Etusivu

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Wau, hyvä paita sulla!

Tänä aamuna en löytänyt mieleistä vaatetta ylleni vaatekaapistani.  Tuntui, että ne kaikki parhaat mitä juuri tänään olisin päälleni  halunnut laittaa lojuivat likaisena pyykkivuoren alla. Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta, tuttu tunne jo entuudestaan.

Mutta, mikä tästä aamusta teki erilaisen, oli se, että päätin laittaa ylleni paidan, joka oli lojunut jo pitkän tovin kaapissani uutuutta tuoksuvana ja käyttämättömänä. Tämä paita on räikeä, kellertävän-oranssin värinen, joka mielestäni on kyllä kaunis väri, mutta ei ehkä minulle sopiva. Ostaessa tämä oli tuntunut juuri sille mitä kaipasin, erilaisuutta ja räväkkyyttä tavallisiin paitoihini verrattuna. Ehkä tämä oli kuitenkin liian räikeä tai se väri väärä, ei siis ollut tullut käytettyä paitaa koskaan aiemmin. No nyt se oli ylläni ja siinä peilin edessä itseäni katselin ja mietin, että olkoon pidän tätä koko päivän ja lähdin laittamaan aamiaista. 6-vuotias poikamme hipsii unenpöppöröisenä keittiöön, "Wau, HYVÄ paita sulla äiti!" "Kiitti, eikö olekin", huomasin itseni sanovan hymyillen takaisin ennen kuin edes huomenia olimme toivotelleet. Tämä lämmitti sydäntäni. Vaikka en juuri itse tykkännytkään paidasta, niin kyllähän tämä nyt sai erilaisen tunnearvon. Poikamme kommentti osui ja upposi suoraan sydämeen. Pian yksivuotta täyttävä tyttäremme alkoi heräillä pinnasängystä ja lähdin häntä hakemaan, ja se katse... joskus sanoja vaan ei tarvita. Tuo pieni tytöntylleröinen mittailee minua katseellaan  kuin näkisi minut ensimmäisen kerran. No juu, tiedän tiedän, ylläni on täysin erilainen paita mitä yleensä. Nostan hänet syliini, ja niin varovaisesti hänen pienet pehmoiset sormet sivelevät olkapäätäni, tuota paitaahan hänen täytyy kokeilla. Palaan hänen kanssaan keittiöön, jonne koululaisemmekin on jo saapunut aamiaiselle ja... "OHO". Eikä muuta. Otin tuon "ohon" kohteliasuutena, sillä tämä poika ei juuri välitä mitä itsellään on yllään, saati huomaa mitä muilla on päällään. Hymyilyttää. Lapsemme, jotka eivät juuri koskaan kommentoi mitään minun ulkonäöstäni, niin tänään! Taidanpa alkaa käyttämään tätä useamminkin! Tosin tätä samaa efektiähän en enää voi saada, ainakaan tämän paidan osalta. Mieheni on reisussa, etten tiedä vielä hänen kommentejaan, mutta jännityksellä jään odottamaan.

Ja tajusin siinä sitten aamiaisella lasteni kanssa, kuinka tärkeää meidän ihmisten onkaan saada hyvää palautetta toisiltamme. Ei sillä, mitä meillä on päällämme tai onko tukka hyvin ja treenattu kroppa, ole vaikutusta siihen mitä pohjimmiltamme olemme, ainakaan itsetunnon ja omanarvontunnon ei tulisi perustua näiden varaan. Ilo itsetunnosta ja omanarvontunnostahan pohjautuu vain siihen, että olemme. Olemme hyviä ja ihania, juuri sellaisina kuin olemme. Ei kuitenkaan ole mitään väärää siinä, että urheilee ja huolehtii kehostaan tai pukeutuu kauniisiin vaatteisiin ja laittautuu, kunhan itsetunto ja omanarvontunto ei perustu vain näiden varaan. Mutta kaikkihan me kaipaamme tuota positiivista palautetta. Lapsethan nyt tarvitsevat sitä jo ihan peruskehitykseensä, heidän täytyy saada tunne siitä, että ovat maailman parhaita juuri sellaisina kuin ovat. Vain näin kasvaa ehjäksi omaksi itsekseen. Mutta kyllähän me aikuisetkin ilahdutaan hyvistä huomioista, ja tarvitaankin näitä, eikö vaan? Työkaverin huomiot uudesta kauniista vaatteesta tai miehen kehut uusista hiuksista ovat meidän ravinnepuikkoja sielulle.Tarvitsemmehan mekin yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta niin kotona kuin työpaikallakin, ihan missä sitten olemmekin ja aika pienellä voi saada tätä aikaiseksi! Joten tunnustusta toisille siis jakamaan!


 
Ei välttämättä tarvitse aina pukeutua niin kuin minä tänään, hyvin tavallisuudesta poiketen, huomiota saadakseen. Pieni sana tai kosketus kesken päivän saattaa pelastaa jonkun päivän. Niin minun lapseni pelastivat tänään tämän kyseisen paidan ja saivat minut hyvälle tuulelle! Hyvä he!

Mukavaa päivää Sinulle!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!