, mutta juuri nyt et niitä pysty tekemään.
  3. Kun koko arkki on täynnä, pisteytä toimet sen mukaan kuinka paljon pääset niitä tekemään. Kolmosen saa sellaiset puuhat, joita saat tehdä sydämesi kyllyydestä. Kakkosen saa askareet, joita pääset ajoittain harjoittamaan, mutta viihtyisit mieluusti enemmänkin. Ja ykkösellä kuittaat toimet, joita et pääse harjoittamaan juuri lainkaan.
  4. Tarkastele karttaa ja mieti miten voisit järjestää elämäsi ja koko valveillaoloaikasi niin, että jokainen toimi saisi arvosanaksi kolmosen.
 


Kuten mainitsin, ajattelin karttaa aloittaessani, että hahaa! kyllähän minä tiedän mistä nautin ja minulla on paljon puuhia mitkä tuottavat sisäistä iloa. Mutta niin vain kävi, että A4 on aika iso paperi, ainakin minulle nyt. Sain kuitenkin koko paperin täyteen itselleni mieluisia puuhia, kirjoitin, jonkun sellaisenkin mitä en ole koskaan kokeillut, mutta arvelen siitä nauttivani. Olen aina ollut kirjoittamalla ja näkemällä oppiva ihminen ja niin myös omien intohimojen listaaminen ylös näkyvälle, antaa niille uuden merkityksen. Tämä kutsumuskartan teko ei vie kovin paljon aikaa, paitsi tietenkin sen ajan, mitä omien intohimojen pohtiminen vie. Jos näitä ei tiedä niin saattaa joutua pähkäilemään vähän kauemmin ja jos nämä puolestaan ovat itselle selviä, aikaa kuluu vain niiden kirjoittamisen verran. Tämä ei vaadi leikkaa-liimaa-tekniikkaa, etkä tarvitse muuta kuin tuon paperin ja kynän, joten mielestäni aika helppo tehdä. Toki itsellä on sitten vastuu tehdä niitä siirtoja, joita vaaditaan, että elämä tuntuu kolmoselle koko ajan. Minun kartassani ei ollut kuin muutama kolmonen, joten sarkaa on vielä edessä. Ja hetken epäilys meinasi vallata mielen, että millainen ihminen saisi näillä minun listaamilla asioilla kaikkiin kolmosen! Mutta päätin, etten anna tämän vaivata, niihin tähtään kuitenkin! Paljon minun listalla kuitenkin kakkosia oli, että suunta on oikea.
 
Mukavaa tätä päivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!