Etusivu

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Unelmat on tehty toteutettaviksi...


 

... uskon vahvasti niin, miksi niitä muuten olisi. Eikö unelmat ole meidän sisäisiä toiveitamme, meidän syvimpiä halujamme, onnemme lähteitä?


Mieheni on haaveillut pitkään ulkomailla tehtävästä työstä. Joskus kun meillä ei vielä ollut lapsia hän viettikin yhden vuoden  "maailmaa turvaten" ulkomailla. Silloin se oli helppoa, ei ollut kuin minä. Aina aika-ajoin aihe on ollut uudelleen puheissa, josko hän joskus lähtisi. Viime vuonna puhuimme jälleen aiheesta, mutta elämäntilanteemme oli silloin sellainen, että molempia vanhempia tarvittiin arjessamme ainakin hetken aikaa. Nyt aihe on kuitenkin ollut uudelleen esillä vähän pitkin vuotta. Kysyin mieheltäni, miksi et lähtisi? "No, te jäätte tänne" (työ on sellaista, ettemme voisi mitenkään lähteä mukaan). "Miksi haluat lähteä?" "Se on ollut haaveeni jo pitkään".

Joskus saatamme luulla loukkaavamme toisia tai läheisiämme toteuttaessamme itseämme. Luulen, että monella perheenäidillä voi olla tällainen tunne. Jos teen sitä tai tätä, on se pois lapsilta. Loppujen lopuksi, eikö vanhemman oma hyväolo heijastu suoraan lapsiin? Tätä kautta se on myös lapsien voimavarana ja hyvinvoinnin lähteenä. Sillä kuinka itse itseämme kohtelemme, on suora viesti lapsillemme kuinka itseämme arvostamme ja kunnioitamme. Tätä kautta lapsemme voivat tämän sisäistää ja oppia arvostamaan myös itse itseään. Ei siis omien haaveiden toteuttaminen ole välttämättä pois lapsilta. Ja eikö pahoinvointia synny juuri silloin, kun toimii omien halujen ja toiveiden vastaisesti? On äitejä, jotka kokevat tulleensä "syyllistetyiksi" siitä, jos on laittanut lapset varhain hoitoon. Joillekinhan se oikeasti sopii! Äiti saa toteuttaa itseään, elää ehkä unelmaansa. Kun äiti voi hyvin, ei tämä voi olla heijastumatta lapsiin. On myös äitejä, joiden haaveena on ollut perhe-elämä, kotona vietetyt vuodet voivat olla tuon äidin unelmaa, jolloin lapset myös voivat hyvin. Keskustelu siitä mikä on hyvä aika laittaa lapsi hoitoon onkin tästä näkökulmasta aivan turha. Eri asia on kuitenkin se, millaisessa hoidossa / ryhmässä lapsi päivänsä viettää?
 

On hyvä ottaa toiset huomioon tehdessään valintoja elämässään, mutta terve itsekkyys on tärkeää. Emme voi jättää itseämme jatkuvasti odottamaan. Kysyinkin mieheltäni, koska ajattelet, että sinun olisi hyvä aika lähteä? "Hmm... vaikea vastata". Niin eihän sellaista koskaan tule, tai ehkä sitten kun lapsemme ovat muuttaneet pois kotona ja sitten kun olemme muuttaneet kaksin ehkä pieneen kerrostalo kaksioon. Mutta. Eihän tuota sitten kun aikaa kannata jäädä odottamaan. Elämässä on aina jotain. Koskaan ei ole hyvä aika, jos näin ajattelee. Eikö nämäkin ole loppujen lopuksi meidän itsemme asettamia esteitä?

Joskus onkin tarpeen pysähtyä ja miettiä omia haaveitaan ja unelmiaan. Mitä minä haluan? Mistä minä iloitsen? Mikä minua estää niiden toteuttamisessa? Voiko omat uskomukset, olla esteenä? Tai ehkä emme vain jaksa tehdä unelmamme eteen mitään? Joskus unelmien toteuttaminen vaatii lähipiiriltäkin joustamista. Mutta kumpi on parempi, se että rakkaat ihmiset tukevat sinua unelmissasi vai että jätä itsesi syvimmät haaveet toteuttamatta noiden rakkaiden takia? Eikö tuo ensimmäinen vaihtoehto ole kuitenkin parempi. Kenen etu on ihminen joka on uhrannut itsensä toisille? Silloinhan on vaarana, että kadottaa itsensä. Voiko silloin voida hyvin?

Ja jos lähipiiri ei tue haaveiden toteuttamista tai asettuu unelmien esteeksi, on ehkä syytä miettiä mistä tämä johtuu. Miksi ripustautuu johonkin ihmiseen? Turvautuminen on eri asia kuin ripustautuminen. Jokaisella ihmisellä on oikeus omien haaveiden toteuttamiseen.

Minä haaveilen matkustamisesta, minua kiehtovat monet maat, kuten Irlanti ja Islanti sekä New Yorkiin olisi ihana päästä, ja niin pääsenkin. En vielä. Mutta joskus, kun sen aika on. Haaveilen myös kirjoittamisesta ja jonain päivänä aion kirjoittaa kirjan. Haaveilen kiireettömästä elämästä ja sitä elämäni tällä hetkellä jo melko pitkälti on, mutta haaveilen myös sen säilymisestä. Nämä ovat kaikki asioita, joihin voin ja pystyn itse vaikuttamaan omilla valinnoillani. Jokainen voi milloin tahansa suunnata kohti omia unelmiaan. On paljon asioita, joita ei voi heti tässä ja nyt toteuttaa, mutta jokainen, pienikin teko kohti sitä unelmaa ja haavetta mikä itsellä on, on teko joka vie kohti tuota unelmaa.



Taivas avautuu niille, ketkä omaa tietään sisäntään kuunnellen kulkevat.


Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua Sinulle!






2 kommenttia:

  1. Unelmat ovat puhututtaneet minua viime aikoina paljon. Eikä vähiten siksi, että olen irtisanoutunut vakituisesta työsuhteesta, jotta voin kulkea kohti unelmiani.

    Kiitos tekstistäsi! Se loi taas uskoa itseeni ja unelmiini vieläkin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja upeaa Heli! Olet ottanut valtavan suuren askeleen irtisanoutuessa vakituisesta työstä! En voi muuta kuin nostaa hattua sinulle. :)

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!