Etusivu

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Villasukkia ja fiiliksiä...

Rakastan villasukkia!! Omistan ehkä toistakymmentä paria villasukkia. On vaaleanpunaisia, valkoisia, punaisia, raidallisia, sinisen sävyä, kaiken kirjavia ym. Tykkään kotona ollessani pukeutua mukavasti, mutta sävy sävyyn ja täytyyhän villasukkien sopia muuhun asuun, joten tästä syystä niitä onkin sitten vähän kaikkea väriä. Lapsemme ollessa pieniä, puin heitäkin usein sävy sävyyn. Jouduin nieleskelemään ajatukseni, kun mieheni valitsi heille vaatteita, eikä ajatellut tätä sävy sävyyn juttua ollenkaan. Aina tosin olen osannut hiljaa olla tästä, sillä ymmärrän kyllä, että me kaikki olemme erilaisia. Nyt sitten katselen lasteni valintoja, kun he ovat itse vaatteensa valinneet ja täytyy myöntää, että monesti he valitsevatkin paremmin, värikkäämmin ja rohkeammin vaatteyhdistelmiä kuin mitä minä olisin tehnyt. No mutta, minä nautin siitä, että villasukkani sopivat muihin vaatteisiini. Yleensä kuljenkin villasukat jalassa tuosta syyskuun alusta niin pitkälle kevääseen kuin vain mahdollista ja sitten voikin olla jo melkein paljain varpain! Nyt olen jo joutunut joitain päiviä olemaan ilman villasukkia, etteivät varvas parkani joutuisivat jatkuvasta helteestä hikoilemaan. Mutta tänään on hivenen harmauttakin taivalla ja minä nautin villasukistani sohvalla loikoillen! Tämä onkin osittain eilisen viisautta. Nyt kun akut ovat täynnä, täytyy vaalia niiden säilymistä. On osattava olla ja huomattava se hetki kun vain on. Joskus ne pesemättömät pyykit, tekemättömät työt ym.voi odottaa. Nyt on minun hetkeni.   



Oma jaksaminen ja onni koostuukin kovin pienistä ja arkisista asioista. Tänään minulla se on esimerkiksi näistä villasukista. Muistan joskus jostain lukeneeni onnellisimpien ihmisten ominaisuuksista ja yksi tällainen piirre on osata olla kiitollinen pienistä asioista. Ja ah, minähän olen! Niin on ihanat sukat jalassa! Ei tarvitse tavoitella kuuta taivaalta, ei edes pilven reunaa, kun voi katsoa ihan lähelle ja nähdä kaiken kauniin, kaiken mitä jo on ja tarvitsee. Juuri tässä ja nyt on kaikki hyvin. Onni onkin olla läsnä. Elämä on niin arvokas asia, että sitä annetaan meille vain hetki kerrallaan, siksi kiirehtimällä ei välttämättä saavuta onnea, vain olemalla – sillä kauneus, rakkaus ja koko elämä avautuu vain tässä ja nyt hetkessä…
 
Ihanaa sunnuntaita sinullekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!