Etusivu

lauantai 17. toukokuuta 2014

Pala arkea


Eilen tein sen! Pesin ikkunamme! No en jokaista, mutta joitain, ne likaisimmat. En erityisemmin pidä ikkunan pesusta ja suosiolla jätänkin väliin, jos yhtään sille tuntuu. Toki kun riittävän monta kertaa jättää väliin, niin ei sitä enää voi tehdä. No nyt minulla on syytä tuulettaa! Sain sen tehtyä ja vaikeintahan tuossa oli vain se aloittaminen.

Lähes kaksi kuukautta sitten laitoin kotiamme "kevät-kesä-kuosiin", mutta en siinä siivouksen yhteydessä jaksanut vaihtaa olohuoneen ja keittiön verhoja. Minulla on sellaiset Vallilan hellekesä-kankaasta tehdyt verhot, joista pidän ja siksi tahdon ne kesäksi vaihtaa. Ajattelin silloin, että otan vain pois nuo talvisemmat verhot ja laitan kun ehdin nämä kesäiset tilalle. On hieman jäänyt tämä operaatio. Mutta nyt sen tein!

Kuopuksemme oli haltioissaan uusista verhoista ja osoitteli pitkin päivää "ooh, oho" uusia verhoja. 6-vuotiaamme totesi eskarista tultuaan "oot äiti vaihtanu verhot". Juu, niinpä tein! Koululainen saapui kotiin, eikä huomannut mitään. Mietin kuinka jo lapsena olemme niin erilaisia, kuinka jokainen kiinnittää erilaisiin asioihin huomiota. Toinen huomaa ulkoiset seikat ja toiset eivät ehkä näe näitä ikinä, mutta saattavat kiinnittää huomiota vaikka sanottuun tai kirjoitettuun enemmän mitä toiset. Näinhän me opimmekin, toiset kirjoittamalla, toiset lukemalla ja toiset katsomalla tai tuntemalla. Jonkun ajan kuluttua mieheni saapui kotiin, eikä myöskään kiinnittänyt mitään huomiota verhoihin, jotka kuitenkin mielestäni isokuvioisina ovat hyvin selvästi erottuvat talvisista verhoistamme. Hetken kuluttua kysyin häneltä mitä hän pitää verhoistamme. "Ai, no ihan hyvännäköiset...en ees huomannu et oot vaihtanut ne. Mitkäs siinä ennen olikaan?" Niin... leveä hymy kaartui kasvoilleni. Olihan tämä aika herkullinen tilanne! Mieheni koetti pohtia oliko ne edelliset verhot ehkä ne ruskeat, jotka ovat meidän makuuhuoneemme verhot ja ovat siellä edelleen, vai ehkä ne mitkä olivat meidän entisessä asunnossa. Olemme asuneet neljä vuotta tässä nykyisessä kodissamme! Miehelläni ei todella ollut mitään käsitystä, että olemme olleet ilman verhoja kohta kaksi kuukautta! Mitä tähän voi sanoa?! Hienoa!


 
 
Tästä sitä hyvinvointia elämään myös syntyy - erilaisuudesta. Erilaisuus onkin valtava arjen voimavara. Toki eihän se jokaisen asian kohdalla aina sille tunnu, mutta erilaisuuden ansiosta arki pysyy tasapainossa, kun kiinnostuksen kohteet ja energiat jakautuvat eri tahoille. Harmittavan usein meillä on vain tapana toivoa, että lähimmäisemme toimisivat kuin me itse. Tai peräti, että he tietäisivät mitä ajattelemme! Itselle jokin tietty asia voi olla täysin päivänselvä, mutta se ei välttämättä ole sitä toiselle, vaikka arkea olisikin jaettu yhdessä vaikka kuinka ja kauan. Mistä toinen saattaisi tietää meidän tahtovan juuri tänään  sitä lihamureketta, josta emme ole koskaan ennen pitäneet. Mistä hän voisi tietää, että eväät unohtuivat tehdä, eikä töissä ole ehtinyt syödä mitään koko päivänä, ja kotiin tultuamme odotamme valmista kattausta. Ei kukaan voi tietää, ellemme kerro mitä haluamme ja odotamme. Usein juuri nämä sanomattomat odotukset toista kohtaan voivat aiheuttaa kahnauksia.

Jokainen meistä on erilainen ja jokainen myös muuttuu matkan varrella ja jokaisella on siihen oikeus. Vaikeinta saattaa olla havaita, että toiset ihmiset toimivat meille usein peilinä. Silloin, kun he ärsyttävät tavalla tai toisella voikin miettiä, onko tämä juuri se piirre, mitä itsessäni inhoan, tai mille en ole itsessäni antanut tilaa. Joku saattaa ärsyyntyä ja nähdä punaista pinnallisista ihmisistä, mutta todellisuudessa tämä voi olla sitä, ettei ole antanut itselleen lupaa nauttia ja iloita pienistä arjen yllellisyyksistä.

Itse näen erilaisuuden vahvuutena. Minun itse ei tarvitse kaikkea tietää ja hallita. Minä voin kysyä apua, kun en itse jotain osaa. Ei minulla ole mitään käsitystä, koska autoomme on öljyt vaihdettu tai tarvitseeko niitä koska vaihtaa. Enkä siitä huolta kanna. Mieheni tietää sen. Niin me olemme yhdessä erilaisia.


Ihanaa aurinkoista viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Voi voi, täälläkin ikkunat odottaa pesijäänsä...lähetätkö vähän innostusta tulemaan tännekin?:) ja niinhän se on, että monesti varsinkin ärsytyksen syy löytyy peilistä, ei muista... On hyvä ärsytyksen tullen kysyä "miksi tuo ihminen ärsyttää juuri minua, ei muita?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tottakai lähetän kaiken innostuksen minkä pystyn sinulle, että pääset alkuun ikkunan pesussa! Ja tiedätkö, parasta on,ettei ala ajattelemaan onko nyt hyvä sää pestä tai onko riittävästi aikaa. Aina löytyisi hyvä syy jättää pesemättä, ei muuta kuin rievut vaan esiin ja hommiin, niin kyllä se sitten sujuu! Ja jos aika loppuu kesken tms.niin sitten vain lopettaa siihen. Kun homma on tehty,niin kyllä sit on aihetta tuulettaa ja hyvä fiilis! :) hyvä pointti tuo kommenttisi loppu peilistä...ajattelemisen arvoinen kysymys aina kun joku alkaa ärsyttämään.

      Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!