Etusivu

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Elämää saaristossa 2


Jatkan vielä eilistä postaustani elämästä saaristossa, sillä tuntui etten saanut kaikkea eilen kirjoitettua. Mielessä liikkui niin paljon noina muutamana päivänä tuolla pienessä saaressa pienessä mökissä. Kaikki tuntui olevan pientä ja siinä se suuruus sitten olikin.

Edellisen päivän sade oli seuraavana aamuna ohi ja päivä valkeni kirkkaampana, vaikka kylmä minun vieläkin oli. Aamupalaa laitellessamme, mieheni pohti pitäisikö leipoa sämpylöitä puurohiutaleista. Olimme todella tässä tilanteessa, että syötävää oli vähän. Olimme saaneet uuden kutsun illalla syömään isäntäperheemme luokse, mutta nyt oli vasta aamu. Kauppaan olisi turha mennä. Hyllyihin tulisi uutta tavaraa vasta meidän lähdettyä saarelta. Kyllä asioilla on tapana järjestyä, sanoin ääneen. Ainahan voimme lähteä kalastamaan, kuten isäntäperheemme oli meitä opastanut.  



 
Elämä saaressa on jollain tapaa kovin alkukantaista ja samaanaikaan niin täyttä elämää kuin elämä voi tässä ja nyt hetkessä olla. Kaikki on ennakoitava. Kaikkea ei ole saatavilla. Sitä ilman on pärjättävä mitä ei ole ja voi olla, että sen saaminen mikä puuttuu voi kestää  jonkun aikaa. Jos olet raskaana, on ainakin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa lähdettävä lähemmäs sairaalaan, toisten nurkkiin, sillä matka saaresta sairaalaan kestää turhan kauan. Lapset kukevat veneellä eri saareen kouluun. Koulumatkallakin on pituutta. Ensin lapset kävelevät kotoa satamaan, sitten veneellä seuraavaan saareen, sieltä on vielä muutama kilometri kävelyä kouluun. Minua puistatti ajatus pienistä koululaisista hyytävän kylmänä talviaamuna pimeässä  taskulamput käsissään taivaltamassa tuota matkaa. Alan ymmärtää mikä vaikutus merellä ihmisiin saaristossa onkaan.
 
Täällä lapset viettävät melko erilaista elämää mitä mantereella. Mainoshömppä puuttuu lasten elämästä ja leikeistä. Kyllä hekin televisiosta mainoksia näkevät, mutta kun näitä leluja ei ole kaupan hyllyllä, ei niitä pursuile kotonakaan. Lapsilla on luonto, kävyt, kivet ja muut metsänantimet. Ei välttämättä ole ikätovereita leikkikavereina, tai samaa sukupuolta. Sitä leikitään sen kanssa kuka myös on lapsi tai kuka leikkii. Omien lastemme leikitkin olivat erilaisia täällä mitä kotona. Molemmat poikamme innostuivat leikkimään pitkään muun muassa käpyeläimillä, mitä tuskin olisivat kavereittensa kanssa tehneet.

Päivällä isäntäperheen äiti tuli yllättäen lämpimän leivän ym. kanssa käymään, "ajattelin, että jos haluatte". Sydämeni on pakahtua kiitollisuudesta ja siitä hämmennyksestä, että nuo ihmiset ajattelevat meitä näin paljon, vaikka tiesin että juuri nyt heillä oli omat "kiireensä". 
 


Koen valtavaa kiitollisuutta, että sain olla osallisena saaristolaisten arjessa. Täällä pidetään toisista huolta. Ei pelata rahalla. Ei vallalla. Jos joku osaa, sitä osaamista käytetään kaikkien saaren asukkaiden hyväksi. Jos joltain jotain puuttuu, sen saa siltä kenellä sitä on (jos on) ja tilalle voi antaa jotain muuta. Rahalla ei ole suurta roolia. Sillä mitä sinulla on päällä, on aivan yhdentekevää, pääasia, että se pitää sinut lämpimänä tai kuivana kelistä riippuen. Kunnioitan näitä ihmisiä suuresti. Nämä ihmiset pelaavat täällä toisten huomioimisella, hyväntatoisuudella ja auttamisella. Nämä ihmiset ovat totisinta totta tässä ja nyt hetkessä. 
 
Olen ollut naiivi. Nämä kokemukset hyväntahtoisuudesta ja toisten auttamisesta jättivät minuun jäljen. Ihanan sellaisen. Koen suurta kiitollisuutta tästä kokemuksesta. Kaikki  omassa elämässäni olleet itsestäänselvyydet saivat uudenlaista perspektiä. Kiitos!


Ihanaa perjantaita sinulle!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!