Etusivu

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Muutunko vai jäänkö paikoilleni junnaamaan?

 
 Vastaus on, muutun ehdottomasti! Jatkuvasti ja koko ajan.


Olen törmännyt erään ihmisen kanssa erääseen tilanteeseen, joka on toistanut itseään jo useamman kerran. Tämä tilanne on tuntunut minusta pahalle ja ensimmäisellä kerralla se sai kyyneleet kihoamaan silmiini. Kyse siis ei ole mistään minulle miellyttävästä tilanteesta. No ensimmäisen kerran sattuessa, olin niin hämmentynyt tästä tilanteesta, etten osannut sanoa mitään vaan annoin tilanteen olla sellainen kuin oli, kokien itse mielipahaa. Kun tilanne toistui toisen kerran, huomautin tästä hienovaraisesti kyseiselle henkilölle; ”Hei, minusta tuntuu kuin… ja tämä tuntuu minusta hieman ikävälle”. Kolmannella kerralla päätin, etten anna tämän tilanteen ja henkilön vaikuttaa minuun. Tämä henkilö ei nyt kyennyt ottamaan viestiäni syystä tai toisesta vastaan, joten minun hyvinvointini kannalta minun täytyy vain itse hyväksyä tämä tilanne ja olla välittämättä tästä. En halua itseeni, enkä ympärilleni negatiivista energiaa. Joten tämä oli suunnitelmani, mikä tuntui hyvälle. Ajattelen, että toisia ei voi muuttaa. Ainoastaan itseään muuttamalla, voi voida hyvin. Koskaan onni ja hyvä olo eivät voi olla riippuvaisia täysin toisista ihmisistä, vaan ja ainoastaan itsestä.

No tämä lähes samankaltaisena toistuva tilanne on tullut muutaman kerran esiin tuon jälkeenkin, kun olin päättänyt vain hyväksyä sen ja joka kerta olen koettanut olla välittämättä siitä. Eilen törmäsin jälleen tähän samaan tilanteeseen! Äh, jo ties kuinka monennen kerran! Voi itku, ajattelin ensimmäiseksi. En jaksaisi enää tätä. Mikä tässä mättää? Miksi tämä tilanne toistuu ja toistuu lähes samanlaisena? Vaikka olen jo huomauttanut tälle ihmiselle tästä? Olen hyväksynyt tilanteen sellaisena kuin se on? Ja olen hyväksynyt tuon ihmisen? Mikä juju tähän piilee? Sanoinko sittenkään oikeilla sanoilla? Olenko kuitenkaan kyennyt hyväksymään? Ehkä en sittenkään, sillä tämä tilanne kuitenkin nostattaa minussa jotain tunteita.

Tätä hetken märehdin, kunnes ymmärsin. Ehkä tämän ihmisen tehtävä nimenomaan onkin nostaa minussa itsessäni esiin jotain sellaista ikävää, josta voisin päästä eroon tämän tilanteen avulla, jotain mitä en ole aikaisemmin tiedostanut. Ehkä tämä tilanne muuttuu, kun saan selville miksi tätä minulle jatkuvasti näytetään.

Ja niin vain sainkin kiinni siitä, mikä sanoma tuolla tilanteella oli minulle. Ja huimaa miten heti helpotti! Päätin myös, etten jätä tätä vain omaan tietooni ja kerron tästä tälle kyseiselle henkilölle. Tiedostin, että sanomalla tuolle ihmiselle tästä, saatan saada hänet vihastumaan, suuttumaan, loukkaantumaan, säälimään minua tai ihan mitä tahansa. Mutta ajattelin, että aiemmin olin sanonut hänelle vain, että tästä tulee minulle paha mieli. Nyt voisin kertoa, miksi pohjimmiltaan pahoitin mieleni hänen toiminastaan, ja jos hän voi ottaa tämän ensikerralla huomioon, olisin hyvin kiitollinen, ehkä hän toimii tiedostamattaan ja sivuuttaa minut tahtomattaan aina tässä samaisessa yhteydessä. Ja kappas. Tästä syntyikin kyyneleitä myöten antoisa keskustelu tuon ihmisen kanssa. Opin myös, että usein ajattelemme valmiiksi mitä toinen sanoo tai vastaa tiettyyn asiaan tms. kuitenkin tällä tavoin vain ehkäisemme oman kasvamisemme. Sillä tällöin emme anna tilaa toisen ajatuksille ja näkökulmille niin laajasti kuin voisimme antaa. Toisilta ihmisiltä voimme aina oppia jotain. Minä opin tästä paljon ja ehkäpä jatkossa minulle ei enää tätä tilannetta synny. Nähtäväksi jää. Ainakin jotain on purettu.

Aina emme välttämättä huomaa mikä sanoma hankalilla tilanteilla tai ihmisillä on elämässämme. En sano sitä, että hankalia ja omaa energiaa syöviä ihmisiä tarvitsisi tietoisesti jaksaa itsensä lähellä. Jokainen valitsee itse oman seuransa kuin kaiken muunkin elämäänsä. Mutta joskus on tarpeen pysähtyä miksi jokin tilanne tai ihminen saa oman veren kiehahtamaan tai muuten mielen alavireeseen. Tuskin syy kuitenkaan on siinä toisessa. Vaan itsessä. Joskus tilanteen hyväksyminen sellaisena kuin se on, auttaa. Joskus siihen vaaditaan konkreettisia muutoksia. Ja joskus tilanne tai asia on vain jätettävä taakse ja hyväksyttävä sekin ettei sitä voi muuttaa. Hankalia tilanteita ja asioita ei kuitenkaan kannata paeta. Ne kyllä tulevat mukana tavalla tai toisella. Selvittämällä miksi ne tuntuvat ikäviltä tai hankalilta on avain niiden ratkaisuun. 
 
Ja joskus sanomaa lähetetään meille kovin monessa muodossa. Ehkä tuon ihmisen piti toistaa tätä tilannetta minulle niin kauan, että todella ymmärsin ja tajusin mistä pohjimmiltaan on kyse. Joskus onkin tarpeen sietää hetkellistä epämukavuutta, jotta voi taas kokea mukavuutta, sillä aina voimme muuttua paremmiksi versioiksi itsestämme. Ihmisenä kasvaminen onkin jatkuvaa prosessointia. Minä muutuin jälleen himpun verran tämän myötä. Hyvä minä!


Itseksi kasvaminen on loppuviimeinen kasvun iloa, vaikka juurien ja versojen kasvattaminen tuulessa ja
 myräkässä voi olla joskus haastavaa, voi viimein kuitenkin loistaa sellaisena kuin on ja iloita tästä!



4 kommenttia:

  1. Jossakin oon törmännyt mielestäni tosi hyvään ajatukseen; mitä vaikeampi ihmistä on rakastaa, sitä enemmän hän rakkautta tarvitsee. " Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä. - Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi." Sananlaskut 27:17,19 Antaessaan saa, silloinkin kun on kyse välittämisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin osuvat ja kauniit ajatukset! Kiitos näistä :)

      Poista
  2. Hieno teksti! Eksyin blogiisi, kun oman blogini lukija minulle siitä vinkkasi, ja liitynkin lukijaksi oikopäätä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, tervetuloa mukaan! Mielenkiintoiselta vaikuttaa sinunkin blogi, kävin jo pikaisesti katsastamassa.

      Mukavaa sunnuntaita sinulle! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!