Etusivu

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Nyt juhlitaan!


Minulla on syntymäpäivät! Olen siinä kohtaa elämääni, että naisena kai vuosien laskemisen voisi jättää jo välistä ja olla huomaamatta vanhenevansa. Todeta vain, että taas tuli tuo ihana 27- vuotta täyteen. Mutta minulla onkin käynyt toisin päin! Sisäisesti tunnen itseni ihan yhtä nuoreksi kuin viisikin vuotta sitten, mutta nyt tahdon juhlia itseäni, vaikka tiedän, että alan suuntautua kohti elämän iltapäivää ja aamupäivä alkaa jäädä pikkuhiljaa taakse. Tänään täytin 35-vuotta. Vuosia on vierähtänyt, etten ole itselleni kakkua leiponut. Perheeni on toki aina minua muistanut syntymäpäivänäni, mutta en ole näin aikuisena sen suurempaa numeroa syntymäpäivistäni tehnyt. Tämä elämä eletään kuitenkin vain kerran, miksi jarrutella tai hissutella, elämästä voi tehdä juhlaa. Ihan pienistäkin asioista voi juhlia. Vai? En tarkoita, että juhlan tarvitsisi olla suureellista, kuohuviineineen tai suurine tarjottavineen talon pullistellessa vieraista. Tarkoitan, että elämästä kuuluu nauttia, ja juhlat tuovat arkeen lisämaustetta, aivan kuten hyvät ystävät.

Lapset osaavat taidon juhlia. He haluavat viettää syntymäpäiviään, niitä suunnitellaan jo hyvissä ajoin, mietitään keitä kutsutaan juhliin ja mitä tarjotaan. Voi, että nuo pienet ihmiset osaavatkin juhlimisen taidon! Hehän juhlisivat kai aina, jos siihen olisi mahdollisuus. Heille elämä on vielä niin aitoa, huoletonta ja ihanaa. Lapset elävät tässä ja nyt, nauttien siitä mitä milloinkin on, iloiten omasta itsestään. Vuosien kuluessa eteenpäin juhliminen alkaa muuttaa muotoaan. Nuoruusvuosina juhlitaan vappua, koulun loppua tai uutta vuotta ja milloin minkäkinlaisissa bileissä. Elämän juhlanaiheet alkavat painottua pikkuhiljaa siihen mitä on saavuttanut, on ylioppilasjuhlia, ammattiin valmistumisia, tai ylennyksen saamista työpaikalla. Omaa itseä aletaan juhlia usein vain, kun on saavuttanut jotain. Oma syntymäpäivä ei ole enää lainkaan tärkeä, hyvä jos sitä edes muistaa tai kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota. Suuremman huomion saa se, mitä on saanut aikaan tai ollut saamatta aikaan.

On totta, ettei aikuisena vuosien laskeminen aina ole miellyttävää, ja oman syntymäpäivän voi todellakin unohtaa. Elämässä on niin paljon muutakin ja koska niillä vuosilla ei enää ole niin merkitystä, voi todella olla tietämätön minkäverran vuosia itsellä on kasassa. Voi olla, että ne vieraat kenet haluaisi paikalle, ovat niin kiireisiä etteivät ehdi tulla käymään, miksi silloin suotta järjestäisi juhlia. Syntymäpäivä voi muistuttaa yksinäisyydestä. Ikääntyminen kolkuttelee mielessä ehkä elämättömästä elämästä tai kadotetusta nuoruudesta, josta yritetään kynsin ja hampain pitää kiinni. Tällöin syntymäpäivän voi tarkoituksella haluta ohittaa tai tehdä siitä puolestaan numeron, millä osoittaa kuinka "nuorekas" sitä yhä on.
 

Mukavaa on, että rakkaat ja läheiset ihmiset muistavat syntymäpäivänä. Mutta mielestäni tärkeintä onkin se, että itse kokee itsensä juhlimisen arvoiseksi. Ei välttämättä tarvitse olla yhtään vierasta, sillä ihan itsekin voi itseään juhlistaa. Ajattelen niin, ettei niillä vuosilla ole niinkään merkitystä vaan niillä hetkillä. Elämä koostuu vain tässä ja nyt hetkestä. Elämää ei ole vielä huomenna, eikä nyt ole enää eilistä, elämä on vain nyt. Sillä on merkitystä.



Minä 35- vuotiaana.


Meidän perheessä on ollut ihana viikko. Lapset ovat miettineet millaisen kakun äiti mahtaa haluta, miten sen yhdessä koristelemme ym. Tämä mielestäni viestittää myös lapsille arvostusta omasta itsestä. Aikuisenakin olemme juhlimisen arvoisia. Ihania sellaisina kuin olemme. Sen ikäisinä kuin olemme, sellaisine ryppyinemme, roikkuvine rintoinemme, pullistuvine vatsoinemme ym. Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on on kaiken avain.

Elämästä voi tehdä juhlaa. Pienet juhlat tuovat iloa elämään. Nautintoa.

4 kommenttia:

  1. mahtavaa synttäriä :)

    http://bettinaw.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti aihetta juhlaan! Myöhästyneet onnittelut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin minäkin ajattelin, kiitti onnitteluista. Tarjosin muuten "maailman parasta raparperipiirakkaa" ja mehua!! Oli kyllä oikeasti hyvää, kiitos hurjasti ohjeista!

      Poista

Kiitos kommentistasi!