Etusivu

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Keho, mieli ja sielu!


Keho, mieli ja sielu! Onni, ilo ja arki! Kaikki yhdessä - toista unohtamatta, siitä on hyvinvointi tehty! Tämä on blogini kuvaus ja tästä minä uskon hyvinvoinnin syntyvän.

Blogini ulkoasu on ollut vielä melko pelkistetty ja hakee vielä omaa muotoaan. Tai minä haen sitä, mitä se tulee olemaan ja mitä minä haluan ja opin tekemään. No, eilen näitä eri vaihtoehtoja ulkoasun suhteen puntaroin ja kiinnitin huomiota tähän blogini kuvaukseen. Tajusin, että itselleni on selvää mistä ajattelen hyvinvoinnin koostuvan, mutta tämähän ei välttämättä ole teille kaikille muille selvää. Joten lyhyesti jotain tästä. Kaikkeahan hyvinvointiin liittyvää kirjoittelenkin jokaisessa postauksessani. Mutta siis asiaan.

Kehomme on se, joka meitä kuljettaa, mieli askaroi päämme sisällä ja sielu elää sisimmässämme.

Kehomme on viisas. Se tarvitsee oikeanlaista polttoainetta jaksaakeen. Sitä ei tulisi pitää kovin pitkään nälässä tai jatkuvasti ylensyöttää. Sille tulisi antaa mahdollisuus lepoon, eikä piiskata sitä jatkuvasti voimavarojen äärirajoille. Sitä tulisi hoitaa, kun se siitä ilmoittaa. Kun keholla on kaikki perusasiat kunnossa, se jaksaa kuljettaa meitä sinne minne haluamme, eikä jarruttele matkalla. Kehosta kannattaa siis pitää huolta. Se varoittaa meitä aina mikäli kaikki ei ole kunnossa. Jos emme osaa kuunnella sitä, se kertoo siitä vielä voimakkaammin, joskus sairastuttamalla meidät. Kaikkea mitä se koettaa kertoa, tulisikin ottaa vakavasti. Kehomme kautta tunnemme myös tunteemme. Mikäli näitä syystä tai toisesta ei ole kokenut, varastoituvat ne johonkin päin kehoa, odottaen ulospääsyä. Viisautta onkin kunnioittaa ja rakastaa omaa kehoaan.


Mieli puolestaan askaroi päämme sisällä. Mieli on se, joka saattaa kohista välillä huminallakin (mielen kohinasta voit lukea lisää täältä) ja voi olla vaikea ottaa selvää mikä oikein on syvintä itseä, eikä egon temppuja. Mieleen sekoittuu aina menneisyys ja tulevaisuus. Mieli ei aina ole tässä hetkessä, vaan sillä on taipumus aiheuttaa menneisyyden ja tulevaisuuden varjolla draamaa meidän elämään. Mieli on myös se, joka koettaa järkeistää asioita. Tietenkin järki on hyvä asia monessa suhteessa. On vallan järkevää katsoa katua ylittäessä oikealla ja vasemmalle. Mutta puhuttaessa esimerkiksi tunteista, unelmista ja haaveista, itsensä toteuttamisesta ym. tulee kuunnella sisintään, ei kannata aina järkeistää. Moni sisäinen haave tms. saattaa jäädä toteutumatta vain järkeään kuunnellen. Järki kun ei huomioi tunteita.

Sisämmässämme asuu sielu. Sielu on myös viisas. Se tietää meidän salaiset haaveet. Sielu ohjaa meitä sille tielle minne meidät on tarkoitettukin ja mihin haluamme. Sielua ei vain aina kuule tai edes välttämättä tiedä sen olemassa oloa. Sielua kuulee vain hiljaisuudessa. Tai ainakin minä tarvitsen siihen hiljaisuutta ja olen kuullut monen viisaammankin näin sanovan. Melun ja hälinän keskellä missä mieli on ottanut ihmisen kontrolliinsa, sielu odottelee hiljaa pysähtymistä ja hiljentämistä.

Uskon siihen, että voimme hyvin ainoastaan, jos kaikki nämä kolme tekijää ovat tasapainossa keskenään ja jokainen niistä yksinäänkin voi hyvin. Lisäksi vielä on ilo, onni ja arki, mutta kirjoittelen niistä lisää toisella kertaa. En puuduta teitä enempää tällä kertaa. Ja tämähän on vain minun näkemykseni asiasta, joku toinen voi olla eri mieltä ja näin pitää ollakin. Jokainen on kuitenkin viimekädessä itse oman itsensä  ja onnensa seppä.





Luut siis liikkeelle, mieltä käyttämään turvallisesti etenemisessä ja sielua kuunnellen pääset sinne minne sinun kuuluukin päästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!