Etusivu

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Terveisiä reissusta!


Täällä taas! Meidän perhe otti varaslähdön kesään ja vietimme viikon Välimeren auringon alla. Ihana irtiotto arjesta!

Reissu varattiin melko hyvissä ajoin, mutta syystä tai toisesta en kuitenkaan alkanut pakata tavaroitamme hyvissä ajoin. Lentomme lähti viikko sitten perjantaina ja torstai iltana kirjoittelin kaikessa rauhassa vielä postausta. Siinä illan tunteina en kuitenkaan enää jaksanut kuvaa teksiin liittää ja ajattelin sen hetkisellä viisaudellani liittää sen aamulla matkalla lentokentälle. Varhain auringon noustessa silmät vielä hieman ristissä istumme koko perhe autossa ja alan etsiä puhelintani taskustani, jotta lähetän tämän edellisenä iltana kirjoittamani postauksen. Ei löydy puhelinta. Arg, puhelimeni on kotona laturissa! No pyydän mieheni puhelinta lainaan, joka totetaa akun olevan aivan lopussa ja laturia ei ole mukana, sillä tarkoitus oli, että otan tuon laturin matkaan samalla kuin puhelimeni. Eli siis puhelimet pois pelistä. No ei hätää, tabletti löytyy laukusta, tarkoitus on että isommat lapset saavat viiden tunnin lennon aikana pelata tms. Kaivan tabletin esiin, johon myös laturi löytyy, mutta netti yhteyttä ei löydy, ei löydy, ei löydy... Eikä löytynyt koko matkan aikana! Vasta kotona selvisi, että virustentorjunta ohjelma oli vanhentunut ja kone ei antanut netin toimia. Viisas kone! Niin paljon minua viisaampi.

Saavumme lentokentälle ja totean, ettei meillä ole puhelinta eikä nettiä. Mielessäni päästin useammankin kirosanan, niin vietävästi harmitti. Tekstini, jonka kirjoitin sopi siis vain tuohon torstai iltaan tai siihen perjantai aamuun. Eli mitä tästä opin. Ei ikinä, ei koskaan, ei milloinkaan kannata jättää tekemättä sitä, minkä voi tehdä heti! Olisinhan voinut lähtettää tuon tekstin ilman kuvaakin jo silloin torstai iltana.

Huomasin kuitenkin, kuinka "koukussa" olinkaan puhelimeen ja nettiin. En nimittäin edes ottanut mitään hyvää kirjaa mukaan ajatuksena, että voin aina lueskella blogeja. Jostain syystä otin kuitenkin matkaan kirjan, jota olen jo jonkun aikaa koettanut lukea, mutta en ole siitä erityisemmin pitänyt. Niin, ajattelet varmaan, että mitä järkeä tuossa nyt on, niin minäkin ajattelin, mutta näin kuitenkin tein!  Perille päästyänikin vielä harmittelin mielessäni tätä viime tipassa pakkaamistani, huomasin nimittäin melko pian unohtaneeni muitakin itselleni muka tärkeitä asioita ja tuo netin puuttuminen ketutti yhä. Hotellin aulassa oli netti, viidellä eurolla viisi minuuttia. Kamppailin itseni kanssa hetken ja päätin, tällä reissulla olen vain itseni ja perheeni kanssa, tässä ja nyt, tapahtukoon mitä tapahtuu muualla, en koske tuohon nettiin. Mielessäni välillä itselleni sanoin, hyväksy tämä hetki, koska se on kuitenkin juuri sellainen kuin se on. Olen kuullut tämän joskus jollain mindfullness - kurssilla ja aina kiperän paikan tullen sitä edelleen itselleni sanon. Pikkuhiljaa  ketutukseni alkoikin helpottaa.

Näillä unohtamisilla oli kuitenkin tarkoitus, joka alkoi selvitä minulle vasta matkan keskivaiheilla. Kaiken minkä olin ajatellut olevan minulle tärkeää, ei sitä ollutkaan tuolla lomalla, pärjäsin hyvin ilman kaikkea mitä olin halunnut mukaani. Ja huomasin kuinka ihanaa, suorastaan täydellistä, oli olla täysin ulkona kaikesta ulkomaailman tapahtumista! Oli vain minä ja minun perheeni. Oli vain vatsat, jotka kertoivat nälän ja luomet, jotka alkoivat painaa silmiä unen tullessa. Niin siis, olinhan vielä ilman kelloa, sillä yleensä minulla on tapana katsoa aikaa puhelimesta. Ja kun en voinut niitä blogeja lueskella, ei minulla ollut vaihtoehtoa kuin vain olla tai lukea tuota kirjaa, niinä hetkinä kun muu perhe pulikoi altaassa, nukkui lentokoneessa tms. Aika vapauttavaa!

Näillä mentiin viikko ja ah, niin oli ihanaa!





 















 





Tästä alkoivat useat aamuni Espanjan Almeriassa. Usein ummistin silmäni kuunnellakseni meren kohinaa, vain ollakseni. Mutta maisema oli sellainen, ettei silmiä viitsinyt kovin kauan suljettuina pitää.


Mukavaa alkunutta kesäkuuta kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!