Etusivu

maanantai 12. toukokuuta 2014

Rakasta, rakasta ja rakasta!



Nyt tulee salaisuus - lasken itseni kuuluvaksi aikuiseksi naiseksi, mutta - rakastan lastenelokuvia, hyviä sellaisia! Ja mikä hulluinta, eläydyin joihinkin niin, että silmäkulmani saattavat lopussa kostua. Niin, ihan totta! Voin vain kuvitella mitä ajattelet. Näissä hetkissä myös vanhemman poikani katse, kulmat hieman koholla ja syvä hengenveto kuuluvaan huokaisuun, kertoo usein kaiken mitä hänkin tästä ajattelee. Onneksi nuoremmat eivät tästä vielä välitä. Voin siis rauhassa eläytyä. Lastenelokuviin onkin niin helppo eläytyä, ainakin minun, näin aikuisena kun ne eivät suuremmin enää jännitä. Aikuisten jännityselokuvia nykyään harvemmin enää katselenkaan, sillä joudun usein rystyset valkoisena puristamaan mieheni kättä, sydämeni takoo tuhatta ja sataa ja hyvä kun muistan hengittää..niin vaan jännittää. No enivei.


Eilen katsoimme lasteni kanssa Frozen- elokuvan. Ihana elokuva, voin suositella ja miten selkeä sanoma siinä olikaan rakkauden voimasta. Miten helposti asiat voi ratkaista, kuin vain rakastaa! Ja kuinka helppoa anteeksianto onkaan, kun aidosti rakastaa ja antaa asian vain olla tämän jälkeen. Miksi me aikuiset jäämme niin usein vain sanojen tasolle niin rakkaudessa kuin anteeksiantamisessakin? Sydämen voimahan se on suurin voima kaikesta! Miten paljon meillä olisikaan opittavaa lapsilta! No ei kai tämä uusi tieto ole, mutta jälleen sain sen havaita.


Me saatamme jäädyttää itseämme, suojellaksemme omaa sydäntämme, mutta emme huomaakaan kuinka kauas jää meistä ulottuu. Myös muut ympärillämme voivat jäätyä tahtomattaankin, vaikka juuri heiltä odotamme tätä rakkautta. Kukaan ei kuitenkaan voi rakastaa sinua itseäsi, ellet rakasta ensin itse itseäsi, kunnioita ja arvosta juuri sellaisena kuin olet. Ei sillä, millaiset vatsamakkarat omaat, onko sinulla rakennekynnet tai treenattu kroppa tai viimeisen muodin mukaiset vaatteet, millään näistä ei ole merkitystä itsensä rakastamiseen. Sinun pitää hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Tämänhän me olemme saaneet syntymälahjana, olemme rakastettuja ja hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin olemme. Eipä kukaan synnytyslaitoksella vastasyntyneelle ala huomautella ikävästä itkuäänestä tai liian vähäisistä hiussuortuvista. En ainakaan ole koskaan kuullut tällaisesta. Olemme maailman ihanimpia silloin! Jokainen! Me synnytään maailmaan juuri sellaisina kuin olemme. Se mitä meille sitten tapahtuu on meitä hoitavien aikuisten, vanhempien käsissä. Se millaiset eväät elämään saadaan lähtee jo kovin varhain. Muiden odotukset, vaatimukset, kyky ymmärtää ja taito rakastaa omana itsenämme luo meistä sen mitä olemme. Mikäli vanhemmat eivät kykene näkemään lasta omana itsenään, omine piirteineen, vaan ehkä omien täyttymättömien unelmien toivossa toivovat lapsestaan sitä tiettyä kiekkomestaria tai muuten menestyvää, tai he eivät itse ole sinut tunteidensa kanssa, eivät he pysty näitä hyväksymään lapsessaankaan. Tällöin lapsi jää vaille rakkautta ja hyväksyntää omana itsenään. Ympärille kehittyy valeminä. Se joka täyttää muiden odotukset ja miellyttää muita. Ihminen saattaa haalia ympärilleen liudan erilaisia asioita, saada aikaan kiireen itselleen, sillä ei tiedä mikä näistä on tärkeää, mistä oikeasti pitää. Arvot on hukassa – itseltä – koska se on se rakkaus, joka puuttuu. Vaikka ympärillä olisi kuinka rakastava puoliso, tämä ei korvaa sitä rakkautta mikä syntyy vain olemisesta, rakkaudesta itseään kohtaan, siitä että on juuri Se Joka On.  Uskon, että kun kykenee rakastamaan itseään, kykenee myös anteeksiantoon. Tällöin mikään ei uhmaa sitä syvintä sisintä itseään, sitä Oikeaa Minää. Pystyy antamaan anteeksi toisille kuin myös itselleen.

 
Tällaisia mietin elokuvan päätyttyä. Lyhyesti sanottuna rakasta, rakasta ja rakasta sinua itseäsi! Näin rakkautesi leviää myös läheisillesi. Mutta miten voi oppia rakastamaan itseään, jos ei ole näin tehnyt ja ympärille on ehtinyt kehittyä jo jonkinlainen valeminä? Jaa, siihen ei varmasti ole yhtä ja oikeaa vastausta. Jokainen löytää itse vastauksen tähän sisältään. Minulla se kävi niin, että katsoin kaikkia mörköjäni ja peikkojani suoraan silmiin ja totesin, ettei nämä ole minua. Olin vain kuvitellut ne osaksi minua. Sitten aloin hemmotella itseäni. Ensin pienillä jutuilla ja välillä vähän isommillakin. Annoin itselleni luvan nauttia. Ja hyväksyin itseni. Ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti. Rakkaus itseeni.


 




 
Että tällaista tällä kertaa. Rakkauden täyteistä päivää Sinulle!
 

2 kommenttia:

  1. Voi, mä rakastan lasten elokuvia myös ja tuo Frozen on aivan ylihyvä! Meillä se on katottu jo ties kuinka monta kertaa, minä myös! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ihana kuulla Satu, etten ole ainoa joka rakastaa lasten elokuvia! Luulen, että meillä tullaan myös Frozen katsomaan useamman kerran, oli se kyllä niin hyvä! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!