Etusivu

tiistai 20. toukokuuta 2014

Mikä ihana kamala helle!


Asumme maassa, jossa onneksemme ja iloksemme saamme nauttia neljästä vaihtuvasta vuodenajasta.

On kevät, jolloin luonto herää talven jälkeen horroksesta uudelleen eloon ja kukoistukseen. Luonto saa värit takaisin, linnut laulamaan ja maa tuoksuu, mitä se ei talvella ole tehnyt. Kesä saa kukat puhkeamaan kukkaan. Kadun varsille ja rakennuksien läheisyyteen ilmaantuu kauniit kukkaistutukset ja saamme nauttia kesän lämmöstä ja yöttömästä yöstä. Valo hellii meitä. Syksyn tullen luonto valmistautuu talveen ja lehtivihreä muuttuu kauniiksi ruskaksi. Luonto hehkuu eri väreissä. Kukat ovat lakastuneet, vain jotkut sitkeät syksyn kylmiä öitä kestävät kasvit jaksavat ilahduttaa meitä kukillaan pitkälle syksyyn. Talvella luonto lepää. Pakkanen antaa meille ihmisille kirpeän tuulahduksen kasvoja vasten ulosmentäessä. Lumi antaa valoa muuten pimeään. Jokaisessa vuodenajassa voi harrastaa eri asioita. Onnea on eri vuodenajat.

Vaihtuvat vuodenajat, tuovat mukanaan myös eri säätilat. Välillä paistaa ja aurinko hellii meitä säteillään ja lämmöllään. Välillä luonto tarvitsee vettä ja sitä tulee kuin saavista kaataen. Joskus pakkanen paukkuu ja loska lentää. Sää muuttuu aina. Ja kovin usein meidän ihmisten mielestä tuo sillä hetkellä oleva säätila on jostain syystä kehno. Milloin on liian kuuma tai liian kylmä, sataa liikaa, liian vähän tai on satanut jo liian kauan. Joskus sataa liikaa lunta ja joskus, kuten viime talvena, liian vähän. Harvoin tuo sää on aina kohdillaan.

Sää on helppo puheenaihe. Siitä voi alkaa jutella täysin ventovieraan kanssa paikassa kuin paikassa ja tilanteessa kuin tilanteessa. Kahvipöydässä kiusallisen hiljaisuuden vallitessa voi aina alkaa ihmetellä säätä. Mikä ihana asia tuo sää onkaan! Mutta miksi joillain ihmisillä on tapana valittaa tai nurista säästä, oli se millainen tahansa? Mehän emme voi millään tavalla vaikuttaa siihen mitä tuolta taivaalta minäkin päivänä niskaamme saamme. Ilmanaloja meistä kukaan ei voi hallita. Vai voiko nimenomaan se hallitsemattomuuden tunne ollakin se, miksi siitä tarvitsee valittaa? Vai onko se vain tapa, joka syystä tai toisesta on jäänyt päälle? Miksi siihen ei voi olla vain tyytyväinen ja hyväksyä sään sellaisena kuin se on? Ymmärrän, että varmasti viljelijöitä ottaa pannuun, jos sataa kaatamalla koko kesän ja sato märkänee maahan tai himohiihtäjiä, jos sitä toivomaa lunta ei koko talvena tule. Mutta, nämä eivät kosketa koko väestöä, vain osaa siitä. Ilman muuta pitkät hellejaksot koettelevat vanhuksia, sairaita ja pieniä lapsia, mutta yhtälailla kovat pakkaset aiheuttavat astmaattikoille ongelmia. Toimistossa, jossa ei ilmastointi pelaa, on taatusti tukala olla kolmenkympin helteillä puku päällä. Jokaisella meistä on varmasti joku vuodenaika, josta nauttii enemmän kuin muista, samoin kuin on säätilojen laita. Joku tykkää enemmän pakkaskeleistä ja toinen nauttii helteistä, mitä kuumempi sen parempi.

Elämää ei voi hallita, eikä kannata, ainakaan kaikilta osin. Säätä emme kukaan, koskaan, missään pysty hallitsemaan, joten eikö olisi kuitenkin vain paljon hempompaa nauttia siitä mitä milloinkin saadaan, kaikki kuitenkin vaihtuu aikanaan. Ei sitä hellettä enää talvella takuulla ole. No nähtäväksi nyt jää millainen ensi talvi on, kun näin nyt menin sanomaan! Kyllä asioita säästäkin voi vallan hyvin todeta ja puhuakin siitä, sitä en tarkoita suinkaan etteikö näin voisi tehdä. Aivan hyvin voi todeta "onpa ollut kuuma päivä, tässähän tulee ihan hiki", mutta sama asia "onpa hemmetin kuuma päivä, koska tää oikein loppuu", saa aivan eri fiiliksen myös kuulijalle ja taatusti myös itsellä tuo lämpö tuntuu vielä tuskallisemmalle.





Nautitaan elämästä ja säästä sen mukana sellaisena kuin se milloinkin meille näyttäytyy.

Ihanaa helteistä päivää lämmöstä nauttiville ja niille, jotka tästä eivät juuri välitä tai kuumuus saa voimaan huonosti, niin tsemppiä, vielä tulee viileääkin!

Minä lähen nyt ulkoiluttamaan paljaita varpaitani ruoholle... Ihanaa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!