Etusivu

torstai 19. kesäkuuta 2014

Sataa vettä...


Sade rummuttaa pisaroillaan peltikattoon... Ihana ropina kuuluu sisälle saakka. Teekupistani nousee höyry ja olen sulloutunut huovan sisään. Muu perheeni ottaa päiväunia. Loman parhautta.

Tässä istuessani nojatuolissa ja katsellessani meren pintaa, joka sadepisaroiden ansioista väreilee ja muuttaa muotoaan jatkuvasti tajusin miten ihana onkaan olla hiljaisuudessa. Kuunnella vain luontoa ja olla. Luonto on kuin jatkuva muuttuva taidenäyttely. Aina arjen kiireissä ei vain ehdi nähdä kuinka monia eri vihreän sävyjä luonnosta löytyykään tai millaisia ääniä luonto tarjoaa.



Kaupungin hälinä, televisio, autot, erilaiset koneet, ihmiset, bussit, metrot, lentokoneet, hissit, radiot, pesukoneet, kassat....kaikki pitävät ääntä. Meidät hukutetaan välillä mainoksiin, uutisiin, musiikkiin ja viihteeseen. Kaikki on kalenterissa. Se mitä ei siellä ole, sitä ei ole olemassa. Mutta laitammeko itsemmekin kalenteriin? Ei kai. Tai ainakin harvempi varaa aikaa kalenteriin hiljaisuudelle. Voi olla, että kalenterissa lukee jumppa, salilla käyminen tai kampaaja. Mutta missä on se aika, kun kuulee vain oman sisäisen äänensä? Se ei ole sitä, kun lapset ovat menneet nukkumaan ja avaa television tai surffailee netissä. Minä en ole aina ymmärtänyt tätä hiljaisuuden merkitystä, ja välillä nykyään arjessanikin sen unohdan ja joskus taas huomaan taistelevani, että saan edes hetken sitä itselleni. Kaupungeissa elämä on äänien ympäröimää. Maalla ja luonnossa äänet ovat erilaisia. Äänet ovat rauhoittavia ja rentouttavia. Niihin ei tarvitse ottaa mitään kantaa. Se mitä linnut meille laulavat, eivät saa meitä tuntemaan puutosta mistään. Toisin kuin mainokset, useimmitenhan ne saavat tunnetta siitä, pitäisikö minunkin, minulla ei ole ym.







 
 
Minä olen nyt kuulemassa omaa ääntäni ja sen voin sanoa, että nautin tästä täysin siemauksin. Tänään tämä sadepäivä on ihana, voimia antavaa minulle!

Sataa tai paistaa sinun ympärilläsi, niin ihanaa tätä päivää sinullekin!

2 kommenttia:

  1. Kauniita sadepäivän kuvia! Minä yritän säännöllisesti järjestää "treffejä itseni kanssa". Treffit tarkoittavat sitä, että istun hiljaisuudessa ja kuuntelen itseäni ja kehoani. Miltä minusta tuntuu, missä menen elämässäni.

    Mukavia oman äänen kuunteluhetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Heli! Sinulla on viisautta, kun ymmärrät säännöllisesti itseäsi kuunnella! :) Täytyy minunkin nyt ottaa tavaksi. On se vaan niin palkitsevaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!