Etusivu

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kristallinkirkasta...

Sain tänään upean tilaisuuden kuunnella kristallikulhokonserttia. Aivan huikea kokemus. Menin paikalle täysin ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia tai edes mielikuvia aiheesta ja hyvä niin. En olisi uskonut kuinka joku ääni voi tuntua niin syvällä jokaisessa solussa. Tämä oli todella kaunista kuultavaa ja koettavaa. Täydellistä rentoutumista, tässä ja nyt hetkessä olemista. Huomasin konsertin loputtua kuinka läsnä olinkaan ollut tuossa hetkessä ja tuossa tilassa, ei ollut aikaa, oli vain se hetki. Aivan kuin aika olisi ollut pysähtynyt, sillä ei ollut mitään merkitystä. Ihanaa. 

Tämä oli minulle parasta rentoutumista aikoihin. Konsertin jälkeen vasta tajusin kuinka omat akut olivatkin vähissä. Arjen pyörteissä ei aina ehdi/ jaksa/ voi ym. huomioida itseään. Oma jaksaminen hiipuu niin salakavalan pikkuhiljaa, ettei siihen edes kiinnitä sen suurempaa huomiota. Parhautta olisikin ja pitäisikin huolehtia itsestään niin, etteivät ne akut pääsisivätkään hiipumaan. No ehkäpä nyt pystyn huomioimaan omat voimavarani paremmin, kun akut on ladattu täyteen. Nyt ajatuskin tuntuu olevan taas ihan selvää. Onkin mielenkiintoista huomata itsestään kuinka väsyneenä, hiipuneena tai muuten vain hyytyneenä ajatus tuntuu puuroutuvan. Kun voi hyvin, niin kaikki on selkeää ja kristallinkirkasta, ainakin minulla nyt.


 
Tämä kuva on viime kesältä ja se tuntuu niin oikealle ja hyvälle juuri tässä ja nyt. Vedenpinta on kuin kristallinkimallusta. Nyt jaksaa taas!
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!